tag:blogger.com,1999:blog-14378762841259689612024-03-13T12:25:31.697+02:00Akuutti systoleelämää ensihoitajaopiskelijanaTiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.comBlogger66125tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-42767882208009269522015-06-03T19:10:00.003+03:002015-06-03T19:10:56.449+03:00Hyppäsit sitte toimivasta lentokoneesta!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="MsoNormal">
Luultavasti ihan riittävästi hehkutusta osaksi saanut laskuvarjohyppyhommeli
täytynee käydä hieman tarkemmin läpi. Kurssin kävin siis Alavuden
Ilmailukerholla. Jo useamman vuoden olen saattanut vouhottaa että kyllä minä
vielä joskus menen hyppäämään, ja niinhän siinä kävi että se uhkaus oli pakko
toteuttaa. Myöskin hyppäävien kavereiden hehkutukset ja kuvat motivoivat
huomattavasti harrastuksen aloittamisessa. Täytyy tähän väliin tosiaan sanoa,
että en omasta mielestäni oli mitenkään hullu tai erityisen rohkea. Eikä tässä
harrastuksessa kyllä minusta tarvitse ollakaan. Ajattelin kuitenkin että jo
tuon oman työnkin vuoksi pää saattaisi pysyä hyvin kasassa uusissa ja
haastavissa tilanteissa. Mutta toisaalta sitäkään ei tosiaan etukäteen voinut
arvata. Mikäs siinä kuin vain kokeilemaan. Uutta harrastusta tästä itselleni
toivoin, mutta ajattelin myös että jos se nyt oikeasti on ihan kamalan
pelottavaa niin yksikin hyppy riittää. No kuinkas sitten kävikään…</div>
<div class="MsoNormal">
Kurssi alkoi infopäivällä, joka jatkui sitten hyppyhommien
teorialla. Minulla oli tuolloin jäätävä krapula edellisen päivän Väriestejuoksu-tapahtuman
jälkitilana, mutta kyllä se vaan kummasti herätteli kuuntelemaan kun alettiin
puhua siitä koneeseen kiipeämisestä. Meitä ei ollut kurssilla kuin kaksi, mutta
se oli oikeastaan ihan mukava kun käytännön harjoitteluun ei mennyt kauaa
aikaa. Infopäivän jälkeen vietin sitten unettoman yön haluten taivaalle.
Kurssikin jatkui vasta seuraavana perjantaina lisäteorialla, jossa käytiin
sitten kaikki tilanteet jotka voi mennä pieleen. Tehtiin myös käytännön
harjoituksia koneesta poistumiseen, varavarjotoimenpiteisiin ja oikeaan
lentoasentoon. Soviteltiin seuraavan päivän hyppyvarusteet päälle, ja kas
kummaan jännitys nousi ihan uusiin sfääreihin. Eikai siinä muuta, kuin kotiin ”nukkumaan”,
ja seuraavana aamuna kerholle päivystämään hyppykeliä. Lauantaiaamusta tehtiin
teoriakoe ja varavarjotoimenpidenäytöt, jonka jälkeen kouluttajan nimi oli
papereissa, ja olimme virallisesti tippumiskelpoisia oppilaita. Kaikeksi
harmiksi lauantaina keli ei vaan seljennyt, eikä hyppäämään päästy. Heti alkuun
sai harjoittaa hyppääjän tärkeintä ominaisuutta, eli kärsivällisyyttä. Kotiin
mentiin tyhjin käsin, jälleen kerran muka nukkumaan. Sunnuntaille sitten
riittikin keliä, ja aamusta sitä saatiinkin kuulla että tänään se tippuminen
tapahtuu…</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Lyyb67671dI/VW8mFNDBRiI/AAAAAAAAAkI/VZTI2uB7qfo/s1600/IMG_7816.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="http://1.bp.blogspot.com/-Lyyb67671dI/VW8mFNDBRiI/AAAAAAAAAkI/VZTI2uB7qfo/s320/IMG_7816.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8000001907349px; text-align: center;">hyppykone<br /></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
Kamat päälle, niiden tarkastus, muutaman helvetin huono
vitsi odotellessa. Päässä pyöri vaikka mitä. Ihanko oikeasti olen tämän
tekemässä, ja minkä ihmeen takia? Käsky tuli siirtyä koneen luo. Siinä vieressä
seistessä pilotti pisti moottorin käyntiin, ja ei paljosta ollut kiinni etten
lähtenyt juoksemaan karkuun. Olin ensimmäisenä hyppyvuorossa, eli viimeinen
joka lastataan koneeseen. Tosin näin sen toivoinkin, koska muiden tippumisen
katsominen olisi saanut pään sekoamaan. Hyppymestari kiinnitti
pakkolaukaisunarun koneen lattiaan, varmistin se kiinnityksen, ja kiipesin
koneeseen. Kone rullaili kiitotien päähän testailemaan toimintakuntoaan ja
lämmittämään moottoria. Aivoissani liikkui hyvin kummallisia asioita, mutta
jotenkin vain muistan sellaisen kummallisen selkeyden ja sen miten tuli
tarkasti seurattua mitä pilotti hommaa. Jännittikö vielä? Sitä en kyllä yhtään
osaa sanoa. Tällaista tunnetta ei vielä missään ole aikaisemmin tullut. Kone
lähti rullaamaan kiitotietä, nousi ilmaan. Kun suurin kiihdytys oli tehty aloin
katselemaan alas. Muista miten ajattelin miten korkealla 100 metriä, 200 metriä
ja 300 metriä loppujen lopuksi olivat. Nämä korkeudet ovat siis oleellisia </div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-aP2CVBJFM5c/VW8mI1ymGhI/AAAAAAAAAkQ/iBvg0qaf3Wc/s1600/IMG_7758.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="http://3.bp.blogspot.com/-aP2CVBJFM5c/VW8mI1ymGhI/AAAAAAAAAkQ/iBvg0qaf3Wc/s320/IMG_7758.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8000001907349px; text-align: center;">ekan hypyn lentelyä</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
laskeutumiskuvioissa. Kone kiipesi piinallisen hitaasti 1000 metriin jolla
meidän oppilaiden hypyn oli tarkoitus tapahtua. Seurasin menoa kokoajan
korkeusmittarista, ja vilkuilin samalla alas. Ei mitenkään paha tilanne, kone
hieman keikutti, mutta ei se siinä tilanteessa paljon häirinnyt. Mutta voi
kissanviikset mitä tapahtui kuin hyppymestari avasi koneen oven ensimmäisen
kerran! Preppasin siinä pääni sisällä itseäni jo siihen, että kun ovi avataan
niin, siellä tuulee ihan helvetisti ja tulee kova meteli, ettei sen pitäisi
tulla niin suurena yllätyksenä. No tämä preppaus ei auttanut sitten minkään
vertaa, koska kun ovi avattiin raolleen, olin jo suurin piirtein valmis
heittämään hanskat tiskiin. Sitten ovi avattiin kokonaan, katsoin alaviistoon,
maata, järviä, taivasta, jossain kaukana pilviä. Haluan tuonne sekaan! Mutta se
on pelottavin asia mitä ikinä olen tehnyt! Aivosolut törmäilevät yhteen. Sitten
kuuluu hyppymestarin kehotus: ”OVELLE!” Noniin, kroppani meni ovelle ja aivot
seurasi perässä. Istuin koneen ovella käsi streevalla(=lentokoneen siiven tanko)
ja toinen oviaukolla, jalat astinlaudalla. Totesin siinä mielessäni että: ”jahas,
näin sitä vissiin mennään”. Hetken siinä istuskelin odottaen seuraava käskyä, ”MENE!”,
ja siitä ei paluuta sitten ollut. Toinenkin käsi streevalla, seisomaan ja pikkuhiljaa
hiippailemaan astinlaudan päähän. Kädet streevalla mahdollisimman kauas, siihen
olisi tarkoitus jäädä roikkumaan hetkeksi. No minulla ei paljon aikaa ollut jäädä
roikkumaan, koska päästin toisen käden liian aikaisin irti. Hups. Varjo aukesi.
Ei kierteitä, ja muutenkin tuntuu lentävän hyvin. Kenttä on alapuolella.
Noniin, tipuin juuri sitten lentokoneesta, mitäs sitten. Radiosta kuuluu
komento heiluttaa jalkoja, kaikki ok. Venäläiset pulisevat radiossa ihme
asioita ja joku vetää kissaa kokoajan hännästä toisessa päässä lälläriä.
Laskeutumiskuviot vaan muisteluun, no ne taisi vähän mennä väärin, koska otin
laskupaikakseni eri pellon mitä oli suunniteltu, mutta eipä siinä mitään kun
tulin kuitenkin sille pellolle minkä itse ajattelin. Muutamia ohjauskomentoja
radioista, ohjasin itse eri suuntaan kuin käskettiin kun olin tosiaan menossa
eri pellolle kun piti. Maa alkoi lähestyä uhkaavasti, jalat yhteen ja odottelemaan
loppuveto-komentoa radiosta. Se kun kuului, niin veto ja pehmoinen laskeutuminen
juuri kynnetylle mutapellolle. Varjo pakettiin ja kantoon. Katselin taivaalle
kun toinen oppilas lenteli alaspäin. Tipuin juuri lentokoneesta. Selvempi
homma. Koska uudestaan! Taisi sitä olla melko lailla adrenaliinia veressä kun
olin niin tyynen rauhallinen. Oikeastaan sellainen hössötys ja pössötys tuli
vasta kotona nukkumaan mennessä, kun viimeisetkin adrenaliinihuurut olivat
haihtuneet. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eka hyppy nyt ei mennyt ihan kovin hyvin, kun en tosiaan
havainnut roikkua siinä streevassa ja päästää käsiä yhtä aikaa irti. Mutta
tulipahan tehtyä! Samana päivänä tein kaksi muuta hyppyä joissa kummassakin
sama ongelma. Edelleen olin vain tippunut lentokoneesta, en hypännyt. Niiden
laskeutuminen meni jo sinne minne olimme sopinetkin. Päivän päätteeksi olin
ihan megauupunut, rattiinkin meinasin nukahtaa kotimatkalla useaan otteeseen.
Piti välillä pysähtyä läpsimään itseäni naamaan. Mutta voi jeeviä kun olin
onnellinen! Kestohymy oli päällä varmaan viikon sen jälkeen. Tässä vaiheessa
selkiytyi se että kyllä tämä on sellainen homma jota täytyy alkaa harrastamaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-_4OayNokHCI/VW8l_QJQ-FI/AAAAAAAAAkA/38VG5mL6Qqo/s1600/IMG_8021.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="256" src="http://4.bp.blogspot.com/-_4OayNokHCI/VW8l_QJQ-FI/AAAAAAAAAkA/38VG5mL6Qqo/s320/IMG_8021.jpg" width="320" /></a>Tämän jälkeen olen hypännyt nyt yhteensä 11 kertaa. 11 kerta
oli ensimmäinen itseaukaisu, jossa tuo pakkolaukaisunaru siis poistui. Tieni
hyppääjäksi on kuitenkin ilmeisen kivinen, sillä suorituksen eivät ole menneet
läpi ihan kerrasta. Suurin ongelma tuntuu olevan se että en malta roikkua siinä
saakelin streevassa. Vapaapudotusta on siis kertynyt nyt järisyttävät 3
sekuntia! :D Mutta eipä minulla oikeastaan ole mikään kiire valmistua
kelpparihyppääjäksi(eli sellaiseksi joka saa itsenäisesti tulla alas
taivaalta), vaikka alun perin haaveena oli se kesän loppuun mennessä suorittaa.
Hauskaa oli jo pakkonarussakin, ja hauskuuden määrä kaikkien kertoman mukaan
vain lisääntyy.</div>
<div class="MsoNormal">
Spontaanina mainoksena Alavuden laskuvarjokerholle
sanottakoon, että minut on otettu tosi mahtavasti vastaan, ja oppilaana on tosi
kiva olla! Kaikki ovat olleet valmiita neuvomaan ja ovat olleet tosi kiinnostuneita
siitä miten hypyt on menneet. Oheistoimintaakin on jo tässä muutaman viikon
aikana ollut jos jonkin laista. Tässä vaiheessa olen jo onnistuneesti naittanut
kaksi harrastusta yhteen, sillä hyppääjät ovat käyneet tallilla kokeilemassa ratsastusta.
:D Ja hervottominta oli se että niitä jännitti se homma.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Tällaista ajatuksenvirtaa tällä kertaa. Menkää ja kokeilkaa,
hyppäämisen tunnetta ei voi selittää mitenkään, se on pakko kokea. Kyllä sinä
uskallat, kun minäkin uskalsin!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-21173303759389246052015-06-02T15:45:00.001+03:002015-06-02T15:45:51.448+03:00Lastenharjoittelu, Tehoharjoittelu ja elämää vähän liikaakin<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<span style="font-size: 10pt; line-height: 115%;">Nyt on tapahtunut niin
paljon kaikkea</span>, että oikein on harmittanut kun ei ole ollut aikaa siitä
tulla tänne kirjoittamaan. No jälleen kerran tiivistetysti kaikkea mitä tässä
viime viikkoina on tapahtunut. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
<span style="font-size: 10pt; line-height: 115%;">Lapset</span></h3>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-size: 10pt; line-height: 150%;">Aloitetaan vaikka siitä Lasten hoitotyön harjoittelusta, jonka
suoritin kolmessa viikossa Seinäjoen keskussairaalaan Lastenosastolla B21.
Osastolla hoidettiin ihan kaikki lasten sairaudet maakunnasta, ja tämä oli
kyllä oikeasti haastavimpia harjoitteluita tämän koulutuksen aikana. Osasto oli
kuin minisairaala, jossa jokainen hoitaja oli kaikkien alojen
erikoisasiantuntija. </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;">Välillä ihan tosissaan sai olla haavi auki miten paljon täällä
sairaanhoitajan on osattava. </span><span style="font-size: 10pt; line-height: 150%;"> </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;">Pääsin hoitamaan ihan kaikenikäisiä lapsia, ja
sairauksiakin oli niin monenlaisia</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">,
ettei sitä voi edes käsittää</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;">.</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"> Hoidin</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;"> mm. tuoreita diabeetikkoja,
unikoululaisia, kirurgisia potilaita, korvapotilaita, reuma- ja syöpälapsia, ja
kaiken maailman infektioita sairastavia lapsia. Vastaan on tullut sairauksia
josta en ole koskaan kuullutkaan, kuten limbinen enkefaliitti</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">, kawasakin tauti</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;"> tai
infantiilispasmi, ja</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"> paljon opin</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;"> myös
”tavallisista” lasten sairauksista ja sitä miten niiden hoito eroaa aikuisten
hoidosta</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">. E</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;">rityisesti vauvojen hoidosta voi nyt sanoa
olevan jo h</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">uimasti enemmän kokemusta. Sitä</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;"> kun ei minulla
alun perin ollut juuri yhtään. </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Taisinpa
vaihtaa elämäni toisen vaipan vauvalle tässä harjoittelussa. :D Ja muutenkin keskellä yötä vauvan itkuun havahtuminen
oli kummallinen tunne. </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;">Lääkehoitoon</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"> tässä harjoittelussa
pääsi</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;"> hyvin kä</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">siksi, ja joka vuorossa joutui</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;"> laskemaan
lääkelaskuja.</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"> Lapsien annoksien laskeminen oli
todella tarkkaa puuhaa.</span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Harjoittelun
jälkeen </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;">varmuutta
lasten käsittelyyn on tullut jo enemmän, ja se varmasti vaikuttaa
ambulanssityöhön. Huomasin myös että ihan siviilielämässäkin tulee jotenkin
helpommin otettua kontaktia vieraisiinkin lapsiin. Tämäkin kertoo ehkä siitä,
etten hyvin paljon ole </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">lasten kanssa ollut
tekemisissä aikaisemmin. </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;">Hauskaa osastolla oli myös, lasten kanssa työskentely luo ihan
erilaisen ilmapiirin kuin aikuisten osastolla. Ja vaikka osa lapsista oli
todella sairaita, niin positiivisuutta ei puuttunut. </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Oikeastaan tämä oli ensimmäinen sairaalan sisäinen
osasto jolla pystyisin ajattelevani tulevaisuudessa työskentelemään. Toki
taidot on vielä hyvin paljon vaadittua pienemmät, mutta lastenosastolla ei
jotenkin huomannut sitä rutiinia mikä joka osastolla kuitenkin aina pyörii.
Kaiken kaikkiaan tämä oli yksi mukavimmista harjoitteluista. Sääli että
seuraava ensihoitajaluokka ei enää käy erikseen lasten harjoittelua, vaan he
vain keräävät lanssiharjoissa lapsikeikkoja. </span><span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-size: 10.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><br /></span></div>
<h3 style="text-align: left;">
<span style="font-size: 10.0pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Teho</span></h3>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<span style="font-size: 10.0pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Lastenharkan jälkeen oli aika siirtyä
samassa sairaalassa pari kerrosta alaspäin ja aloittaa 5 viikon tehoharjoittelu
SEKSin tehostetun valvonnan yksikössä. Olen varmaan jo aikaisemminkin maininnut
että en odottanut tehoharkkaa hirveän innokkaasti. Mielikuvani tehohoitotyöstä
oli melko puuduttavaa potilaan tilan kyttäämistä ja pientä näpertämistä. No onneksi
mielikuva oli väärä, ja harjoittelussa oli välillä hyvinkin hektistä. Toki välillä
oli hiljaisempiakin päiviä, mutta kokonaisuutena harjoittelusta jäi
positiivinen kuva tehohoitajan työstä. Potilaana oli paljon
intoksikaatiopotilaita, sekä hengitysvaikeuspotilaita. Näiden lisäksi minun
kohdalleni sattui sydänongelmaisia, traumapotilaita sekä kouristelevia. Teho
Seinäjoella jakaantuu 9 paikkaiseen tehoon, sekä 4 paikkaiseen neurotehoon.
Neurotehollakin kerkesin kaksi vuoro tehdä. Sillä puolen hoidettiin kaikki aivoperäiset
vuodot, infarktit, liuotukset yms. Seinäjoen teho on tosiaan keskussairaalatasoinen,
eli vakavimmat potilaan tältä alueelta kuljetetaan Tampereelle hoitoon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-family: "Arial","sans-serif";">Teholla</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri;"> pääsi
todella</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif";"> hyvin mukaan
potilaan hoitoon, ja ohjausta sai jokaiselta hoitajalta. Opiskelijana oli tosi
mukava olla tällä osastolla! Perushoitoa tuli suoritettua päivittäin, ja sen
tärkeys tajuttoman potilaan hoidossa kirkastui todella mielessä. </span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri;">Toimenpiteitä
ja niissä avustamisia </span><span style="font-family: "Arial","sans-serif";">tuli
myös</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri;"> jos jonkin laista. Sain mm. koota pöytiä arteria ja cvp:n laittoon
sekä avustaa niiden laitossa, laittaa tippoja, avustaa kardioversiossa ja
pleurapunktiossa. Astrup-näytteitä tuli otettua ja tulkittua todella paljon, ja
ymmärrys niistä on lisääntynyt huomattavasti. Opin käyttämään arteriamittaussettiä,
sekä </span><span style="font-family: "Arial","sans-serif";">CVP-settiä.
Hengityskoneen säädö</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri;">t kirkastuivat hieman päässä, eikä sen
käyttäminen tunnu enää niin pohjattoman vaikealta. Dialyysikone kävin teoriassa
läpi, mutta dialyysia ei sattunut kohdalle. Monitorit, ruiskupumput ja
tipanlaskijat myös tutuksi, sekä erilaiset piippaukset ja tuuttaukset mitä
mistäkin koneesta lähtee. Myös osaston deffan käyttöä tuli harjoiteltu, mutta
se sattumoisin on samanlainen kuin koulussa, joten käyttö oli melko tuttua.
Osastolla pyör</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif";">ii myös
ELVI-toiminta, mutta oman opiskelijantuurini saattelemana en tietenkään päässyt
yhdellekään ELVI-hälytykselle mukaan. Yhden hälytyksen missasin kokonaan kun
olimme ohjaajan kanssa niin keskittyneet toiseen hommaan. :D</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri;">Lääkehoito on </span><span style="font-family: "Arial","sans-serif";">tässä harjoittelussa avautunut</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri;">
paljon verrattuina kaikkiin muihin harjoitteluihin. Peruslääkkeet verenkierron
ja sydämen toiminnan tukemiseksi tuli kerrattua muutamaan otteeseen
harjoittelun aikana. Käytin myös paljon sellaisia lääkkeitä joita hoitotason
ensihoidossa on käytössä, ja sain paljon ene</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif";">mmän varmuutta lääkkeen antoon. Ravitsemus ja potilaan
nestetasapainon seuranta tuli myös tutuksi. Teholla tuli myös opeteltua uuden
ohjelman, Piciksen, käyttö. Effikaa ei käytetty kuin potilaan lääkelistan
tekemiseen. Picis oli kuitenkin tosi selkeä, ja helppo oppia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri;">Suurin anti tässä harjoittelussa oli potilaan
tilan seuraaminen ja muutosten huomaaminen. Perushoidon yhteydessä tuli opittua
paljon potilaan seuraamisesta, ja siitä miten eri asiat siihen vaikuttavat. Nyt
tämän harjoittelun myötä ehkä alkaa se oma ”kliininen silmä” olla sen verran
kehittynyt, ettei aina tarvitse tuijottaa sitä monitoria että tietää koska
potilaalla on jotain vikaa.</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif";">
Ja ihan oikeasti on kiva huomata jälleen miten paljon sitä jo osaa, mutta
kokoajan tulee myös huomattua se miten paljon enemmän on vielä oppimatta.
Jotenkin tuntuu että mitä enemmän sitä osaa, niin sitä enemmän sitä
opittavaakin tulee vielä lisää. Viime sunnuntaina oli viimeinen tehovuoro, ja
koulu loppui siihen tältä vuodelta. Miten nopeasti kolme vuotta onkin mennyt!
Enää vuosi jäljellä…tuleekohan minusta koskaan valmista sairaanhoitajaa?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: left;">
<span style="font-family: "Arial","sans-serif";"><br /></span></div>
<h3 style="text-align: left;">
<span style="font-size: 10.0pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Onhan mulla elämäkin!</span></h3>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<span style="font-size: 10.0pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Harjoittelujen aikana olen kokoajan
tehnyt töitä ambulanssissa, joten yhtään vapaapäivää ei ole ollut useaan
viikkoon. Olen kyllä todellisuudessa ollut ihan superväsynyt, ja nyt onnellinen
että harjoittelu on tehty. Toki elämässäkin on tässä samassa rytäkässä
tapahtunut vaikka mitä. Muutin Oulusta Nurmoon nyt ainakin kesäksi, mutta vielä
on mietinnässä minne sitä elämänsä siirtäisi syksyllä. Nyt kuitenkin olen ihan
hetken vain miettimättä sitä. Kävin sen aikaisemmin mainitsemani laskuvarjokurssin,
ja taisi sydän jäädä taivaalle, koska nyt olen hypännyt 11 kertaa, ja loppua ei
näy. Löysin kerhotalolta sellaisen porukan jossa tuntui heti että olisin kotona.
Jonkun kanssa juttelin ennen kurssia, että korjaisiko se taivaalta tippuminen
kaikki mielen kiemurat. Ei se nyt ihan sitä tehnyt, mutta jonkinlainen
ihmeellinen rauha siitä sisälle tuli. Kerron kurssista ja ensimmäisistä
hypyistä joskus myöhemmin. Nyt olen nimittäin junassa matkalla Helsinkiin, ja
illalla katsomaan Blind Guardiania! Ja samalla vanhaa rakasta ystävää
katsomaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<span style="font-size: 10.0pt; line-height: 115%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mitäs unohdin sanoa…hmmmm….Kärpät
voitti mestaruuden jälleen! Ja seuraavan päivänä päätin että se oli viimeinen vuoroni
ravintola-alalla. Parasta on lopettaa siihen kun on ihan mahtavaa, ja kivaa! 10
vuotta ravintola-alalla vetää todella mielen haikeaksi. Tätäkin kautta haluan
kiittää kaikki ihania ihmisiä jotka samalle tielle ovat eksyneet. Jotain taisin
oppia juhlimisesta, pettymyksistä ja elämästäkin. ;)<o:p></o:p></span></div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-88117163099110649912015-04-04T14:55:00.001+03:002015-04-04T14:56:34.929+03:00Mielenterveystyön harjoittelu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="MsoNormal">
Torstaina loppuu kolmen viikon mielenterveystyön harjoittelu
OYS osastolla 81, joka on siis päivystysosasto. Potilaat tulivat
mt-päivystyksestä, tai toisilta osastoilla jos eivät siellä pärjänneet. Potilailla
saattoi olla esim. psykoosi, skitsofrenian paheneminen(yleensä lääkkeet
ottamatta), masennus, mania, persoonallisuushäiriö, syömishäiriö, huumeiden
vieroitusoireita tai niiden aiheuttama psykoosi, delirium tai hankaloitunut
muistisairaus johon liittyy aggressiivisuutta. Ymmärsin että osastolla ei
kuitenkaan olisi tarkoitus vastaanottaa delirium tai geriatrisia potilaita. </div>
<div class="MsoNormal">
Tullessa potilaat haastateltiin lääkärin ja kahden hoitajan
kanssa päivystyksessä, ja jos lääkäri katsoi hoidon tarpeelliseksi, niin potilas
siirrettiin osastolle. Hoito saattoi
olla pakkohoito tai sitten vapaaehtoinen, jos potilaan kanssa yhteisymmärryksessä
sovittiin osastolle siirtyminen. Potilas laitettiin muutamaksi päiväksi
tarkkailun alle, jolloin hän ei päässyt osastolta ulos. Tarkkailun
päättymisestä päätti lääkäri. Potilaalle myönnettiin hänen tilansa mukaan vaapakulku
osastolta ulkomaailmaan, tai sitten aikarajoituksellinen vapaakultu, tai lupa
ulkoille esimerkiksi vain hoitajan kanssa. Joillakin ei ollut ulkoilulupaa
ollenkaan. Hoitoneuvotteluissa lääkärin kanssa päätettiin sitten onko
potilaalla pidättävä(eli pakkohoito) tai vapauttava hoitopäätös. Vapauttavan
hoitopäätöksen potilaan saivat periaatteessa lähteä osastolta koska halusivat.
Mielenterveyslaki määrittää aika tarkkaan minkä vuoksi potilaan pystyi
asettamaan pakkohoitoon. Osastolla potilaat olivat keskimäärin 7 päivää josta
he sitten siirtyivät jatkohoito-osastolle tai kotiin jonne järjestettiin sitten
esim. avohoidon palveluita.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Osaston arki vaikutti aluksi aika verkkaiselta, mutta kun
pääsi kunnolla mukaan toimintaan, niin kyllähän sitä kiirettä oli. harjoittelun
jälkeen tuli olo, että en varmaan ole koko vuonna puhunut näin paljon kuin
kolmen viikon aikana. Osasto oli vähävirikkeinen, ja kaikkien potilaiden kanssa
ei paljon auttanut keskustella, kun he olivat niin akuutissa psykoosissa. Mutta
kyllä siinä taudin helpottaessa yllättävän paljon puhuttavaa löytyi.
Päivähuoneessa tuli vietettyä paljon aikaa jutellen potilaiden kanssa.
Osallistuin myös paljon hoitoneuvotteluihin ja potilaiden vastaanottamisiin.
Muutaman päivän päästä sitä uskalsi jo lähteä jututtamaan esim. tarkkailussa
olevia potilaita ja kyselemään vähän heidän tilastaan. Koulussakin oli sanottu
että ei ne ihmiset rikki mene siitä mitä niiltä kysyy, ja ohjaajakin rohkaisi
vain juttelemaan. Ja yllättävän helppoa se olikin! Olin itsekin ihan yllättynyt
miten hyvin potilaiden kanssa jutteleminen meni. Aluksi tuntui etten osaa kysyä
mitään, mutta noin vain sekin lähti sujumaan! Avuksi oli tottakai kuin oli
ollut kuuntelemassa kun muut työntekijät ja lääkärit juttelevat potilaille.
Sitä oppi ottamaan puheeksi niinkin hankalia asioita kuin itsemurhaa ja
huumeiden käyttöä. Aika väsyttävää tuo vain oli, kuin piti antaa aika paljon
myös itsestään. Samalla piti kuitenkin varoa kertomasta potilaille liikaa
itsestään ja omasta elämästään. Mielenkiintoisia ja todella syvällisiä
keskusteluja käytiin uskoinnoista(tämä oli vähän kyllä kielletty aihe
osastolla..), politiikasta, elämästä ja kuolemastakin. Yllätyksenä tuli että
osastolla ei potilaita paljonkaan lääkitty. Jostain vain jumissa sellainen
mielikuva että mt-potilaat ovat ihan tokkurassa lääkkeistä. </div>
<div class="MsoNormal">
Oma ajatus oli tässä harjoittelussa enimmäkseen saada
työkaluja mt-potilaan kohtaamiseen ensihoidossa. Ja tottavie, kyllä tuli taas
niin paljon uusia kokemuksia, että oksat pois. Vaikka muutaman mt-potilaan
kanssa olenkin ollut tekemisessä sekä kotihoidossa, että ensihoidossa, niin
todellinen ymmärrys siitä mitä heidän päässään saattaa pyöriä tuli vasta nyt.
Aikaisemmin sitä vähän jännittikin näiden potilaiden kohtaamista, mutta näinkin
lyhyen jakson aikana oppi arvioimaan erityisesti psykoottisia potilaita. Totta
kai sitä on ihan alussa tässä mielenterveyden arvioinnissa, mutta nyt jo pystyy
ihmisen kasvoista ja silmistä tulkitsemaan onko potilas kenties uhkaava tai
arvaamaton. Harjoittelun aikana näin
muutaman vakavasti sairaan kroonisen skitsofreenikon, ja kyllähän se aika
järkyttävää on millainen katse ja elekieli näillä henkilöillä on. Sitä
kuitenkin näkee sen ihmisen mikä siellä sairauden takana jossain on, ja tuntuu
jotenkin niin kamalalta ettei potilas pysty itse kontrolloimaan itseään. Selkeinä
hetkinä potilas on avun ulottuvilla normaali, mutta huonoina hetkinä todella
hyökkäävä. Onneksi mielenterveyden ongelmat saadaan nykyään hoidettua melko
hyvin, ja uskoisin että vaikeahoitoisia mt-potilaita ei enää niin paljon ole.
Eihän tokikaan kaikki psykoosissa olevat olleet uhkaavia, sairauden
esiintymistapa riippuu näköjään paljon henkilön omasta persoonallisuudesta.
Samoin harhojen laatu. Kyllähän siellä
ihan hauskojakin juttuja välillä kuulu, ja pokan pitämistä sai myös harjoitella.
Samalla tuli myös huomattua että mielenterveyden häiriöitä on ihan kaikenlaisilla
ihmisillä, ja voi ihan rehellisesti sanoa tästä lähtien kaikille potilaille ettei
siinä ole mitään kummallista ja hävettävää, koska olen oikeasti nyt nähnyt
potilaita joka ikä-, varallisuus, ja uskontokunnasta.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Itselle hankalia potilaita olivat erityisesti
persoonallisuushäiriöiset, joilla ei usein ollut yhtään sairauden tuntoa.
Näiden potilaiden käsitellyssä tarvitsi paljon itseluottamusta ja kokemusta.
Osaston työntekijät tekivät kyllä todella hyvää työtä, joista aika harvoin saa
potilaalta kiitosta. Aika paljon nämä sairaudentunnottomat potilaat
protestoivat hoitoa ja halusivat vain lähteä kalppimaan osastolta. Lääkärit saivat
myös oman osansa valituksesta ja uhkailusta. Mutta kyllä omankin harjoittelun
aikana sieltä lähti kiitollisena muutama hyvin sairaana tullut potilas pois.<br />
Tässä oli vähän tiivistetysti tunteita harjoittelusta. Toki
siellä tuli tehtyä paljon muutakin kuin juteltua, mutta päällimmäisenä jäi
kuitenkin mieleen keskustelut potilaiden kanssa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/LWYwckFrksg/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="http://www.youtube.com/embed/LWYwckFrksg?feature=player_embedded" width="320"></iframe><br />
<br />
Löysin myös tälläisen mielenkiintoisen simulaation miltä ne harhat voisivat kuulostaa. Viereinen video voisi ehkä antaa siihen vähän osviittaa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Koulussa on nyt viimeisetkin tentit tältä keväältä menneet läpi. Säteilytyöstä tuli hyväksytty ja teholääketieteen tentistä oikein 5! Tosin lääkärin tekemä tentti oli aika helppo, ilmeisesti hoitajien ei tarvitse oikein tietää mitään. ;) Ensi maanataina alkaakin sitten Seinäjoen lastenosastolla Lasten hoitotyön harjoittelu! Jälleen uusi aluevaltaus, josta ei oikein paljon kokemusta alunperin ole.</div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-57606051139785551112015-03-10T21:50:00.002+02:002015-03-10T21:50:48.536+02:00Viimeinen viikko!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="MsoNormal">
Vähiin se käy ennen kuin loppuu. Sellaiset fiilikset on
olleet tällä viikolla, nimittäin nyt on ihan virallisesti viimeinen koulun
penkillä vietettävä kokonainen viikko tämän ensihoitajaopiskelijan elämässä.
Mutta ei pelkoa, koulua on jäljellä harjoitteluiden, opparin ja hoitotason
testien muodossa vielä ihan riittävästi!</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kouluun kuullut sellaista että <b>Lääketieteelliset aineet II
</b>ja <b>Perheen hoitotyön</b> kurssit on saatu pakettiin ja tentit tehtyä. Toisesta on
tullut numerokin, ja eiköhän se toinenkin läpi mennyt. Perheen hoitotyön tentti
oli ryhmätentti, joita tämä koulu tuntuu todella suosivan. No tässä tilanteessa
ei todellakaan ollut valittamista, että sai pariksi kaksi
terveydenhoitajaopiskelijaa, joilla lasten ja naisten hommelit on todella
hallussa. Okei, no kai minäkin jotain osasin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>Hoitotason ensihoidossa</b> oli sitten viimeiset simut. APUA.
Nytkö tässä pitäisi osata kaikki? Kertaavia simuja on ilmeisesti ensi vuonna
vielä muutama, juuri ennen hoitotason testejä.</div>
<div class="MsoNormal">
<b>Obstetrisen potilaan</b> simut päättyivät myös tänään. Niissä
meillä oli ensimmäisenä päivänä normaalia synnytystä, lapsen virvoittelua ja
elvytystä. Nyt toisena päivänä oli raskauden ongelmatilanteita; vuotoa,
raskausmyrkytystä sekä äidin päihteiden väärinkäyttöä. Kertasimme myös perätilasynnytyksen
otteet. Olen lähes kaikissa harjoitteluissa toivonut, että tulisi vastaan se
synnytys, ja nyt melkein toivon sitä vielä enemmän. Alkoi oikeasti tuntua, että
normaali synnytys olisi kiva hoitaa kentällä. Aikaisemmin kun on ollut vähän sellainen
”sokka irti” olo, kun on ajatellut matkasynnytystä. Tosin ne synnytyksen
ongelmatilanteet on nyt entistä selkeämmin mielessä, ja niihin ei todellakaan
haluaisi törmätä.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Meillä on tässä kuukauden aikana myös alkanut(ja kohta
loppunut) muutama kurssi. Toinen on ollut lääkärinluennot <b>Teholääketieteestä</b>,
jotka on pitänyt sama lääkäri joka opetti Anestesiologiaa. Sitten on<b> Teho- ja
akuuttihoitotyön</b> kurssi. Meillä on ollut sitä vain muutama tunti, ja tentti on
perjantaina. Aikaa on tältä kurssilta nipistetty ilmeisesti säästösyistä pois,
ja nyt kaikki asia pitää opiskella itsenäisesti kotona. Ja nämä kurssin asiat
ovat todella tärkeitä, ja välillä tosi haasteellisia ymmärtää. Sääliksi käy
niitä sairaanhoitajaopiskelijoita, joille tämä kurssi on heidän omiin erikoistumisopintoihinsa
kuuluva. Mikäs tälle mahtaa..joskus surettaa kun opettajat saa niin paljon
valitusta niskaansa, vaikka eihän se heidän syynsä ole että aikaa on
nipistetty. Mutta turhautunut opiskelija kertoo mielipiteensä tietenkin sille
opettajalle. Kurssin tilannetta on ilmeisesti myös pahentanut
lukujärjestyskämmäily, josta kerroinkin edellisessä postauksessa. Noh, eteenpäin
sanoi mummo lumessa. Kyllä se sairaanhoitajan osa on kestää sekoilua,
aikatauluongelmia, epävarmuutta ja stressiä, ja siitä huolimatta suoriutua
hyvin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-NyjWqzAP-GY/VP9KYxVXlEI/AAAAAAAAAjY/vvYx8Z-7ivM/s1600/IMG-20150213-WA0002%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-NyjWqzAP-GY/VP9KYxVXlEI/AAAAAAAAAjY/vvYx8Z-7ivM/s1600/IMG-20150213-WA0002%5B1%5D.jpg" height="112" width="200" /></a><a href="http://2.bp.blogspot.com/-awH2tbXSYPk/VP9KakqFmcI/AAAAAAAAAjg/2-GHY_zgbEs/s1600/IMG-20150213-WA0004%5B2%5D.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-awH2tbXSYPk/VP9KakqFmcI/AAAAAAAAAjg/2-GHY_zgbEs/s1600/IMG-20150213-WA0004%5B2%5D.jpg" height="320" width="240" /></a>Mitäs muuta täällä ensihoidon luvatussa ihmemaassa on
tapahtunut…hmm…Meillä oli OSAKO:n(Oulun Seudun Ammattikorkeakoulu Opiskelijat)
järjestämä laskiaisrieha, jonne ensihoitajajoukkue osallistui tietenkin asian
vaatimalla vimmalla. Kuvassa näette meidän mäenlaskuluomuksemme, jota tuli
kyllä ihan mahtava! Alla on kahden hengen ilmapatja, ja päällä pahvista, puusta,
elmukelmusta ja isosta kasasta teippiä rakennettu luomus. Aikaa tuon
värkkäämiseen meni muutama tunti, maalaamiseen kaikista eniten. Itse kisassa
sijoituttiin 3.ksi, vaikka omasta mielestämme tuomaripeli oli jotenkin
leväperäistä. Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan.</div>
<div class="MsoNormal">
<span id="goog_1481996098"></span><span id="goog_1481996099"></span><br /></div>
<div class="MsoNormal">
Aikaa on tapettu tankotanssimalla ja muutenkin liikkumalla.
Ihanaa kun tuo leikkaus ei enää mitenkään vaikuta elämään. Saa nukkuakin
mahallaan ilman, että aamulla herää tuskissaan! Niin, ja se talvilomakin
vierähti kotiseutumaisemissa, kerkesin ihan oikeasti tallillekin! Olihan sinnekin
jo ikävä. </div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Kärpät etenee liigassa, ja enää onkin yksi runkosarjan peli!
Meillä oli myös työntekijöiden pikkujoulu helmikuussa. Jätetään yksityiskohdat
mainitsematta, mutta kivaa oli! Kotiinkin siitä on jotenkin suoriuduttu, ja
pakollinen taisteluväsymys podettu. Minulle alkaa myös pikkuhiljaa valjeta,
että tämä kevät taitaa olla viimeinen kun teen tarjoilijan töitä. Toisaalta
aika haikea olo, kun lähes kymmenen vuotta niitä kerkesin tehdä, mutta kyllä
sitä jo kaipaa muutostakin. Kärpilläkin olen kerinnyt olla jo 5 kautta töissä!
Mihin tämä kaikki aika menee? Mutta ei pidä koskaan sanoa ”ei koskaan”, joten
jätetään kaikki vaihtoehdot auki. Voisihan sitä joskus mielenvirkeydeksi muutaman
tarjoilijanvuoron heittää. ;) Mutta kyllä nuo oman alan työt ovat vielä niin
kivoja, ettei muuta kaipaa. Niitä pääsin tosiaan taas hiihtolomalla tekemään.
Tällä kertaa asemapaikkana Ilmajoki ja Jalasjärvi. Sanotaanko vaikka näin, että
kummatkin on melko sympaattisen oloisia pikkupaikkoja. :D Ja Ilmajokeen tulee
tutustuttua kesällä lisää, loman aikana kuin varmistuivat kesätyöt EPSHP:lle,
ja asemapaikkana ilmeisesti juuri Ilmajoki. Muutto EP:lle olisi taas edessä, ja
saattaa hyvinkin olla että nämä on viimeiset viikkoni myös koko Oulussa. Koulun
puitteissa kun ei ole pakollista tulla enää kovin pitkäksi aikaa takaisin.
Joskus jostain luin, että elämässä pitäisi tapahtua muutoksia 7 vuoden välein.
Nyt on kohta 7 vuosi Oulussa takana, olisikohan aika kääntää uusi lehti
elämässä. Mitä teen, minne meen? Mahanpohjassa kutkuttelee seikkailun maku, ja
haikeus siitä että väistämättä tämä opiskelijaelämä on loppumassa viimeistään
vuoden päästä.<br />
</div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-67461716476227033932015-02-08T22:06:00.000+02:002015-02-08T22:08:14.803+02:00Onko putoaminen lentämistä?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Otsikkoon sen enempää vielä keskittymättä voisin taas aloittaa kertomalla koulujutuista. Elämä ei taas sote-yksikössä ole ollut liian helppoa, koska olemme saaneet lukujärjetykset <u>todella</u> myöhässä. Tämän viikon lukujärjetykset tulivat edellisen viikon perjantaina...eli oman elämän suunnittelu ei ole ollut mahdollista. Sitä on purnattu ja kitisty, mutta minkäs teet. Muutenkin lukkarit ovat olleen ihan käsittämättömän huonot. Muutamana viikkona ei ole kuin parina päivänä koulua, ja sitten on taas muutama viikko jolloin koulua on 8-17 tai 8-18, ja kolme tenttiä samalla viikolle. Ensi viikko näyttää niin painajaismaiselta, etten ole vielä ehtinyt siihen edes perehtyä. Mutta niistä kursseista taas:<br />
<br />
<b>Hoitotason ensihoito II-</b>kurssin simuissa on käsitelty samoja aiheita kuin aikaisemminkin, mutta syventäen tietenkin. On ollut verenkiertovajetta eri syistä, sekä niiden tunnistamista, yleisimpiä lapsipotilaita, vammautuneita, sydänongelmaisia, hengitysvaikeuspotilaita, myrkytyksiä jne. Tässä vaiheessa opintoja siellä simuhuoneessa voi tulla vastaan oikeastaan mitä vain. Eikä meidän simuryhmässä ole tapahtunut enää ollenkaan totaalisia epäonnistumisia! Joka keikalla tietysti löytyy aina jotain parannettavaa, mutta kyllä se alkaa ihan oikeasti näyttää siltä että meistä kyytiapinoita tulee. Huomenna on taas yksi simupäivä, ja ohjelmassa on potilaan "äksäämistä", eli kuljettamattajättämipäätöksiä ja ohjeistuksia. Olemme saaneet siis esittää opettajille toiveita näistä simupäivistä, ja äksääminen on usein hyvin hankalaa, joten pyysimme siitä vähän käytännön harjoitusta.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-ttHTF3Mtu-8/VNezChisayI/AAAAAAAAAhs/PQjNWLKr2i8/s1600/2015-01-27-880%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-ttHTF3Mtu-8/VNezChisayI/AAAAAAAAAhs/PQjNWLKr2i8/s1600/2015-01-27-880%5B1%5D.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sieltä se vaavi tulee!</td></tr>
</tbody></table>
Uutena kurssina on alkanut <b>Obsentrisen potilaan ensihoito</b>, jossa käsitellään enimmäkseen synnytyksen hoitamista sairaalan ulkopuolella. Normaalia synnytystä, komplikaatioita yms. Siitä meillä on ollut vasta ennakkoluento, sekä ennakkotehtävä. Simuja tiedossa siis myöhemmin.<br />
Synnyttelemään on kuitenkin päästy <b>Perheen hoitotyön</b>-kurssilla, joka on kyllä ollut sekavin ja hämmentävin kurssin aikoihin. Tehtävää on monenlaista, miljoona harjoitustuntia, luentoja jne. Onneksi viimeinen tunti on nyt käyty loppuun. Tällä kurssilla on ollut naisen ja lapsen hoidon opiskelua. Lähinnä keskityen lisääntymisterveyteen ja pikkulapsiajan hoitoon. Synnytyksestä meillä oli yksi simulaatiopäivä, mikä oli kyllä tosi mielenkiintoinen. Vauva tuli ulos meidän synnyttäjä-simunukesta mekaanisesti. :D Ja hilpeyttähän aiheuttavat myös nuo irtonaiset synnyttäjälantiot joilla harjoittelemme.<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Rm09ZfmToaY/VNezMWEfe_I/AAAAAAAAAh0/fs0OCaQUSbk/s1600/2015-01-27-878%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Rm09ZfmToaY/VNezMWEfe_I/AAAAAAAAAh0/fs0OCaQUSbk/s1600/2015-01-27-878%5B1%5D.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällälailla se naisen elimistö toimii synnytyksessä :D</td></tr>
</tbody></table>
Saman kurssin puitteissa meillä on ollut vastasyntyneen virvoittelun harjoituksia, sekä lapsen elvytyksen "simut". Simu-sana on tässä yhteydessä heittomerkeissä, koska hoitotyön opettajien pitämät simulaatiot ovat hyvin paljon erilaisia, mitä enishoidon opettajien pitämät. Tällä kurssilla opettaja oli kokoajan mukana neuvomassa selän takana, kun ensihoidon simuissahan me toimimme tilassa yksin ja opettaja on seinän takana säätelemässä nuken elintoimintoja ja puhumassa nuken mikrofoniin. Tällä lailla voimme "haastatella" potilasta. Opettajalle voi myös soittaa konsultaatiopuhelun Virvellä, jolloin hän esittää ensihoitolääkäriä. No näissä lasten elvytyksen simuissa tosiaan harjoiteltiin vauvan ja vähän isomman lapsen suusta-suuhun elvytystä, ventilaatiota, ja sitten lopuksi vedettiin kaksi elvytyssimua elottomuuden toteamisesta ROSCiin. Lääkkeineen kaikkineen. Uutena asiana tuli deffan käyttäminen manuaalisesti, jolloin täytyi laskea lapsen painokilojen mukainen joulemäärä iskuun. Lasten lääkemääriä on myös tässä viimeaikoina pähkäilty, ja todettu jälleen kerran, että kyllä se vähän jännittäisi jos pitäisi kentällä alkaa lasta i.v.-lääkitsemään.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-o90-3FrEkxE/VNezRoM2_zI/AAAAAAAAAh8/CbpTUBrEikE/s1600/2015-01-27-875%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-o90-3FrEkxE/VNezRoM2_zI/AAAAAAAAAh8/CbpTUBrEikE/s1600/2015-01-27-875%5B1%5D.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä sitä painellaan ja ventiloidaan.</td></tr>
</tbody></table>
Näide kurssien lisäksi on alkanut <b>Lääketieteelliset aineet II</b>-kurssi, jossa käsitellään aistielinsairaudet, pediatriaa sekä gynekologiaa. Kurssin nimi on hieman harhaanjohtava, sillä lääkkeistä kyseisellä kurssilla ei juurikaan puhuta, vaan sairauksista, niiden oireista ja hieman hoidosta. Vapaasti valittaviin otin <b>Säteilyturvallisuus C-kaaren</b> käytössä kurssin, jossa suoritetaan lupa käyttää C-kaarta. Kyseistä laitettahan tarvitaan mm. päivystyksessä ja leikkaussaleissa. Tässä vaiheessa uraa on hyvä pitää kaikki vaihtoehdot auki, ja kun koulu tarjoaa taas sellasen kurssin josta on hyötyä myös työelämässä, niin pitäähän se käydä! Luulin koko säteilyhommaa aika puuduttavaksi, mutta alun teknisen löpinän jälkeen säteilybiologia onkin aika mielenkiintoista. Ja säteilyn vaikutuksen elimistöön aika hätkähdyttäviä. Ja oikeastaan mukavaa olla sellainenkin kurssin ohjelmassa, joka poikkeaa kokonaan muiden kurssien aiheesta.<br />
<br />
Muuten koulua ei oikeasti ole enää paljon jäljellä tälle vuodelle. Harjoitteluja kun on keväällä 11 viikkoa putkeen, niin sen vuoksi ei tarvitse paljon fyysisesti koulussa istua. Ensimmäinen harjoittelu minulla on <b>Mielenterveystyön harjoittelu</b>, jonka suoritan OYSin osastolla 81, jossa hoidetaan akutissa tilassa olevia psykoosi- ja mielialapotilaita. Samalla osastolla tutkitaan myös M1-lähetteellä tulevien potilaiden psyykkinen tila. Olen ymmärtänyt että tuolle osastolle potilaat tulevat aika lailla psykiatrisesta päivystyksestä. Odotan tuota harhoittelua kyllä tosi innoissani! Se on varmasti todella erilainen kuin mikään muu osastoharjoittelu.<br />
<br />
Mitä sitä muuten kuuluu? Elämäni loputon teeme tuntuu olevan kaikenlainen kokeilu ja säätäminen ja sitä on harjoitettu taas viimeaikoina.Tänään kävin muuten kaverin kanssa kokeilemassa tankotanssia läheisellä tankotanssi-salilla, ja täytyy kyllä sanoa että se oli vielä hauskempaa kuin kuvittelin! Okein, ihan pöljältähän minä varmaan siinä näytin, mutta kyllä se yksikin onnistunut liike sai hyvin korviin. Vaikka aika helkkarin kipeää se kävi sisäreisiin sekä sääriin, siihenkin kuulemmä tottuu. Myös aika mojovat mustelmat on kehittymässä jalkoihin. Muutama tunti kuuluu tosiaan tuohon aloituspakettiin, joten sitä tulee tässä kevään mittaan varmasti harrastettua. Kun muutto etelään tulee ajankohtaiseksi, niin tankohommat kuitenkin jäävät varmasti tauolle.<br />
<br />
Noniin, sitten vähän tuosta otsikosta! Olen varannut itselleni laskuvarjohyppykurssin toukokuulle! Äääk! Kurssilla on muutama teoriapäivä, ja siihen sisältyy kaksi pakkolaukaisuhyppyä. Tämän lisäksi kurssin hintaan kuuluu oppilasajaksi kaikki varusteet hyppäämiseen, eli harrastus ei tule paljon maksamaan siihen asti kun omat kamat pitää hankkia. Lentokoneella taivaalle kiipeäminen maksaa kerrasta muutaman kympin. Olin suurinpiirtein viikon ihan täpinöissäni tuosta, katselin vain illat pitkän laskuvarjohyppy videoita, ja haaveilin jo taivaalle pääsemisestä(no okein, kun katseli niitä laskuvarjo fail-videoita, niin innostus vähän väheni). Nyt sekopäisyys on jo hieman tasaantunut, ja odottavan aika meinaa käydä pitkäksi. Toivon niin että tuosta tulisi sellainen harrastus josta jaksaisin olla kiinnostunut pitkän aikaa! Tuossa vieressä teille vielä löytämäni lempivideo laskuvarjohypäämisestä, että muutkin voisi olla ihan fiiliksissä! En paljon mitään kaunimpaa voi kuvitella kun tuo pilvien läpi tippuminen. Mutta niin, onko se lentämistä vai putoamista?<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://ytimg.googleusercontent.com/vi/c9613bTfDjI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="http://www.youtube.com/embed/c9613bTfDjI?feature=player_embedded" style="clear: left; float: left;" width="320"></iframe><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-3ExJohvOVlM/VNezXBMxLkI/AAAAAAAAAiE/ftmto039jlg/s1600/2014-12-23-826%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-3ExJohvOVlM/VNezXBMxLkI/AAAAAAAAAiE/ftmto039jlg/s1600/2014-12-23-826%5B1%5D.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Jotenkin nyt joululoman jälkeen tuntu, että olen löytänyt itseni uudelleen. Hieman tuli sumussa tuo kesä ja syksy taivallettua aina välillä. Osaksi kiireen ja stressin vuoksi, ja osaksi kaiken muun mitä on elämässä sattunut. Nyt tässä kevään korvalla olen ollut tosi iloinen ja energinen kokoajan. Ja kummallista kyllä sitä on tullut kypsyttyä ja annettua lempeämpiä ajatuksia sekä itselle, että kaikelle elämässä. Ei tässä vanhenemisessa ja kasvamisessa aina ole mitään pahaa. ;)<br />
<br />
Lopuksi vielä joulukuusi, jonka rakentelin joululomalla kun olin päivystelemässä Ylistarossa. Unohtui se tuohon joulupostaukseen laittaa, ja sehän on niin hieno etten voi olla sitä jakamatta!<br />
<br />
<br /></div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-8251356976087491002015-01-13T21:07:00.001+02:002015-01-13T21:11:40.985+02:00Mitä tapahtui jouluna, ja muuta hyödytöntä höpinää<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Koulu puksuttaa eteenpäin junan lailla. Ennen joulua oli tiukka rutistus suorittaa Hoitotason ensihoito 1 kurssi loppuun. Tämän lisäksi meillä oli ensimmäiset simulaatiot Viranomaisyhteistyö-kurssista. Muitakin kursseja on joulua ennen loppunut, ja nyt jo uuden lukukauden alkaessa pyörähtänyt käyntiin.<br />
<div>
<br />
<div>
Omaan ajatuksenkulkuani helpottaakseni tässä nyt hieman lisattuna mitä siellä koulussa taas on tapahtunut:<br />
<br /></div>
<div>
<b>Hoitotason ensihoito 1</b> simuissa ollaan aikasemmin keromani vamma- ja tajuttoman potilaan lisäksi käyty läpi sisätautipotilaita ja elvytystä sekä sen jälkeistä hoitoa. Simut on todella haastavia, ja ilman kertaamista niistä ei kyllä selviä. Toisaalta kaikki keikat ovat olleet sellaisia mitä oikeastikkin voi tulla vastaan. On hoidettu ST-nousuinfarktin liuotusta, tehty kardioversioita, pähkäilty ROSCin jälkeistä lääkehoitoa yms. Omasta mielestä kaikista haastavinta tuossa lääkityksessä on juuri verenkierron tukemisen lääkkeet ja muutenkin sydämmen toimintaan vaikuttavat lääkkeet. Siitä perustasosta tuntuu välillä olevan hyvin pitkä aika, kun simuissa osa ajasta menee vaan lääkesekoiluun. Ihan aiheesta meille aina muistutetaan, että se kikkailu ei saa olla itse tarkoitus. Toisaalta vaikka täydellisiä onnistumisia ei koskaan tulekkaan, niin ne pienet älynväläykset joskus harvoin luo aina uskoa, että kyllä sitä vielä joskus ollaan myös hoitotason tittelin arvoisia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Viranomaisyhteistyössä</b> on lähes puolen Suomen ensihoitoesimiehiä käynyt esittelemässä oman alueensa toimintaa, ja vähän ehkä rekryämässäkin meitä tulevaisuuden osaajia. Olemme myös kuulleet poliisin luennon ensihoidon ja poliisin yhteistyöstä, poliisin toiminnasta, sekä väkivaltatilanteiden hoidosta. Tämän lisäksi on ollut luentoja monipotilas- sekä suuronnettomusstilanteista, ja niissä komminikoimisesta. Hätäkeskuskeen teemme ilmeisesti vierailun nyt alkuvuodesta.</div>
</div>
<div>
<br />
Vapaaenhtoisena kävin nyt enne joulua <b>Ergonimiset potilassiirrot</b> kurssin. Kurssilla suoritettiin <a href="http://www.ttl.fi/fi/ergonomia/ergonomia_eri_aloille/terveydenhuolto/ergonomiakortti/sivut/default.aspx">Ergonimiakortti</a>, joka normaalisti maksaisi noin 600e, mutta kouluaikana joudumme maksamaan vain kortin hinnan(5e). Itse ensihoitajan työhön siinä ei ollut paljonkaan annettavaa. Opettaja oli oikea velho ihmisen liikuttamisessa, ja teki kyllä kaikki siirrot ja avustamiset uskomattoman vaivattomasti. Joitain pikkukikkoja jäi siirroista kuitenkin itselläkin mieleen, joita voisi kiireettömien lanssipotilaiden kanssa soveltaa. Mutta oman kehon kuuntelua tuli kerrankin treenattua ihan kunnolla. Oikea ahaa-elämys oman selän suojelussa tuli oikeastaan vasta viimeisessä käytännön tentissä. Koko ensihoitajauran sitä on tullut jo hoettua, että aina pitää nostaa jaloilla, ja raskaat taakat niin yleensä nostakin, mutta suurin kuormitus omaan selkään tulee kaikesta oheistoiminnasta ja kumartelusta ilman painoa, jota potilastyössä tulee vastaan. Opettaja hyvin huomauttikin että oman ylävartalonkin painon(n.30kg) kurottelu on riittävä usealla toistolla pilaamaan ihmisen selän. Jos nyt viimein tulisi hoksautettua että aina pitäisi kyykistyä, vaikka kynää nostamaan. Ja tämä selkähomma tuli tosiaan mieleen koska sattuneesti sain rikottua selkäni jälleen kerran salilla viime viikolla. Kerran aikaisemmin olen lähes puoli vuotta parannellut sitä välilevyn repeämisestä, ja nyt vaan toivon että se ei käynyt uudestaan, vaan että selkä vain ärtyi pitkästä aikaa tulleesta reenistä. Leikkauksen vuoksi en ole tosiaan päässyt salille tekemään selkää tai käsiä, ja heti ekalla yrittämiskerralla meni selkä rikki. Kyllä ihminen osaa olla tyhmä...<br />
<br /></div>
<div>
Sitten ihan super hauskaa oli päästä viimein synnytyssaliin yhdeksi vuoroksi näkemään miten me kaikki tänne maailmaan oikeein tullaan! Omassa vuorossa sattui kyllä useampi synnytys, mutta koska piti liikkua vaan sen oman kätilöohjaajan mukana näin yhteensä kaksi synnytystä. Ensimmäinen oli äidin toinen lapsi, ja äiti oli epiduraalipuudutettu, joten aika rauhassa synnytys sujui. Sitten pääsin näkemään myös kaksosten syntymisen! Kyllä se lapsen maailmaantulo oli aika maaginen hetki, vaikka siinä vähän piti täryyttääkkin, että mitä ihmettä oikein teen. Tuon vuoron jälkeen ei enää niin paljon jännitä jos omalla vuorolla sattuu joku lanssiin syntymään. Kätilöohjaajani antoi tosi hyviä vinkkejä siihen mitä ensihoidossa kuuluu synnytyksessä huomioida. Tuola saleissa kun he tekivät kaikkia hienoja temppuja ja mittailuja yms, joista kaikista ei onneksi tarvinnut tietääkkään. Opin miten tehdään summittaisesti sisätutkimus, eli kuinka lähinnä tarkistetaan onko se lapsen pää siellä jo tulossa vai ei. Sitten reenattiin synnytyksessä käyettäviä otteita ja sitten vauvan hoitoa heti synnytyksen jälkeen. Valitettavasti vuoro loppui ennekuin kerkesin pidemmän aikaa seurata vauvan vointia, ja nähdä esimerkiksi ensimmäisen kylvyn. Mieluusti sitä olisi ollut synnytyksiä katsomassa pidempäänkin. Mutta jotain ihmeteltävää, ja moitittavaakin siellä synnärillä oli; kävi ilmi että opiskelijat eivät ole tervetulleita samaan kahvihuoneeseen hoitajien kanssa. Mikä ainakin näin ensihoitajaopiskelijan kannalta kuulostaa todella typerän hierarkiselta pelleilyltä. Eipä se nyt siinä yhden ainoan vuoron aikana haitannut, mutta esimerkiksi kätilöopiskelijat viettävät synnärillä monta viikkoa, eivätkä pääse tulevien kollegojen kanssa samaan kahvitilaan. Opiskelijoille oli kyllä ihan mukava kahvilitila, mutta mielestäni melkein ne kiinostavimmat opit saa aina siellä hoitajien kahvihuoneen puolella, kun kuuntelee konkareiden höpinöitä. Mikäli hoitajat haluavat tauolla olla ohjaamatta opiskelijaa niin sittenhän voitaisiin sopia, että kahvihuoneessa ei puhuta mistään työasioista opiskelijoiden kanssa. Mutta tällaista se meno joskus on naisvaltaisilla osastoilla, ja muutenkin usein sairaalan sisällä, harmi sinänsä, mutta onneksi ensihoidossa ei ole tarvinnut tuntea olevansa ulkopuolinen ja "vain opiskelija".</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mitäs muuta...hmmm. Meidän koulussamme on alettu myös lähettää ensihoidon luentoja virtuaalisesti. Tässä koulutuskokeilussa on mukana useampi muukin ensihoitaja-AMK, ja olemme saaneet kuulla jo kaksi videoluento muista kouluista. Luennot on ilmeisesti tarkoitus järjestää jokainen tai jokatoinen kuukausi, en nyt tarkkaan muista niiden aikataulusuunnitelmaa. Viimeisin oli EKG:n muodostumisesta, ja rytmihäiriöiden muodostumisesta EKG:lle.Tietysti luennoitsijan kuunteleminen videolta on hieman hankalampaa kuin luonnossa, mutta ainakin tähän mennessä luennot ovat olleet hyviä. Ja mukava tietää että AMK:t pitävät yhtä, ja yhdessä kehittävät koulutusta. Täällä nyt jännätään innolla, että mistähän aiheesta meidän koulun luennoitsija pitää oman osuutensa. </div>
<div>
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Joulun työ(loma)leiri</h3>
<div>
Joulunajan olin tosiaan töissä ambulanssissa! Pääsin sitten Seinäjoelle ensihoitajaksi, vaikka alunperin oli ollut puhetta Alavudesta. Samaa sairaanhoitopiiriä nämä siis ovat, jos jollekkin ei ole selvää. Ja töissähän oli mahtavaa! Vietin juoulunajan Ylistaron asemalla ja muut vuorot Seinäjoella. Seinäjoen asema myös muutti uusiin tiloihin samana päivänä kun työni alkoivat, joten "sain" sitten olla osana muuttotohinaa. Olin myös muutaman päivän myös ensihoidon yhteyteen liitetyssä kuljetuskeskuksessa, josta hoidetaan kiireettömät potilassiirrot, ja näiden lisäksi yksi auto ajaa myös kiireetöntä "kansalaiskeikkaa". Kuljetuskeskuksen homma oli myös oikein mukavaa. Sai ajella paljon ympäri maakuntaa, ja rupatella potilaiden kanssa vähän pidempiäkin aikoja. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en ehkä haluaisi koko´loppu-uraani ajella noita keikkoja. Ainkin vielä tässä iässä sitä kaipaa vähän jännitystä ja sitä, että saa oikeasti hoitaa ja kehittää kykyjään. </div>
<div>
Itse ensihoidossa oli osa tuttua porukkaa harjoitteluilta, ja osa ihan uutta. Mukava oli kuitenkin huomata että työparista riippumatta oli aina kivaa, ja työaika hurahti kuin siivillä. Välillä olin kokeneempien hoitajien kanssa, jolloin oli hyvä kysellä ja ottaa oppia. Mutta en pitäisi yhtään vähäpätöisempänä niitä vuoroja, jolloin olin melko noviisien ensihoitajien parina. Siinä oli mukava työskennellä kun kumpikin tuki toistaan. Tuli ehkä enemmän näin opittua sitä, miten työparin kanssa toimitaan, kun yhdessä pähkäiltiin asioita. :) Keikolla tuli taas uutta ja paljon, Vaikka on harjoittelujen myötä viettänyt jo 10 viikkoa lanssissa niin aina vaan melkein joka päivä tulee jotain jota ei ole vielä käytännössä tehnyt tai nähnyt. Siksi tämä työ on varmaan niin mukavaa. Oli mm. aivohalvaus oikein klassisilla oireilla, ensimmäinen potilas jolle tiputettiin G10 matalien sokerien vuoksi, erilaisia kroonisia sairauksia joita en ole ennen nähnyt(osasta en edes ollut kuullut) ynnä muuta jännää ja vähemmän jännää. </div>
<br />
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-kA_Dg6rZoe4/VLVowsyOEgI/AAAAAAAAAhI/505Ks9zhKRE/s1600/lataus.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-kA_Dg6rZoe4/VLVowsyOEgI/AAAAAAAAAhI/505Ks9zhKRE/s1600/lataus.jpg" /></a><a href="http://1.bp.blogspot.com/-mI9AcgpxIdw/VLVowdSwG9I/AAAAAAAAAhE/XyAnqZEYu54/s1600/9516560938.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-mI9AcgpxIdw/VLVowdSwG9I/AAAAAAAAAhE/XyAnqZEYu54/s1600/9516560938.jpg" /></a>Joulomalla työn lisäksi sitten tuli nähtyä kavereita ja kyläiltyä sukulaisten luona. Itse jouluaaton olin tiukasti töissä, ja jos jotain hyvää pitää sanoa niin ei ainakaan tullut ylensyötyä! Joulumieli oli hieman vähällä keskellä yötä humalaisten kanssa väitellessä, mutta kyllä sitä sitten lomapäivinä kerkesi nauttia mun lempijuhlasta. :) Lahjaksi sain opiskeluihin liittyen kaksi kirjaa. Vieressä kuvatun EKG-kirjan, jossa riittäisi kyllä alan erikoislääkärillekkin pureskeltavaa. Mutta koska tuo EKG:n tulkinta ei koskaan voi olla liian helppoa, niin täytyy käyttää kaikki apu mitä on saatavissa. Tämän lisäki toivoin ja sainkin lahjaksi Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito-kirja. Tuota on osa luokkakavereista suositellut, ja itsekkin nyt jo sitä hieman lukeneena voin sanoa että kirja kyllä kannattaa hankkia. Vaikka se on suunnattu enemmän päivystykseen, niin kyllä noheva ensihoitaja voi siitä löytää vaikka mitä hyödyllistä. Ja eihän sitä tiedä vaikka noheva ensihoitaja päätyisi joskus päivystykseenkin töihin. ;)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-rCAh7XJVYP4/VLVqmoMsXCI/AAAAAAAAAhY/y-dYsUcLLqY/s1600/IMG_7687.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-rCAh7XJVYP4/VLVqmoMsXCI/AAAAAAAAAhY/y-dYsUcLLqY/s1600/IMG_7687.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
Kävin myös joululomalla ottamassa tatuoinnin! Kuvan hakkasi <a href="http://www.doomink.net/">Doom Ink</a>, joka sijaistee täällä kotiseudulla. Vieressä se ihan tuoreeltaan, joten mustetta on vähän siellä täällä. Nyt parantuneene se on kyllä tosi hienon näköinen. Tarkoituksena olisi jatkaa samasta aiheesta vielä säärtä alaspäin ja hieman polven yläpuolelle. Tatskakuume ainakin hetkeksi laimeni...varmaan siitä syystä kun saa suunnitella tuolla nyt jatkoa. Eli lisää luvassa, joten ei tarvi kuumeilla senkään vuoksi.<br />
<br />
Noniin, tärkeimmät on nyt varmaan avauduttu. Voisin tietysti useammin kirjoitella niin ei olisi niin jukelittoman paljon asiaa kerralla. No seuraavassa postissa valotan vähän mitä tähän uuteen vuoteen kuuluu. Uudenvuodelupauksetkin on vielä tekemättä. ;)<br />
<br />
P.S Jos kirjoittelet ensihoitoon liittyvää blogia niin laita linkkiä alle niin lisään sinut lukulettelooni. Ja muutenkin kirjoitteleville kollegoille toivomukseksi, että lisäisitte blogiinne likujalistan, jotta sen saisi liitettyä omaan luetteloon, Ei aina jaksa olla etsimässä yhä uudelleen kiinnostavia blogeja, jos niitä vaikka oltaisiin päivitetty, kun lukuluettelosta sen näkisi suoraan</div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-12709362354062105452014-11-25T18:16:00.000+02:002015-07-13T19:25:32.250+03:00Leikkaus ohi ja paraneminen hyvällä mallilla<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="MsoNormal">
Edellisessä postissa kerroinkin jo, että olin menossa
leikkaukseen. Minulta siis pienennettiin tässä leikkauksessa toinen rinta.
Eriparisuutta on ollut nuoruudesta lähtien, ja nyt kun olen alkanut harrastaa
paljon urheilua, se on kipeyttänyt rankaa ja hartioita. Lisäksi sopivia liivejä
ei ole meinannut löytyä millään. Rinnassa oli myös erimallista kudosta
verrattuna toiseen rintaa. Lääkäri sanoi sen olevan ”laattamaista”, ilmeisesti
alttiimpaa kasvaimen synnylle. Mutta tulipa samalla tuollainen odottamatonkin asia selville
ja hoidettua.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Leikkaus suoritettiin Oysin ostopalveluna Terveystalolla,
eli julkisella puolella, jolloin minulle itselleni ei jää korvattavaksi kuin
noin satanen osastolla olosta. Yksityisellä puolella tämä leikkaus maksaa noin
kolmisen tuhatta eroa! Kuten jo sanoinkin niin jännittää en osannut, koska
leikkaussali sekä leikkaukseen valmistautuminen on tuttua jo koulun puolesta.
Syömättä olin edellisestä illasta lähtien(6 tuntia olisi riittänyt), aamulla
tilkka vettä vaan kurkun kuivumista estämään. Aamulla siis marssin
terveystalolle, siitä suoraan hoitajan haastatteluun, jossa käytiin läpi
esitietolomake. Tämän jälkeen sairaalakamppeet päälle, ja lääkäriä
odottelemaan. Nyt kun ensimmäisen kerran ikinä oli sairaalavaatteissa, niin totesinpa
vaan että kyllä ne jonkin verran ovat ihmisarvoa vieviä. Kokokin selviää asun
väriä katsomalla. Jotenkin avuton ja paljas olo oli istua aulassa ne päällä,
varsinkin kun ympärillä oli ihmisiä omissa vaatteissaan. Kyllähän ihmiset
automaattisesti katselevat sairaalavaatteet päälle olevaa. No onneksi nekin
ihmiset olivat tulossa leikkaukseen ja kohta kokivat saman kohtalon. </div>
<div class="MsoNormal">
Seuraavana oli tapaamien kirurgin kanssa, joka pikaisesti
kyseli muutaman jutun ja piirteli leikkausta varten apuviivoja kehoon. Samalla
keskusteltiin leikkaustekniikasta. Pikainen tapaaminen, jonka jälkeen alkoikin
sitten jännittää. Hetkeksi menin vielä aulaa istumaan, ja siitä muutaman
minuutin päästä kutsuttiin sitten saliin. Mitään esilääkitystä ei tarjottu, ja
kipusin itse pöydälle. Toisaalta enpä olisi sitä tarvinnutkaan. Aluksi
varmistettiin henkilötiedot, ja käytiin läpi tsekkilista, joka olikin tuttu
harjoittelusta. Sitten alettiin kiinnittää antureita. EEG anturin laittaminen
sattui yllättävän paljon otsaan, en ole harjoittelussa huomannut että siinä on
vähän niin kuin pieniä piikkejä jotka hieman painuvat ihoon. Kanyyli laitettiin
kyynärtaipeeseen. Jutustelin hetkisen anestesiologin kanssa, ja kerroin että
eniten jännittää se mitä tapahtuu kun nukahdan.: D Anestesiologia vähän
nauratti. Kerroin että leikkausalihommat on tuttuja, joten lääkäri ei sen
kummemmin tekemisiään selittänyt. Ensimmäisenä suoneen meni kipulääke,
ilmeisesti jokin opiaatti. Ensihoidossa kun aina sanotaan opiaatin annon yhteydessä,
että tämä vähä pyörittää päässä. Niin sanoi myös anestesiologi, ja niinhän se
lääke tosiaan teki. En tosiaankaan olisi enää sen jälkeen pysynyt tolpillani,
joten tästä lähtien varmasti muista käsitellä kipulääkittyjä potilaita
varovasti. Seuraavaksi minut nukutettiin ilmeisesti Propofolilla. Lääke sattui
kädessä hetken aikaa, ja siitä kerkesin vielä mainitakin. Sitten kaikki vaan hävisi.
Nukahtaminen tapahtui niin nopeasti, etten sitä edes tajunnut.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Leikkaus kesti parisen tuntia, jonka jälkeen minut on
kärrätty heräämöön. Ensimmäistä keskustelua en muista, mutta hoitaja kertoo
minun pyytäneen anestesiologian kanssani nukkumaan. :D Joo olihan se mukavan
näköinen setä. Jossain vaiheessa kun herään kunnolla, muistan kysyneeni kelloa.
Hoitaja tuo vähän vettä juomiseksi, ja jatkan hetken aikaa unia. Heräämössä oli
oikein mukavaa maata lämpimässä monen peiton alla, ja kipulääkettäkin sain
muutaman kerran. Vessaan alkoi tehdä mieli, joten sänky kärrättiin oven viereen
ja hoipuin sinne. Hoitajat olivat huuli pyöreänä kuinka nopeasti olin pystyssä.
Tämän vuoksi pääsin osastollekin melko aikaisin. Mutta siellä huono olo sitten
vasta tulikin. Koko päivä ja ilta menivät torkahdellessa, koska aina kun
meinasin nousta tai syin vähä tuli tosi paha olo. Oksetti ja huimasi. Pääkin
oli kipeä kun ei ollut melkein vuorokauteen syönyt. Sain juotua, ja hoitajalta
pyysin jotain sokerista, jos päänsärky sillä helpottaisi. Sain mustikkakeittoa,
joka maistui taivaalliselta nälässä. Illalla sitten sain vielä leivänpalan ja
lisää keittoa. Kunnon ruokaa hoitajat eivät uskaltaneet vielä antaa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Yö meni vähän huonosti kun sängyssä selkä kipeytyi liiasta
makaamisesta. Myöskin kyljellä nukkuminen oli haasteellista. Aamulla lääkäri
teki kierroksen ja kotiutti paperiläjän kanssa. Oli kyllä ihana päästä kotiin
lepäämään! </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Olin ajatellut että toipuminen olisi ollut vaikeampaa, mutta
olin heti seuraavana päivänä koulukuntoinen. Kipulääkettä söin vähän yli
viikon, jonka jälkeen en ole sitä tarvinnut. Antibioottikuuri kesti kaksi
viikkoa. Nyt kolmen viikkona aikana olen jo tehnyt kokoajan reipastuvia
kävelylenkkejä, ja pääasiassa pyöräillyt kouluun ynnä muihin menoihin. Tällä
viikolla olen myös viimein saanut imuroitua. Ainoana ongelmana on ollut tosiaan
nuo simulaation koulussa kun ei ole pystynyt nostelemaan mitään raskasta. Ja
ensi viikolla on elvytys-simulaatiot, joissa en kyllä varmaan pysty
paineluhommiin. Muuten koulussa käynti on sujunut ongelmitta. Haavatkin ovat
parantuneet hyvin, ei mitään aukileita, tai muita ongelmia. Toivottavasti niitä
ei tule jatkossakaan.</div>
<div class="MsoNormal">
Eniten on tuskastuttanut ettei ole pystynyt kunnolla
harrastamaan liikuntaa. Kävelylenkillä olen käynyt päivittäin. Tällä viikolla
uskalsin salille treenaamaan jalkoja, mutta kyllä sitä kaikessa vielä melko
paljon käsiä tarvitsee, joten treenaaminen oli vähän auttavaa. Mutta tuli heti
parempi mieli kun pystyi jotain tekemään.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<h3 style="text-align: left;">
Hoitsuilua</h3>
<div class="MsoNormal">
Koulussa taas on jatkunut nuo samat kurssit, joita
aikaisemmassa postissa mainitsin. Hoitotason simulaatioissa olemme käsitelleen
tajuttoman sekä vammapotilaan hoitoa. Mielenterveystyössä ei loppuen lopuksi
ollut luentoja paljon yhtään, ja jotenkin koko kurssin asiat jäivät melko
pieneksi osuudeksi koulusta. Simulaatioita tästäkin kurssista oli kaksi, toinen
päihdesimu ja toinen mielenterveyssimu. Asiakkaana oli psykoosipotilas, masentunut,
sekä alkoholisti. Pääsin simuissa esittämään psykoosipotilasta, mikä oli aivan
hillittömän hauskaa. Tosin opettajan kommentti oli, ettei hän ole koskaan
nähnyt ketään noin pahassa psykoosissa. Taisi vissiin mennä vähän överiksi.</div>
<div class="MsoNormal">
Tänään oli ensihoidon vastuuopettajan kanssa
kehityskeskustelu. Tätä varten kirjoitettiin viime lukukauden lopussa
perustason oppimisesta portfolio, jota sitten käytiin läpi. Samalla juteltiin
myös vähän kaikesta kouluun ja ensihoitoon liittyvästä. Minulle jäi tosi mukava
mieli keskustelusta! Vaikka onhan niitä omia ongelmia ja vaikeuksia
vierihoidettu yhdessä koko luokan kanssa hyvällä vertaistuella, niin kyllä se
oli hyvä käydä opettajankin kanssa puhumassa nämä asiat läpi. Oli myös aika
hauska havaita, että puolisen vuotta sitten kirjoitettu porfolion jälkeen on
tapahtunut niin paljon kehitystä, että osa silloin olleista ongelmista on jo
historiaa! Portfoliota kirjoittaessa minulla ei ollut mitään työkokemusta
ensihoidosta, ja nyt sitä on, ja jatkoakin ilmeisesti tulossa…turhaan tuli
sitäkin murehdittua.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
On tässä vähän juhlittukin, siitä huolimatta että olen
toipilaana. Koulussamme on järjestetty ensihoitajakoulutusta jo vuodesta 1999
lähtien, joten tänä syksynä juhlittiin koulutuksen 15-vuotispäivää. Sitä
juhlistaen koulullemme ja yhteiseen illanviettoon oli kutsuttu kaikki koulussa
opiskelevat ja sieltä valmistuneet. Koolla oli yli sata ensihoitajaa, ja
iltajuhla sen mukainen. Loppu jätettäkään pimentoon. :D Tässä kuitenkin yhden
luokkakaverin haastattelu kyseisessä taphatumassa: <a href="http://yle.fi/uutiset/ambulanssien_ensihoitohenkilostolta_vaaditaan_yha_enemman/7608305">http://yle.fi/uutiset/ambulanssien_ensihoitohenkilostolta_vaaditaan_yha_enemman/7608305</a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Tämän viikon sunnuntaina on sitten taas perinteikkäät
ensihoitajien pikkujoulut! Saapa nähdä mitä nuo nuoremmat hoitsuoppilaat on
meille keksinyt, koulussa kun on tapana että nuoremmat enskat järjestää
isommille pikkujoulut siitä hyvästä että vanhemmat järjestää nuoremmille
tutustumissaunaillan. Lisää ensihoitajahuumoria siis luvassa..mitäköhän tästä
taas tulee.</div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-16822917223983246512014-10-30T21:10:00.001+02:002014-10-30T21:10:23.000+02:00Kotihoidon harjoittelusta ja ensihoitajan töistä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kahden viikon kotihoidon harjoittelu hurahti nopeasti. Paikka oli, kuten aikasemminkin olen kertonut, sama jossa olin myös kesätöissä. Asiakkaat osin tuttuja, samoin hommat. Kiitollisinta kotisairaanhoitajan työssä ovat työajat; arkisin 8-16. Tein myös yhden yövuoron partioivan yökön kanssa. Sairaanhoitajan hommassa ei liiemmin uutta asiaa tullut, kotikäynneillä oli välillä aika hankalaa olla mukana keskustelussa kun ei tuntenut potilasta etukäteen, eikä näin ollen voinnin muutokset aina olleet kovin selviä. Kotisairaanhoitajan työ on kyllä myös hyvin monipuolista! Ja vaikka se ei toisaalta ole riittävän hektistä omaan makuun, niin työ on kyllä vaativaa. Asiakkaita ohjaajallani yli kontollaan yli 70, ja näiden kaikkien asioista täytyy tietenkin olla kokoajan selvillä. Lääkärikäynnit, vointi, reseptit, lääkitykset ja sen muutokset, mittaukset, hoitotuet, omaihoitajan vointi, lähetteet, verikokeet ja muiden käytännön asioiden järjesteleminen tuli tutuksi. Ja tietysti tuli jälleen kerran havaittua se valtava määrä kirjaamista joka täytyy joka päivä tapahtua! Sairaanhoitaja vetää myös oman alueensa tiimiä, jossa toimii useampi lähihoitaja.<br />
Ensihoidollisesti harjoittelusta ei juuri minulle ollut hyötyä, sillä kotihoito ja muut vanhustehoidon rakenteet olivat alunperin jo tuttuja. Uusia opittuja asioita tuli kuitenkin hoitotukien hakemisen ynnä muun ei niin hoidollisten asioiden muodossa. Hoidollisesti uutta oli Marevan-lääkityksen annostelu, sekä korvalampun käyttö. :) Olisihan tämän ajan huonomminkin voinut käyttää, mukava oli viettää kerrankin rento harjoittelu.<br />
<br />
Sitten niihin jännittäviin uutisiin! Perehdytys ensihoidon työpaikassa meni hyvin, ja nyt jännätään sitten joululomaa, jolloin olisi tarkoitus tehdä vähä pidempi pätkä töitä. Keikkaa ei perehdytyksen aikana ollut ihan hirveästi, mutta uutta potilasmateriaalia tuli vastaan. Mitään maailmanloppun keikkaa ei ollut, mutta tässä vaiheessa työuraa jokainen potilas on melkein vielä yhtä jännittävä. Mieleenpainuvampana oli sukellustautiepäily sekä solisluun murtuma. Ikävänä asiana perehdytyksen aikana tuli taas todettua, että kärsin ihan valtavasta matkapahoinvoinnista ambulanssin takaosassa matkustaessa. Erään potilaan kanssa jouduimme ajamaan yli 8 tunnin edestakaisen ajon, joka oli kyllä yksi tuskallisimmista reissusta elämässäni. Olin takana hoitamassa potilasta koko matkan, ja auton liikkuminen aiheutti tyypilliset matkapahoivoinnin oireet: haukottelua, syljen nousemista suuhun, kylmähikisyyttä, sekä pahoinvoinnin tunnetta. Pahimmaksi olo yltyi aina kun täytyi katsoa monitoriin, kirjata jotain, tai vaikka vain nousta vaihtamaan happipulloa. Huh...toivon kyllä hartaasti että auton keikutukseen tottuu kun siellä viettää enemmän aikaa. Empä kyllä arvannut, että tällainenkin ongelma voi tulla vastaan tiellä ensihoitajaksi.<br />
<br />
Koulua on nyt kohta taas viikko takana "loman" jäljltä. Meillä on nyt alkanut Mielenterveys ja päihdetyö, johon liittyy ensi vuonna oleva 3 viikon Mielenterveyden harjoittelu. Tätä kurssia olen odottanut aika kauan, sillä mielenterveyspuoli on aina jotenkin kiinnostanut. Siitä tiedän kuitenkin todella vähän. Ambulanssiharhoittelussa on tullut vastaan muutama potilas joka on sairastanut akuuttia psykoosia, tai ollut muuten sekaisin päästään. Luennoista olen tähän mennessä kyllä tykännyt! Tämän lisäksi käyn vapaapalintaisena Engonimiset potilassiirrot kurssia, josta toivottavasti löytyy työkalujan selän säästämmiseen. :)<br />
Hoitotason ensihoidon simulaatiot ovat myös alkaneet. Harmiksi en muistanut ottaa yhtään kuvia! Nyt meillä on ollut toimenpideharjoitupäivä sekä sisätautien simulaatiopäivä. Toimenpideharjoituksessa harjoiteltiin ulkoista tahdistamista, cardioversiota, i.o poran käyttöä(=luunsisäinen tippatie), uloimman kaulalaskimon kanylointia(periaatteet, ei kanyloitu toisiamme), sedaatio intubaatiota, paineilmarinnan purkua neulatorakosenteesillä, sekä hätätrakeostomiaa. Ja luonnollisesti päivä oli ihan huippuhauska, vaikka tosi raskas. Näiden simupäivien jälkeen on aina ihan sippi. Ensimmäisessä virallisessa simupäivässä aiheena oli sisätautipotilas, eli hengitys ja verenkietoelimistön onglemia oli tiedossa. Mitähän näistä simuista sanoisi...olivat ihan uskomattoman vaikeita. Aina tuntuu ettei ole lukenut tarpeeksi, ja nyt sitten vielä pitäisi kaikki luettu osata sovittaa käytätöön. Huoh. Lääkkeet ja sairauksien mekanismit....uudet toimenpiteet...systemaattinen tutkiminen. Simut olivat sellaisia keikkoja mitä todellisuudessa voi tullakkin, ja hyvin rakennettuja, mutta itselle tuli aina välillä sellainen olo etten osaa mitään. No onneksi nämä vaikeimmat keikat harjoitellaan nukkejen kanssa, eikä todellisuudessa!<br />
<br />
Tänään saatiin muuten tietää, että pääsemme joulukuussa jokainen päiväksi synnytyssaliin yhdeksi vuoroksi! Ihan mahtavaa päästä näkemään oikeita synnytyksiä. Nyt ne vielä alkavat olla vielä enemmän ajankohtaisia ensihoidossa, kun synnytyssairaaloita suljetaan ympäri Suomen! Tästä innostuneena lähetimme myös varoivaisen viestin ensihoidon opettajelle, jotta olisiko mahdollista päästä yhdeksi vuoroksi myös poliisin mukaan. Meillä kun alkaa viranomaisyhteistyökurssin muutaman viikon kuluttua. Tällä kurssilla tulee ainakin poliisi luennoimaan, ja käymme paikanpäällä tutustumassa Oulun hätäkeskustoimintaan. Koupiossa on ilmeisesti ensihoidon koulutusohjemassa tapana päästä poliisin mukaan, ja ovat kuulemma kovasti tykänneet että on hyödyllinen vuoro. Eihän se kyllä itselläkään ole mitenkään liian selvää kuvaa poliisin toiminnasta, mitä nyt Poliisit sarjaa on tullut katsottua. :D<br />
Haaveiltu on luokan kanssa myös, että päästäisiin patologian laitoksella harjoittelemaan noita toimepidepäivänä tehtyjä toimenpiteitä oikealle ihmiselle...mutta se taitaa jäädä haaveeksi kun nykyään sinne ei meinaa päästä lääkäritkään.<br />
<br />
Sitten asiasta harjanvarteen. En ole täällä blogissa siitä mitään nyt höpissyt, mutta olen menossa erääseen leikkaukseen ensi tiistaina. En siis ole koskaan enemmin ollut nukutettuna, enkä muutenkaan missään leikkauksessa, joten kyllähän se jännittää. Varsinkin kun on nyt nähnyt mikä hulina sielä leikkaussalissa alkaa sen jälkeen kun olen nukahtanut. :D Kaikista eniten jännittää se että minut intuboidaan. Vaikka siitä en varmaan tiedä mitään, niin silti jännitää tuntuuko kurkussa sen jälkeen, ja millainen on se heräämiskokemus. Siitä varmaan tulen teille sitten kirjoittelemaan. Ihan mielenkiintoista kyllä päästä tästä hoitaja näkökulmasta potilaan asemaan. Voi tulla uusia katsantokantoja asioihin! Aika paljon kuitenkin huolestuttaa pitkä sairasloma, joka leikkauksesta tulee. Ilmeisesti kevyeeseenkin työhön tulisi ainakin 4 viikon loma, mutta enhän minä nyt koulusta voi olla pois niin kauaa... Onneksi luennoilla istuminen ei hirveästi rasita. Ongelmaksi kuitenkin tulee simulaatiot. En myöskään saisi nostella tuon kuukauden aikana 1kg painavampia asioita. Elämästä voi siis tulla mielenkiintoista. Pakko oppia kuuntelemaan itseään, ja mennä sitä mukaan miltä kropassa tuntuu.<br />
<br />
Jänniä aikoja siis jälleen kerran edessä. Koskahan ne loppuu? :D</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-30582944345494455852014-09-23T20:33:00.003+03:002014-09-23T20:36:57.806+03:00Täällä taas!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Pahoittelen koko kesän kestänytt hiljaiseloa blogin osalta. Elämässä on tapahtunut kaikenlaisia, hyviä ja osa huonompiakin muutoksia, jotka ovat vaatineet aikaa ja energiaa. Blogin jätin hyvällä omallatunnolla taustalle, odottamaan taas syksyn koulun alkua. Tässä nyt pikakelaus mitä ammatillisen kasvun osalta on tapahtunut kevään ja kesän aikana. Ja mitä kaikkea muuta sitä elämässä on myös tapahtunut.<br />
<br />
Tätä vuotta on kyllä kiistatta voinut sanoa vuoristoradaksi! Olen ylpeä itsestäni kaikissa niistä asioissa joita olen uskaltanut ja pystynyt tekemään. Pahaa mieltä on aiheuttanut ero pitkäaikaisesta avopuolisosta. Suhdeasioita en alla tässä blogissa setvimään, mutta jokainen voi varmasti kuvitella minkälainen isku ero on itsetunnolle, ja tottakai myös iso elämänmuutos. Nyt pahimmat ajat on takana, ja olen löytänyt itseni monella tapaa uudelleen, ja mitä hittoa! Huomasinkin olevani aika hyvä tyyppi!<br />
<br />
<h2 style="text-align: left;">
Ammatillinen kasvu?</h2>
Aloitetaan tämä asioiden punti nyt kuitenkin siitä perustason ensihoidon harjoittelusta. Paikkana toimi tällä kertaa EPSHP:n Seinäjoen asema. Olin vaihdellen sekä perus- että hoitotasoisessa autossa. Mitään syvääluotaavaa analyysiä, ette tästä harjoittelusta saa, kun aikaakin on siitä kerennyt kulua. Mutta lyhyesti sanonottuna onnistumisen elämyksiä tuli paljon, ja uutta opittavaa taas vielä enemmän. Ensihoitajan työ on vaan niin ihanaa ja mahtavaa, ja ihmiset ensihoidon parissa pääosin hervottoman hauskoja ja kaikella laitta hyvin omanlaisiaa ihmisiä. Kaikista mukavimpana kommenttina jäi mieleen, että minun kanssa voisi tehdä jo oikeastikkin töitä! :) Harjoittelussa sitä kuitenkin aina välillä iskee todellisuus vasten kasvoja, että opittavaa on mahdottomasti. Itse hoitaminen oli jo tässä harjoittelussa suhteellisen mutkatonta, mutta nyt uusiksi harjoiteltaviksi asioiksi tuli johtaminen ja päätöksenteko. Aluksi lähdettiin ihan vain kirjaamista harjoittelemalla, ja se alkoi sitten harjoittelun loppua kohden sujua jo ihan hyvin. Sen sijaan päätöksenteko esim. kuljetuspaikasta ja potilaan ohjeistaminen X-tapauksissa ei aina ollut helppoa. Potilasaineistossa oli peruskauraa, mutta myös muutama mietityttämään pistänyt tapaus. Tässä vielä muutama napattu kuva harjoittelusta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Zxsym576nko/VCGiKnjSC1I/AAAAAAAAAgI/1XDaBMSjqEU/s1600/2014-05-23-674%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Zxsym576nko/VCGiKnjSC1I/AAAAAAAAAgI/1XDaBMSjqEU/s1600/2014-05-23-674%5B1%5D.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lanssi parkissa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-JYBzz_LtQw0/VCGiOupg2SI/AAAAAAAAAgU/Z6tYGQnvNMs/s1600/2014-05-23-671%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-JYBzz_LtQw0/VCGiOupg2SI/AAAAAAAAAgU/Z6tYGQnvNMs/s1600/2014-05-23-671%5B1%5D.jpg" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-cXqtxZGbQAU/VCGiTrcBN1I/AAAAAAAAAgg/25WTDAD1Hxw/s1600/2014-05-17-666%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-cXqtxZGbQAU/VCGiTrcBN1I/AAAAAAAAAgg/25WTDAD1Hxw/s1600/2014-05-17-666%5B1%5D.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onko tämä nyt sitä viranomaisyhteistyötä? :D<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
Harjoittelusta sitten lompsittiinkin kesäloman viettoon. Kesänakin suoritin samassa paikassa kuin viime kesänä, eli kotihoidossa. EPSHP ei ottanut sh opiskelijoita joilla ei ollut 140op suoritettuna. Vähän harmitti, koska lähes koko muu luokka tahkoi ensihoidon kokemusta oman alan hommissa. Nyt jälkikäteen ei enää harmita niin paljon, kesä antoi silti paljon uusia kokemuksia, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Ja tulipahan LOVE-tentti myös suoritettua, eli siitä on ainakin hyötyä tulevaisuudessa.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Sitten päästääkin jo koulun alkuun. Koulua nyt takana 3 pitkää viikkoa. Takana jo hoitotason esnhoidon lääketentti, johon piti kesän aikana opiskella noin 70 lääkettä kaikilta mahdollislta kanteilta. Aloitin lukemisen luonnollisesti vain kaksi viikkoa ennen testejä, eli voi sanoa että hyvin ne ei menneet. Tai no oma kompastuskivi on annostukset. Yleensä lääkkeistä jää mieleen kyllä vaikutusmekanismi ja käyttöaiheet, mutta annostukset eivät vaan jää päähän millään. Toisaalta iso osa lääkkeistä oli sellaisia joita en ole ikinä käyttänyt, tai edes nähnyt käytettävän kentällä. Toivottavasti nyt kun työkokemusta alkaa tulla niin lääkkeetkin alkaa tulla enemmän tutuksi.</div>
<div>
Muuten koulussa on opiskeltu anestesiologiaa, ensihoitolääketiedettä ja ikääntyneen hoitotyötä. Hoitotason ensihoidossa meillä oli aluksi vain orientoiva tunti ja tuo lääketentti. Itse oppitunnit alkavat vasta syysloman jälkeen. Normaali pudotus takaisin maanpinnalle tietenkin kuului ohjelmaan. :D Nyt meidän kuulemma täytyy unohtaa kaikki mitä perustasolla olemme oppineet, ja päästää irti protokollamaisuudesta. Nyt hommat tätyisi osata hoitaa paljon monimutkaisemmin, eikä vain 1+1=2 tyyliin. Ja kyllähän sitä taas on saanut huomata kuinka vähän sitä oikeastaan edes tietää kun ennakkotehtävissä on käsitelty esim. kardioversiota. Myös luennot ensihoitolääketieteessä ovat olleet todella mielenkiintoisia. Välillä vaan pelottaa edelleen se tiedon määrä mikä päässä pitää pysyä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraava harjoittelukin alkaa jo kahden viikon päästä, ja se on kotihoitotyön 2 viikon rykäys. Olen muuten ehkä kevyesti vetänyt pultteja OAMKille, etten saanut kyseistä harjoittelya hyväksiluettua kahden kesän kokemuksella. No teen harjoittelun kesätyöpaikkaan, ja mukava päästä näkemään tuttuja asikkaita ja muhimaan äidin nurkkiin vähäksi aikaa! Tätä harjoittelua ei kerrankin tarvitse stressata.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Syyslomalle sainkin sitten muuten hommattua ensihoidon hommia! Tai lyhesti kerrottuna minulla pitäisi syysloman aikana olla perehdytys, ja sitten töitä myöhemmin esimerkiksi joululomalla! Paikasta en vielä kerro sen enempää, koska en siellä vielä töissä ole.<br />
<h3 style="text-align: left;">
<br />
Vähän muutakin asiaa</h3>
</div>
<div>
Kesä meni oikeastaan lekotellessa töiden ohessa. Reissasin vähän ympäri Suomea, ja tietysti kuntoilin. Nyt päällimmäisenä tämä kuntoiluhomma koska tänään oli astma-ja kuntoliikunta tutkimuksen lopputestit! Puoli vuotta olen orjallisesti noudattanut liikuntaohjelmaa(venyttelyt jääneet välillä motivaation puutteesta), ja nyt punnittiin viimein tulokset. Ja olihan sitä kehitystä tapahtunut. Paino tippunut kymmenisen kiloa, vyötäröltä lähtenyt 12cm, rasvaprosentti laskenut 10%, ja hapenottokyky parantunut 10% ikäiseni ja kokoiseni viitearvosta! Myös lihaskunto oli kaikissa testeissä parantunut, ja on tämän testin mittarien mukaan erinomainen, ainoastaan käsien lihakset saivat tulokseksi hyvän, erinomaisen sijaan. Kaikista mukavinta on todeta, että liikuntaohjelma on juurtunut takaraivoon, ja vaikka en sitä enää niin orjallisesti noudata niin tavoitteena on silti 3 aerobista ja 2 lihaskuntoa kehittävää harjoitusta viikossa. Ja tuo määrä on ollut todella helppo pitää mukana arjessa. Siksi tässä kai saa tyytyväinen olla, koska elämä on muuttunut paljon terveellisempään ja aktiivisempaan suuntaan.</div>
<div>
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-eg2jYagnjz0/VCGrz-0mvuI/AAAAAAAAAgs/NfUbhzbUOQQ/s1600/2014-05-16-655%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-eg2jYagnjz0/VCGrz-0mvuI/AAAAAAAAAgs/NfUbhzbUOQQ/s1600/2014-05-16-655%5B1%5D.jpg" height="200" width="150" /></a>Hmmm...mitäs muuta. Tukkaani olen lyhentänyt 20cm kesän lopussa. Mikä oli siis melko shokki, koska minulla ei ole koskaan ollut näin lyhyttä! Ja tietenkään kukaan ei edes huomaa mitään koska tämä on edelleen tosi pitkä. :D Ainut ero minkä joku on huomannut, että siinä on kerroksia. Vieressä vähän referenssiä. Kuvassa voi myös todeta harvinaisen mutaation nimeltään "Takamäen-nenä". Ilmeisesti tätä hyvin tuulettavalta vaikuttavaa klyyvarimallia esiintyy yleisesti vain omassa suvussani, harmikseni täytyy todeta, että se ei ole onnistuneesti skipannut naissukupuolta.</div>
<div>
Kesällä tuli hypättyä myös benji hyppy! Hieman humalassa, Nummirockissa tandemina. Ihan mahtava kokemus, eikä yhtään helpota laskuvarjohyppyinnostustani. Ensi kesänä pitänee lähteä kurssille, jotta tämä polte helpottaa.</div>
<div>
Opiskelija-elämä tuntuu taas varsin mukavalta kesän jäljiltä. Kosteaa elämää on tullut välillä elettyä, mutta olen sen nyt itselleni sallinut koska kesän aikana alkholinkäyttöä tuli vähän vähennettyä, enkä ollut juomassa kuin kaksi kertaa. Ei sinänsä, että se olisi mikään ongelma, mutta en vain pidä siitä olotilasta kun kroppaa on kohdeltu alkoholilla kaltoin, väsyttää ja turvottaa yms.</div>
<div>
Ja melekein tärkein unohtui! KÄRPÄT VOITTI MESTARUUDEN! Työt jatkuu Kärpillä tänäkin vuonna, ja mestaruutta taas toivotaan. Oli kyllä huikea fiilis hallilla ja keskustassa voiton jälkeen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämä voisi riittää tältä erää. Lupaan ja vannon, että näin syksyn tullen kirjoittelen useammin. </div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-68933667362744759552014-04-18T14:33:00.001+03:002014-04-18T14:34:20.385+03:00Perustason tentti!!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Pahoittelut blogin hiljaiselosta. Tämä kevät on ollut kiireisin ja stressaavin koskaan elämäni aikana. Niin kouluasioiden, kuin muidenkin suhteen. Tällä hetkellä ei ole hirvesti motivaatiota kirjoitella, mutta jos vähän valaisisi että mitä siellä koulussa onkaan nyt tapahtunut.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: large;">
Koulusa</span></div>
Eli kaikista tärkein homma ensin; meillä oli perustason teoriakoe, joka meni minun osaltani <span style="font-size: large;">läpi</span>! Käyn vielä numeroa korottamassa uusinnassa, mutta itse perustason todistukseen ei mitään numeroa edes tule. Ensi viikon perjantaina on vielä käytännön kokeet simulaatiotiloissa, joista on myös pakko päästä läpi jos halajaa paperit saada. Tämä lukemisen määrä oli melkoista, en edes ylioppilaskokeisiin lukenut näin paljon, eikä ne oikeastaan jännittänytkään niin paljoa. Koe meillä oli hieman eriainen kuin koko muun Suomen oppilaitoksissa, jotka ilmeisesti tekevät sairaanhoitopiirien tentit. Näissä tenteissä on vain kyllä/ei kysymyksiä, muistaakseni sata. Meidän kokeessa oli vaihtoehtoja(joista useampi saattoi olla oikein, sananselityksiä, sekä muutama avoin kysymys. Ja kaiken lisäksi vielä vääristä vastauksista sai miinuspisteitä! Tuossa poristiin vanhemman vuosikurssin kanssa siitä, että meidän kokeet oli todennäköisesti haastavammat kuin sairaanhoitopiirin omat. Ja koulussakin pohdittiin, että kuinkahan moni työelämässä oleva olisi niistä edes päässyt läpi...Noh, onhan se jo työelämässäkin kuultu että teoriatieto on enimmillään kouluaikana, ja siitä se pikkuhiljaa alkaa heikkenemään.<br />
<br />
Simulaatiokokeissa jokainen pari suorittaa kolme potilastehtävää, jotka arvioidaan numeraalisesti. Muistaakseni arvostelu oli 1-7:ään ja 4:lla pääsi läpi. Tehtävät simulaatiossa voi olla: eloton potilas, vammautunut potilas, sairastunut potilas, tajunnantasoltaan alentunut potilas, lapsipotilas tai muu vaarattomasta oireesta valittava potilas. Eli oikestaan ihan mikä vaan on mahdollista. Tämä tietää vieläkin siis lisää lukemista...jaksaa jaksaa, painaa painaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-oBQzbkHFPlQ/U1EHTedoU5I/AAAAAAAAAfo/jMm1kVYnFJw/s1600/0046bfca57396be990d39823715d4d9a.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-oBQzbkHFPlQ/U1EHTedoU5I/AAAAAAAAAfo/jMm1kVYnFJw/s1600/0046bfca57396be990d39823715d4d9a.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aikalailla kuvaa omia tunteita nyt! :D</td></tr>
</tbody></table>
Niin ja perustason harjoittelu II alkaakin sitten heti tentin jälkeisenä maanataina, ollen virallisesti viimeinen perustason kurssi! Vähän jo hirvitti kun nyt piti jo ilmoittautua ensi vuoden kursseille, ja siellä killui pelottavasti Hoitotason ensihoito I- kurssi. Glup. Eihän tämä tästä käy muutakuin haastavammaksi. Oikestaan nyt on käsittänyt hyvin konkreettisesti myös sen, että ensihoitajan elämä tulee olemaan ikuista uuden opettelua ja oppimista. Täytynee vähän sulatella tuota ajatusta, ja sitä että koko loppu elämä saat lukea vuosittain muuttuvia uusia protokollia yms. Pysyypähän jännitystä elämässä. Ja kuka tietää miltä sitä ensihoito näyttää joskus kun pääsee eläkkeelle.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: large;">
Ja mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut...</span></div>
<div style="text-align: left;">
Kävin luovuttamassa ensimmäisen kerran verta, enkä edes pyörtynyt. Hieman kyllä mietityttää viitsiikö sitä mennä toista kun kaksi viikkoa luovutuksen jälkeen olin ihan ultimaalisen väsynyt, ja syke oli treenatessa paljon korkeampi kuin yleensä. Voihan nuo johtua tietysti miljoonasta muusta asiasta, mutta jotenkin linkittyivät vaan omassa mielessäni tuohon verenluovutukseen.</div>
<br />
Sitten kävin myös kokeilemassa laitesukellusta ensimmäisen kerran eräs sunnuntai. Tämä kokeilu oli toki vain uimahallissa, ja itse sukellus kesti vain 20 min, mutta tosi kivaa se oli. Aluksi piti tietysti perehtyä vähän välineisiin, ja siihen miten veden alla toimitaan ja kommunikoidaan. Tuo astmakin oli ongelma, ja sitä sain hieman selvitellä, että saanko edes sukeltaa kun tuollainen viheliäinen sairaus on. No eihän siitä lopulta mitään ongelmaa ollut, ja hengittäminen veden alla sujui tosi luonnostaan. Osaan myös ilmeisesti harvinaisen luontaisesti tasata painetta korvissa(?). Hyvä tietää tuollaisista piilokyvyistä. :D Eniten jännitti sitä että miltä se tuntuu olla sielä altaan syvässä päässä, kun paine on sielä kuitenkin jo paljon isompi, mutta eihän sitä sitten loppuenlopuksi huomannut. Lähinnä järkytti se miten paljon paskaa sielä altaan pohjalla pyöriikään. Kymmeniä laastareita ja koiran kokoisia hiuskarvapalloja. Yäh. Niitä pommeja siinä sitten saikin väistellä. Tuo on kyllä sellainen harrastus mitä voisi alkaa tosissaan puuhaamaan kun saisi rahat sen aloittamiseen!<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-size: large;">
Ja vähän niistä hevosistakin</span></div>
<div>
Nyt on käynyt niin että matkaratsatusheppa Fyrry saatiin viimein myytyä. Suuri tavoitteita sen kanssa ei enää ollutkaan, mutta kyllähän sitä möllykkää ikävä tulee. Onneksi myyntipaikka on suht lähellä omaa kotipaikkakuntaa, että suurimman ikävän ylläyttäessä voi käydä herraa katsomassa. Matkarastsatushommat ovat nyt siis virallisesti tauolla. Hevostelu kumminkin jatkuu, ja tässä parin viikon päästä muutakin jo paljon lähemmäs tallia, joten hevosia tulee taas nähtyä enemmän.</div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-16804872386734885412014-03-12T20:41:00.001+02:002014-03-12T20:41:53.524+02:00Perustason harjoittelun loppukuulumisia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Noniin, nyt se ambulanssiharjoittelukin on ohi! Tai on ollut jo yli viikon, mutta koska viime viikko oli talviloma niin en todellakaan sitä viettänyt tietokoneen ääressä. Koulukin alkoi heti maanantaina, ja persposket on taas saaneet istumatreeniä riittämiin.<br />
<br />
Lyhyesti siis vähän siitä perustason harjoittelusta. Aikaisemmin kerroinkin, että mukavaa oli, eikä se tunne siitä neljän viikon aikana paljon muuttunut. Tein keskimäärin 3 ja 1/2 12h vuoroa viikossa, ja vaikka tuo tuntuu aika vähältä niin palkkatöiden lisäksi ei omaa aikaa oikeastaan jäänyt sekuntiakaan. Varsinkaan kun piti ottaa huomioon nuo astma- ja kuntoliikuntatutkimuksen pakolliset treenit. Sen verran kerkesin kipeänäkin olla että kolme päivää makasin sängynpohjalla kuumeessa. Miten nämä sairaudet aina ajoittuvatkin harjoittelun aikaan? Viime vuonna perustason harjoittelussakin olin useamman päivän kipeänä. Kai sitä tulee käsiteltyä ja oltua sairaiden ihmisten kanssa tekemisissä niin paljon enemmän, että pöpöt tarttuu. Vielä kun ei tuo vastustuskyky niin hyvä, kuin vaikka vuosia alalla työskenneillä, joihin ei tartu suurinpiirtein mikään enää.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-_0_JcoE4Uw8/UyCh396vAsI/AAAAAAAAAfU/IKSfLsm8e10/s1600/2014-02-27-589%5B1%5D.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-_0_JcoE4Uw8/UyCh396vAsI/AAAAAAAAAfU/IKSfLsm8e10/s1600/2014-02-27-589%5B1%5D.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sisäkuvaa 4 viikon työoloista </td></tr>
</tbody></table>
Harjoittelupaikassa oikeat työntekijät tekevät myös 12 tunnin työvuoroja sillä periaatteella että heillä on 2 aamua, kaksi yötä, ja sitten kolme päivää vapaata. Tämä rytmi tuntuu myös itsestä ihan järkevältä, jossa voisin tulavaisuudessa työskennellä. Erityisesti miellyttää se että työvuoronsa voi suunnitella hyvin pitkän ajan päähän, mikä helpottaa oman elämän suunnittelua.<br />
Asemalla aika kului hyvin keikkojen välillä. Salilla tuli käytyä<span style="font-size: xx-small;">(ihan mahtavaa luksusta olla salilla töissä!)</span>, ja asemapalveluksen tehtävien hoitamiseenkin meni aikansa. Välillä tuli sallittua itselleen myös päiväunet. :)<br />
Ja aluksi valittelemani keikkavaje sitten korjaantuikin harjoittelun loppu kohden. Parhaimpina päivinä ajoimme 9-10 keikkaa! Mikä on siis todella paljon kun kyseisellä asemalla jokaiseen keikkaan menee vähintään se tunti. Useimmiten potilaat siis kuljetettiin Haukiputaalta Ouluun hoitoon, joten jo yksin ajamiseen meni aikaa. Ihan vertailuna Oulussa olleisiin harjoittelukavereihin, joilla saattoi mennä useimmiten vain puolisen tuntia per keikka.<br />
<br />
Ja niistä keikoista. Tavallisimmat koodit tuntuivat, nyt kun tuota päiväkirjaani luen, olevan; 774D tai C eli yleistilan lasku, 793D tai C eli siirtokuljetus toiseen sairaalaan, 704B eli rintakipu, 706C tai B eli kaatunut tai 783D tai C eli kipu jossain muualla ruumiisssa ilman peh(yleensä selkä). Yksi A-luokan kiireellisyyskeikkakin harjoitteluun sattui, sekä useampi B-keikka. Ei kuitenkaan mitään sellaista keikkaa jossa olisi ihan tulipalokiire ollut. Tuo A keikan tilannekkin sitten rauhoittui paikalla ollessamme. Nuo yllä luettelemani koodit ovatkin oikeastaan kaikkialla ensihoidossa tavallisimmat koodit millä tehtäviä tulee, eli melko realistinen käsitys työkentästä saatiin aikaan. Tuo koodien ulkoa muistaminen ei vielä ihan onnistunut harjoittelun aikana, mutta onneksi paikalla oli lunttilappua jos jonkinlaista.<br />
<br />
Harjoittelupaikassa sai kyllä tehdä juuri niin paljon kuin halusi. Tässä harjoittelussa oli siis tarkoitus opetella hoitaja 2, eli sen kuskin sekä mittauksia tekevän hoitajan tehtävät. Ajamaan ei koko kouluaikana päästä, mutta mittaukset alkaa sujua vaikka unissaan. Ilokseen sai myös huomata että anatomia sekä fysiologian kurssin asiat on edes jollain tavalla mielessä, ja tässä harjottelussa ne selkeytyivät myös lisää. Perustason lääkkeet tuli myös käytyä läpi, mutta koska lääkitsimme potilaita loppuen lopuksi hyvin vähän, niin niitä kyllä täytyy vielä treenailla. Muuten kädentaitoja ja kaikkia välineiden käyttöä, sai harjoitella niin paljon kuin lystäsi. Auton jokapäiväisessä tarkastuksessa tyhminkin opiskelija oppii pian että mitä löytyy mistäkin ja kuinka ne toimii. ;)<br />
<br />
Päällimmäisenä itselle jäi sellainen olo koko harjoittelusta että se olisi voinut jatkua vielä vaikka kuinka pitkään. Kyllä sitä joskus tuli sielä takana hoitajanpenkillä vähän hymyiltyä, että mihin se elämä sitten onkaan tämänkin tytön kuljettanut, kun saa olla näin kivaa töissä. Toisaalta harjoittelu antoi paljon varmuutta toimimaan hoitaja 2 roolissa, ja nytkin tuntuu siltä että kokeneen hoitaja 2 kanssa voisi jo työskennellä kahdestaankin. Toisaalta lähes joka keikalla tuli vielä opittua uutta, ja kaikki oli vielä tosi jännää. Siinä mielessä olenkin tosi onnellisessa vaiheessa opiskeluja; jotain tuntuu jo jääneet takaraivoon, mutta joka päivä oppii uutta!<br />
<br />
Seuraava harjoittelu on sitten Seinäjoella toukokuussa. Seinäjoelle olenkin ollut jo aikaisemmin, mutta en tällä uudella asemalla. Tässä harjoittelussa olisi sitten tarkoitus harjoitella h1 roolia, eli haastattelua ja hoitojen ja työdiagnoosin tekemistä. Eli hommaa riittää siinä kerrakseen. Toisaalta tämäkin harjoittelu jännitti, ja hyvin tästäkin selvittiin, joten pitänee uskoa itseensä että yhtä hyvin se myös keväällä sujuu.<br />
<br />
Kesätöistä sen verran, että kotihoitoon tässä ollaan ilmeisesti menossa. Seinäjoella ja lähikunnissa ei ambulanssiin ollut haussa kuin sairaanhoitajan paikkoja, ja minulla ei vielä riitä opintopisteet sairaanhoitajan sijaistamiseen. Hieman harmittaa, mutta kylläpä sitä kerkeää siellä lanssissakin istua!</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-28707260669688982862014-02-20T18:50:00.000+02:002014-02-20T18:50:38.275+02:00Polkypyöräspirometria-EKG tutkimus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hirviä sanahirviö tuohon otsikoksi. Vaatii ehkä siis hieman selitystä. Kävin siis tiistaina jo aikaisemmin mainitsemissani kuntoteisteissä joka liitttyivät kuntoliikunta ja astma- tutkimukseen. Aikaisemmin olen kertonut jo lihaskunto ja porratestistä, jotka kävin joulukuussa tekemässä. Nyt oli vuorossa spirometria puhalluksia, sekä kuntopyörällä poljettava testi, jossa tarkkaillaan hengityksen kaasuja, sekä sydämmen toimintaa. Samalla sain myös sen itselle suunnitellun kunto-ohjelman, jota täytyisi nyt puoli vuotta ainakin noudattaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Minulla oli hieman yskää kun testiin menin, mutta tutkijoiden mukaan sen ei pitäisi kauheasti vaikuttaa tuloksiin. Ja tuloksista sitten. Sydämmen rytmiä seurattiin koko polkemisen ajan, ja se käyttäytyi ihan normaalisti rasituksessa. Alla olevasta tulosteesta voi sitten asiantuntija päätellä vaikka ja mitä, sekä vähän yksinkertaisempikin ihminen jo jotain. Pyörällä poljin siis yhteensä 24 minuuttia, mutta tehoja nostettiin 20.23 minuuttiin asti, jolloin itse päätin lopettaa polkemisin kun alkoi jo niin hapottaa. Polkea siis piti koko ajan samalla teholla, ja hoitaja pikkuhiljaa nosti tehoja. Se mikä tuosta nyt eniten omaa treenaamiseen vaikuttaa on nuo kaksi alleviivattua arvoa oikealla. Eli millä sykkeellä alkaa maitohappoja muodostua sen verran että kehoni ei niitä enää hengityksellä pysty kompensoimaan. Maitohappoja alko siis lihaksiin kertyä kun syke yli 142 lyöntiä, josta eteenpäin ne eivät enää palautuneet alle yhteen. Tuo maitohappo-arvo eli RER- arvo, eli hengitysosamäärä kertoo tuotetun hiilidioksiin osuudesta happeen. Mitä isompi arvi on sitä enemmän varastohiilihydraattia käytetään. Maitohapon muodostuessa kovemmassa rasituksessa RER-arvo nousee yleensä yli yhteen. Oma maksimaalinen hapenottokyky on yleensä saavutettu kun luku on yli yksi. Eli minun tapauksessani peli alkoi olla menetetty kun syke nousi yli 142, ja maitohappoa alkoi kerääntyä yhä lisää kun sitä ei kerennyt poistua. Ja kyllähän se reisissä alkoi sitten viime sekunneillä poltellakkin siihen malliin että maitohapolla sitä oltiin. Voi myös olla että olen tulkinnut tätä täysin väärin. :D Mutta omaa hapetustahan pystyy kehittämään kun harjoittelee lähellä omaa maksimysykettään RER-rajalla. Minulle tuli siis määräykseski harrastaa aerobista liikuntaa 144 sykkeellä, jolloin tuon hapetuksen ja keuhkojen rasituksen keston pitäisi parantua! </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-jzk_8_lA_cc/UwYqBHKrurI/AAAAAAAAAec/o0-p_65xa88/s1600/IMG_7027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-jzk_8_lA_cc/UwYqBHKrurI/AAAAAAAAAec/o0-p_65xa88/s1600/IMG_7027.JPG" height="425" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-f70VDgGVBh4/UwYqDIiyWNI/AAAAAAAAAek/NuOjaV28Bps/s1600/IMG_7028.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-f70VDgGVBh4/UwYqDIiyWNI/AAAAAAAAAek/NuOjaV28Bps/s1600/IMG_7028.JPG" height="434" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oma lepo-EKG oli ihan normaali :)</td></tr>
</tbody></table>
Testi meni kuulemma hyvin, ja tulokset olivat 110% omasta verrokkiryhmästä. Tarkemmin en nyt tiedä mitä tuo tarkoittaa, mutta se selvinnee sitten kun kirjalliset tulokset tulevat postissa. Oli kyllä todella mielenkiintoista päästä tällaiseen testiin. Harvemmin terve ihminen pääsee tutkimaan oman kehon toimintaa näin tarkkaan!<br />
<br />
Nyt tuli siis kunto-ohjelmakin joka sisältää:<br />
-3x viikko aerobista liikuntaa noin 144-150 sykkeellä. Vähintään puoli tuntia kerrallaan.<br />
-2x viikko lihaskuntoharjoitteita. Nämä oli melko vapaavalintaisia, mutta suositaan isoja lihasryhmiä, sekä erityisesti keskivartaloa. Samalla tulee tehdä etenkin ylävartalon liikkuvuusharjoituksia, joiden pitäisi auttaa myös keuhkojen toimintaa. Olen näistä muotoillut jo uuden saliohjelman, jota toivottavasti kerkeää ainakin 3x viikko toteuttaa.<br />
-2x viikko venytyksiä koko keholle<br />
<br />
Nuo oli siis vähimmäismäärät, ja liikkua siis saa niin paljon kuin lystää. Lajitkin oli ihan vapaa valintaisia, joten siitä ei todellakaan pitäisi olla kiinni. Vähän nyt itseä ärsyttää se, että nyt on ihan kamala flunssa päällä, ja olisin ollut jo innoissa aloittamaan nämä treenit. Vaan eipä sitä paljon sätkitä kun henki vaan vinkuu. No okei tänään kävin kaikki lihaskuntoliikkeet mopinvarren(?) kanssa läpi, ilman painoja, niin olisi ainakin jotain muistissa kun salille painojen kanssa menee ähkimään.</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-24670363880841041022014-02-18T12:40:00.001+02:002014-02-18T12:42:12.313+02:00Harjoittelut jatkuu edelleen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
En todellakaan löytänyt aikaa kirjoittaa aikaisemmin, mutta nyt tässä vähän kuulumisia tänne harjoitteluntäyteiseen arkeen.<br />
<br />
Leikkaussaliharjoittelu on tosiaan jo loppunut kaksi viikkoa sitten. Kerrompa nyt ensin siitä mitä mieleen juolahtaan. Tosin nyt objetiivisuuteni on kadonnut täysin sillä tällä hetkellä on perustason ambulanssiharkassa, ja voinen jo paljastaa että leikkuriin verrattuna elämä on taas valoisampaa kun saa tehdä jotain mikä oikeasti kiinnostaa!<br />
<br />
Mutta siitä leikkurista. Aikaisemmassa postissa kerroinkin jo tuosta anestesiapuolesta enemmän, mutta nyt viimeiset kaksi viikkoa olin leikkauspuolella harjoittelussa. Leikkauspuolella on siis yleensä kaksi hoitajaa<br />
; valvoja hoitaja, joka vastaa salin yleisestä järjestyksestä ja ottaa vastaa komentoja kirurgilta yms. Hän ei ole siis pukeutunut steriilisti. Tämän lisäksi on steriili leikkaushoitaja joka on juuri se henkilä joka avustaa kirurgia leikkauksessa ja leikkauksen jälkeen huolehtii potilaan haavat peitetyksi yms. Hoitajat vaihtelevat paikkaa vuorotellen, sillä leikkausta avustavan hoitajan osa on ehkä hieman rankempi kun täytyy useimmiten seistä paikallaan niin pitkään. Omasta mielestä se homma myös vaati enemmän keskittymistä.<br />
<br />
Leikkauksen kulku menee leikkauspuolella niin että kun potilas on tullut saliin niin anestasiapuolen kanssa laitetaan kaikki valvontalaitteet paikalleen, sekä säädetään potilaan asentoa sopivaksi. Kun potilas on nukutettu niin potilaan asento säädetään lopulliseen leikkausasentoon, ja leikkauaasue pestään. Tällä välin käy leikkaushoitaja myös pedeytymässä ja pukuetumassa steriiliksi. Hän peittelee tämän jälkeen potilaan steriileilla peitteillä, ja yhdessä valvovan hoitajan kanssa avaa steriilijä palkkauksia ja kerää tavaroita valmiiksi leikkaysta varten. Kirurgi soitetaan yleensä siinä vaiheessa kun lähes kaikki on valmista. Leikkauksen aikana valvova hoitaja avaa steriilejä pakkausia, pitää huolta työolojen sopivuudesta, täyttää leikkauskaavaketta ja esimerkiksi soittaa seuraavalle potilaalle esilääkkeen kun leikkaus on lopussa. Leikkauksen jälkeen hoitajat yhdessä keräävät ja laskevat tavarat, sekä hoitavat potilaan anestesiapuolen kanssa yhdessä potilassängylle.<br />
<br />
Tässä siis lyhykäisesti kerrottuna tuo homma. Tietenkin riippuu hyvin paljon leikkauksesta miten ne hommat hoidetaan. Isoissa leikkausissa hoitajia voi olla useampikin. Itse olin hyvin paljon urologian saleissa, joissa leikkaukset olivat aina ns. likaisia, joten leikkuahoitaja ei välttämättä edes pukuetunut steriiliksi. Täytyy nyt kyllä ihan rehellisesti sano että tuo leikkauspuolen homma ei innostanut minua pätkääkään. Aluksi kyllä, mutta kun huomasi millaista se on niin, melko tylsäksi se kaksi viikkoa muodostui. Positiivinen asia oli se että leikkaushoitajana pääsee näkemään hyvin läheltä leikkauksia, ja se oli ihan mielenkiintoista, mutta pitkissä leikkauksissa alkoi sekin jo puuduttaa. En myöskään kauheasti pitänyt siitä miten hierarkista tuolla leikkaussaleissa toiminta vielä on. Hoitajilla ei paljoa ole sananvaltaa, ja varsinkin vanhan koulukunnan kirugit kohtelivat hoitajia töykeästi. Anestesialääkäreissä on huomannu samalaista ongelmaa, vaan he olivat järjestään todella mukavia myös opiskelijoita kohtaan.<br />
Myös ohjaajani tuntui huomaavan motivaation puutosta harjoittelun aikana, sillä sain ensimmäisen kerran koskaan palautetta että olen arka(?) tekemään asioita enkä kysele tarpeeksi. Yleensä palaute on pikemminkin ollut että voisin ottaa vähän rauhallisemmin sen kyselyn ja säätämisen kanssa. :D Osasyy tähän oli tietysti se että leikkauspuoli ei vaan millään tuntunut mitenkään relevantilta oman työn kannalta, toisin kuin anestesiapuoli. Ymmärrän kyllä että koska tässä valmistutaan myös sairaanhoitajaksi niins ekin puoli täytyy olla hallussa. Oli kuitenkin lähinnä turhauttavaa liihotella koko päivä saamatta koskea mihinkään, jos oli pukeutunut steriiliksi. Sekä se että helvetti soikoon pakettien avaaminenkin oli uskomattoman monimutkaista. Joopa joo, ymmärrän kyllä kaikkien käytäntöjen takana olevat syyt, mutta tulipaha itselle selvitettyä ettei tämä ainakaan ole oma ala. Rispektit niille jotka työtä tekevät, luonteenlaatu saa olla aika paljon pikkutarkempi ja kärsivällisempi kuin minulla. Lisäksi tuntui että(joidenkin) kirurgien kanssa asioiden hoitamiseen tarvitsisi lehmän hermot.<br />
<br />
Mutta tulipahan se harjoittelu rykäistyä läpi. Paljon oppia jäi takataskuun varsinkin anestesiapuolelta, ja toivottavasti myös leikkauspuolelta. Ainakin toivon että nyt olisi takaraivoon edes vähän iskostunut myös arkipäiväinen steriili työskentely.<br />
<br />
Noniin, sitten vähksi aikaa mukavampaa aiheeseen, eli perustason harjoitteluun. Tätät kirjoittaessani siitä on nyt tasan puolet lusittu, ja täytyy kyllä sano että jokainen 12h päivän on hurahtanut nopeasi ohi! Olen siis Haukuputaalla harjoittelussa ja sielä ei olekkaan kuin yksi hoitotason yksikkö, eli sen mukana olen siis kaiket päivää. Ohjaus on ollut joka päivä pätevää, vaikka ohjaajat ovatkin vaihdelleet useasti. Jokainen tuntuu kuitenkin tykkäävän työstään, ja on siksi todella helpotti lähetysttävissä. Myös samalla asemalla päivystävät palopuolen miehet ovat varsin mukavia. Ettei nyt menisi ylihehkutukseksi niin sen mainitsen, että keikkaa ei ole ainakaan ruuhkaksi asti ollut. Opiskelijana tietysti toivoo että näkisi vähän kaikenlaista, mutta tässä kahden viikon aikana ollaan lähinnäa ajettu D ja C keikkaan, sekä muutama B. A tason keikkaa ei ole ollut ollenkaan. Myös vuoroissa on hieman kurjaa se että opiskelija saa tehdä vain viikolla päivävuoroa eli 7.30-19.30. Mutta kyllä siinäkin kaikenlaista kerkeää näkemään. Itsekä kiinnostaa kumminkin myös viikonloppuillat, ja varsikin sunnuntaipäivät kun ihmiset koheltaa paljon kotonaa. :D<br />
<br />
Tästä harjoittelusta kuitenkin lisää sitte myöhemmin!</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-74572178665410962312014-01-19T20:53:00.000+02:002014-01-19T20:53:34.038+02:00Harjoittelukuulumisia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nyt on tosiaan harjoittelu alkanut, ja olen viettänyt kaksi viikkoa OYSin leikkausosastolla anestesiapuolella. Huomenna, eli maanataina, vaihdan sitten leikkaupuolelle. Tämä siis tarkoittaa että olen ollut kaksi viikkoa anestesiahoitajan opissa, joka anestesialääkärin kanssa valmistelee ja ylläpitää potilaan anestesiaa, sekä hoitaa potilaan siirtämisen ja raportoinnin heräämöön. Leikkauspuolella hoitajat taas työskentelevät enimmäkseen leikkaavan kirurugin kanssa. Instrumentoiva hoitaja pukeutuu steriilisiti ja avustaa kirurgia, ja valvova hoitaja hoitaa sitten leikkauksen aikana muista juoksevia asioita, kuten laskee instrumenttejä ja avusta kirurgia ja hoitajaa.<br />
Anestesiahoitajan työ on näin ensihoitajan näkokulmasta ehkä hieman opettavaisempaa, koska se perustuu pitkälti potilaan tilan seuraamiseen, ja muutoksiin reagointiin. Harjoittelu tällä puolella on siis tuntunut ihan mielekkäältä.<br />
<br />
Vaikka tätä harjoittelua en paljon etukäteen jännittänyt niin, edellisenä yönä jännitys sitten iski, enkä saanut nukuttua. Ensimmäisenä päivänä meillä oli vain infoluento, sun muuta aloittelu liibalaabaa, pääsimme sitten loppupäiväksi vähäksi aikaa myös leikkaussaliin muutamaksi tunniksi. Minun ensimmäinen leikkaukseni oli haiman osittainen poisto. Ihan ensimmäisenä sitä ei oikein osannut tehdä mitään muutakuin pällistellä. :D Alku ja muutamat ensimmäiset päivät meni melkein siihen kun selvitti miten se homma oikein sielä salissa toimii, mihin saa koskea, ja ketä kannattaa kuunnella. Onneksi minulle sattui hyvä ohjaaja joka selvitti aluksi kaiken selvästi.<br />
<br />
Viikon lopulla sitä uskalsikin jo hieman enemmän tehdä. Enimmäkseen tässä harjoittelussa oli anestesiapuolella tavoitteena saada rutiinia toimenpiteisiin, sekä harjoitella potilaan tilan seuraamista. Kanylointiin on tullut jo jonkin verran varmuutta, ja paljon uusia kikkoja, ettei se enää jännitä niin tulevaisuudessa. Olen myös saaanut oppia maskiventilaation hankaluuksia. Intubaation harjoittelu kuului myös tähän harjoitteluun. Olen tähän mennessä päässyt kolme kertaa intuboimaan, mutta mikään niistä ei ole onnistunut. Kaksi kertaa on oikea paikka ollut hukassa, ja kerran löysin kyllä oikean paikan, mutta putki meni väärään rööriin. Intubaation on kyllä huomattavasti vaikeampaa kuin nukeilla, varsinkin kun niin paljon voi mennä pieleen. Eikä sekään nyt mahdottomasti helpota että ympärillä on miljoona ihmistä kyttäämässä tekemisiäsi. Tällä hetkellä ainakin tuntuu että jos tosipaikka tulisi eteen niin mieluummin sitä larynxtuubin iskisi potilaalle, kuin yrittäisi intubaatioita. Toivottavasti vielä tulee vastaa sopivia potilaita joilla voi harjoitella.<br />
Harjoittelussa on saanut myös paljon harjoitella niinkin yksinkertaisen kuuloisia juttuj kun lääkkeen vetämistä ruiskuun, liuosten valmistamista, nesteiden letkuttamista ja letkujen yhdistelyä. Leikkauksen aikana potilaalla on kuitenkin vähän enemmän kuin yksi tai kaksi letkua, jotean aina ei ole ihan selvää pässinlihaa miten ne oikein mene. Myös ihan mieletön määrä lääkkeitä on tullut opiskeltua. Näiden lisäksi olen päässyt ottamaan EKGtä, kuuntelemaan Dobblerilla suoniääniä, ottamaan suoniverinäytteitä, sekä tietysti avustamaan hoitajaa ja lääkäriä lukuisissa toimenpiteissä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-X7rIyT09fQ4/UtweyZjauWI/AAAAAAAAAck/euZ4rWFIbs8/s1600/large-leikkaussalo_jk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-X7rIyT09fQ4/UtweyZjauWI/AAAAAAAAAck/euZ4rWFIbs8/s1600/large-leikkaussalo_jk.jpg" height="451" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Jarno Kotiainen Kaleva.fi</td></tr>
</tbody></table>
Olen ollut kahden viikon aikana useassa eri salissa, joten melko laajaa kirjoa leikkauksia on tullut seurattua, kuten mm. aorta aneurysman leikkausta, aivoverenvuodon poistoa, kohdunpoistoa robotilla, umpilisäkkeen poistoa, useaa erilaista aivoleikkausta, erilaisia tähsytysleikkauksia, rintarangan luudutusleikkausta sekä mileenpainuvimpana hätäsektiota. Enemmän on tullut siis nähtyä kuin olin edes olettanut. Mielelläni olisin myös halunnut nähdä sydänleikkauksen.<br />
<br />
Harjoittelu on myös ollut ihan mielettömän raskaa. Tämä on niin kaukana siitä mikä perushoidossa on jo todella tuttua, että välillä tuntee vaan oikeasti olevansa tiellä. Varsinkin kun leikkaussalissa emme oikeasti saa tehdä oikeen mitään ilman että joku vahtii, niin välillä sitä tuntee itsensä ihan turhaksi. Täytyy vaan muistaa että on siellä oppimassa, ja käyttää kaikki tieto hyväkseen. Minä olen harjoittelun ajan käynyt myös kahdessa työpaikassa, joten vapaa-aikaa ei oikeasti ole ollut. Kaikki aika mitä työltä jää täytyy sitten pyhittää lepäämiseen. Mutta onneksi enää kaksi viikkoa tätä, ja sitten ensihoidon harjoittelu!<br />
<br />
Kerron sitten koko harjoittelun kuulumisia ja yhteenvetoa sen loputtua. Voi olla etten hirvesästi löydä energiaa postaamiseen sitä ennen.</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-66860834771902500302014-01-01T20:25:00.001+02:002014-01-01T20:25:43.348+02:00Joululomailua<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Pää on onnistuneesti viimeisen muutaman viikon aikana tyhjennetty kaikesta kouluhommasta. Joulun vietin täällä kotiseudulla, samoin kuin uudenvuodenkin. Ylihuomenna olisi tarkoitus tas lähteä kohti Oulua, ja lopettaa viikko työntekoon. Tiistaina alkaakin sitten paljonpelätty leikkuriharjoittelu. Hyvin se menee...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-JO1s2XrqM24/UsRXsDCAsFI/AAAAAAAAAcQ/18to-Su7WW0/s1600/IMAGE_FRONT_COVER_THUMBNAIL_184.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://2.bp.blogspot.com/-JO1s2XrqM24/UsRXsDCAsFI/AAAAAAAAAcQ/18to-Su7WW0/s200/IMAGE_FRONT_COVER_THUMBNAIL_184.jpg" width="154" /></a></div>
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-LhidYZd8VRo/UsRXsCQWJcI/AAAAAAAAAcM/Zph6dJYTk1k/s1600/image.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://4.bp.blogspot.com/-LhidYZd8VRo/UsRXsCQWJcI/AAAAAAAAAcM/Zph6dJYTk1k/s200/image.jpg" width="145" /></a>Jouluna sain jälleen kerran todeta olleeni kiltti koko vuoden. :) Toivomuslistan joulupukki oli toteuttanut lähes kokonaan! Pukinkonttiin olikin vilahtanut mm. Ensihoito-kirja sekä Ensihoidon taskuopas. Näiden lisäksi saimme poikaystävän kanssa liput Nummirockiin. Tämä vuosi tulee itselle olemaan 11. vuosi putkeen kyseisen festivaalin kävijänä. Sitä alkaa siis pikkuhiljaa tuntea itsensä vanhaksi! Näiden lisäksi saatiin täydennystä astiastoomme, sekä kaikkea muuat tarpeelleista, sekä tarpeetonta. Joulupäivänä osallistuin myös naapuripaikkakunnalla joulusählyihin, joissa poikaystäväni on käynyt jo useamman vuoden. Itse olen viimeksi sählyä pelannut ylä-asteella, mutta siltikin oli kyllä positiivinen kokemus vähän polttaa joulukaloreita pelin merkeissä!<br />
<br />
Välipäivinä olenkin sitten ollut töissä tallilla muutaman päivän. Samaa hommaa olen tehnyt jo muutaman vuoden joulunaikaan, ja aina se saa palautettua maanpinalle. :D Ei tule paljoa haaveiltua hevosenpidosta kun muutaman päivän rehkii tallilla tosissaan. Tällä hetkellä hoidettavana oli 19 hevosta, 3 lammasta sekä kani. Hirveän paljon aikaa menee hevosten kuljettamiseen ulos ja sisälle, mutta tänä vuonna helpotti huomattavasti se että suurimmalla osalla oli vapaa heinä tarhoissaan, eli heinää ei tarvinnut kuljettaa. Tietysti näiden töiden lisäksi ei ole ollue paljon intoa ja energiaa ratsastaa, mutta vielä on muutama päivä lomaa jäljellä, jolloin olisi tarkoitus Fyrryä päästä liikuttamaan. Herran on siis vieläkin ollut nivelten piikitysten jälkeen kevyemmällä käytöllä. Maastoiltu siis lähinnä, ja askellajeina vaan käynti ja ravi. Tuo liika lepsuilu ei kyllä ole tehnyt mitää hyvää herran kuuluaisuudelle...<br />
<br />
Uutena vuotena tallin tekemisen lisäksi tehtiin perinteiseen tapaan coctail-paloja, ammuttiin pari rakettia ja sammahdettiin aikaisin. Mitäs sitä hötkyilemään turhia. Ja ne uuden <a href="http://akuuttisystole.blogspot.fi/2013/01/uuden-vuoden-mietteita.html">vuoden tavoitteet</a>?<br />
<br />
1. Onnistuin selviytymään ensimmäisestä kouluvuodesta! Ja pääsin myös kesätöihin omalle alalle. Eli se meni putkeen. Myös tämä toisen vuoden alku on menneyt ihan kiitettävästi. Tämän vuoden tavoitteet jatkuvat pitkälti samaa rataa, eli ahkeraa opiskelua, ja nyt tavoitteena on päästä perustason tentti läpi, ja mahdollisesti työskennellä ensi kesänä ambulanssissa.<br />
<br />
2.Matkaratsatustavoittet ei nyt ihan menneet putkeen. Fyrryn kanssa kahlattiin tason 2.2 aluekisat läpi, ja ne jäivätkin ensimmäisiksi ja viimeisiksi. Kesän mittaa hevosella on terveysongelmia, ja itsellä motivaatioongelmia jotka tulivat treenien tielle. Herralla alkaa myös olla ikää sen verran että tuskin tullaan koskaan yhdessä kisaamaan korkeintaan kuin 2.3 tason aluekisoja. Nyt tällä vuodelle olisikin tarkoituksena kehittää itseäni perusratsatuksessa(ja sitä toteutinkin jo viime vuonna kun aloin käymään tunneilla oikein valvovan silmän alla). Ja tietysti harrastaa taas kaikkea mukavaa hevosten kanssa! Aika näyttäää sitten päästäänkö jonnekkin kisaamaan.<br />
<br />
3. Painonpudotus ei ole mennyt ihan putkeen. Kuntoa olen kyllää kohottanut huomattavasti. Nyt alkuvuonna alkava astma ja kuntoliikunta tutkimus, josta kerroinkin jo aikaisemmin, antaakin toivottavasti potkua laihduttamiseen. Alkukuntotetsteissä sainkin tietää että kuntoni on hieman keskivertoa parempi, ja varsinkin selkälihakset rautaiset! No, se tavoite siis onnistui, nyt olisi hyvä saada vatsalihakset samalla tasolle. :D Eli reeniä horo, reeniä.<br />
<br />
4.Ylieste tavoitteet: Pääsin ulkomaille niinkuin halusinkin! JES! Tänä vuonna olisi myös taas kiva päästä käymään jossain...¨<br />
Vannetanssi on jäänyt melkein kokonaan...<br />
Olen nauranut paljon, mutta myös kokenut todella pahoja pettymyksiä tänä vuonna. Toivottavasti elämä opettaa myös ensi vuonna jotain. Vaikka ei sen väliä olisi vaikka joskus menisi hieman tasaisemmin. ;)</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-37210759305822577272013-12-19T15:50:00.003+02:002013-12-19T15:50:47.936+02:00Tieliikenteestä pelastamisen-harjoitus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Päästiin luokan kanssa seuraamaan tänne Ouluun palokunnan ja ensihoidon yhteisharjoitusta, jossa pelastettiin potilas kolariautosta. Auto oli siis jo valmiiksi kolaroitu, mutta palokunta ei ollut sitä vielä leikellyt sen enempää, joten päästiin näkemään vähän autontuhoamistakin. Ennen harjoitusta noilla siihen osallistuvilla työntekijöillä oli jonkinmoinen käytännä luento, jolle ei valitettavasti saatu osallistua. HArjoituksessakin tarkoitus oli siis vaan seurata toimintaa. Itseä lähinnä kiinnostikin juuri palokunnan toiminta, kun en ole aikaisemmin näyhnyt sitä miten auto tuetaan, saati miten sitä leikataa.<br />
Kovaäänistä hommaahan tuo oli. Yllätyksenä tuli että paloauton pitäisi päästä parkkiin alle 30m päähän kolariautosta, jotta heidän välineidensä johdot yltävät perille asti. Mitä nyt ymmärsin niin nuo leikkurit sun muut toimivat pitkälti paineilmalla.(korjatkaa jos olen väärässä). Ensihoidon on siis syytä parkkeerata riittävän kauas, kun paareja nyt voi raahata vähän pidemmänkin matkaa.<br />
<br />
Tässä myös hieman kuvia harjoituksesta. En kysynyt jokaiselta lupaa kuvien ottamiseen, joten tässä nyt julkaisen vain sellaisia joissa ei näy työntekijöiden kasvoja. Näkyvtä naamat ovat sitten opiskelijakavereiden. :)<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-W96qtNnibSs/UrL3t74AcGI/AAAAAAAAAbE/ygJfM3b3VXE/s1600/IMG_6741.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-W96qtNnibSs/UrL3t74AcGI/AAAAAAAAAbE/ygJfM3b3VXE/s640/IMG_6741.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jättileikkurit!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-r-DBwsnJ-OU/UrL3yUw8cdI/AAAAAAAAAbc/rmipCN66mvc/s1600/IMG_6755.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-r-DBwsnJ-OU/UrL3yUw8cdI/AAAAAAAAAbc/rmipCN66mvc/s640/IMG_6755.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vähän kokokuvaa autosta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-bWE2QydoSVA/UrL30f8wP1I/AAAAAAAAAbs/x0Y4xaaBR9U/s1600/IMG_6776.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-bWE2QydoSVA/UrL30f8wP1I/AAAAAAAAAbs/x0Y4xaaBR9U/s640/IMG_6776.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turvatyynyn laukeamissuojus</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-D8XwuvgWvjo/UrL329NarVI/AAAAAAAAAb4/J4cGDHnbPnU/s1600/IMG_6798.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://2.bp.blogspot.com/-D8XwuvgWvjo/UrL329NarVI/AAAAAAAAAb4/J4cGDHnbPnU/s640/IMG_6798.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jättikeillureihin voi tarvita näköjään kahtakin!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Auton purkaminen oli kyllä jännän näkösitä hommaa, ikkunatkin meni rikki naps vain. Kyllä tuo palokunta rankkaa hommaa tekee, se täytyy myöntää. Lähes aina viipyvät kohteessa paljon kauemmin kuin me, oli sää mikä hyvänsä. Ja oli kyllä oikeasti kiinnostavaa tietää millaista yhteistyötä kahden ammatikunnan välillä on. Toivottavasti tulisi sitten harjoitteluissa vielä käytännön kokemusta työskentelystä palokunnan kanssa!</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-46946646456185758842013-12-13T20:18:00.003+02:002013-12-13T20:18:57.632+02:00Hei taas!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Aika paljon aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Koulu on tällä hetkellä vienyt ylivoimaisesti liian paljon aikaan, joten koneella en ole istunut yhtään sen enempää kuin on ollut pakko. Vioisin nyt hieman tiivistää mitä siellä koulussa onkaan nyt tehty viimeisen kahden kuukauden aikana. Tähän saa näköjään avuksi kaivaa kalenterin, kun on niin paljon tullut tehtyä ettei enää mitään tule mieleen.<br />
Terveyden edistämisen perusteet kurssilla(juuri sillä jota tuossa joskus aikaisemmin hieman manasin), kävimme tekemässä oman ryhmän kanssa ensiapukoulutuksen Luonnonvara yksikön opiskelijoille. Oma ryhmäni veti todella pikaisen kertauksen elvytyksestä. Tätä jännitin kyllä aika paljon etukäteen, mutta hyvinhän se sitten meni! Sillä myös sinetöitiin tämä tuskallisen turha kurssi...kaippa se ensiaputaitojen opettaminenkin on terveyden edistämistä.<br />
Turhista kursseistä puheenollen, ruotsin kurssi on nyt koluttu läpi suullista tenttiä lukuunottamatta. Huh.<br />
<br />
Kliinisessä hoitotyössä olemme harjoitustunneilla harjoitelleet kanylointia(taas), katetrointia, nenä-mahaletkun laittoa, infuusion tekemistä(ja lääkelaskuja), perioperatiivista toimintaa sekä anestasiakaavakkeen täyttöä. Kliinisen kurssikin on nyt suoritettu läpi. Torstaina oli minun ryhmälläni simulaatiotiloissa käytännön tentti, ja sen jälkeen kirjallinen koe johon sisältyi lääkelaskut. Käytännän kokeessa hoidettiin neljän hengen ryhmässä potilas jolla oli voimakas päänsärky, ja jonka yleistila laski hyvin nopeasti. Potilaalla oli siis aivoverenvuoto, joka aiheutti sitten tajunnan tason laskemisen. Itse olin testissä hengityksessä vastuusta, ja onneksi se olikin varsin helppo nakki. :) Kirjallisen kokeen onnistumisesta en sitten olekkaan niin varma.<br />
<br />
Perustason ensihoito I on nyt suoritettu läpi. Simuissa harjoittelimme tajunnan tason häiriöisten potilaiden hoitoa, sisäelinvammapotilaita, sekä potilaan poistamista kolariautosta ja samalla myös rangan tukemista sekä tyhjiöpatjojen käyttöä. Näiden lisäksi meillä oli hälytysajokoulutuksen teoriaa. Asiaa tuli niin hirmuisesti, ja näillä eväillä pitäisi sitten harjoitteluun lähteä helmikuussa. Ensi tiistaina meillä on kuitenkin vielä autonpurkuharjoitus! Tai siis pääsemme seuraamaan ammattilaisten järjestämää autonpurkua jossa pelastus ja ensihoito toimivat yhdessä. Tosi kiinnostavaa nähdä miten tositilanteessa potilaat sitten irrotetaan autosta!<br />
<br />
Uutena kurssina alkoi Patologia, patofysiologia ja kliininen fysiologia. Kurssilla on todella tärkeää asiaa kehon toiminnasta sairauksien aikana, ja taas kerran liian vähän aikaa käydä kaikkia läpi. Välillä saa kotona istua kirja nenässä kiinni että ymmärtää kaikkien tautien fysiologiaa. Tosi mielenkiintoista, mutta haastavaa. Patologia kuitenkin on kaiken lääketieteen tärkein osa. Ja vielä haastavammaksi tekee vielä se että nämä asiat täytyy oikeasti tulla melkein selkärangasta kentällä! Patologia toteutetaan pääasiassa luentoina, mutta meillä on ollut EKG ja spirometria harjoitustunnit. Siellähän selvisi että keuhkoni pelaavat hyvin, ja että sydänkin näyttäisi toimivan normaalisti vaikka siinä sinusarrytmia olikin. Hyödyllistä tämä koulunkäynti!<br />
<br />
Valinnaiseksi olen ottanut Väkivalta hoitotyössä kurssin, josta minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Siinä on paljon etätehtäviä. Positiivinen juttu oli kuitenkin todella lyhyt <a href="http://www.mapafinland.fi/">MAPA</a>- koulutus. Sitten meillä on vielä ollut Lääketieteelliset aineet I- kurssi, joka jatkuu vielä keväällä. Nyt siinä käsiteltiin anestesialääkkeitä ja kivunhoitolääkkeitä. Jälleekn kerran mielenkiintoista, mutta haastavaa.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<b><span style="color: red;">Matkailu avartaa!</span></b></div>
Tämä kaikki kuulostaa varmaan siltä ettei minulla ole muuta elämää kuin koulua. No pääsempä kerrankin yllättämään sillä kerkiesimmehän me tässä poikaystävän kanssa käydä Budapestissäkin pyörähtämässä pitkän viikonlopun! Lennot olin varannut jo kesän lopussa, samoin hostellin. Matkan aikana kerettiin pyöriä kaupunkia ympäriinsä melko mittavia matkoja. Käytiin tietenkin katsomassa pakolliset nähtävyydet kuten Ketjusilta ja Sankarten aukio, ja kiivettiin Budan kukkolalle katsomaan maisemia. Kulttuuria harrastettiin käymällä natsimuseo <a href="http://www.terrorhaza.hu/">House of Terrorissa</a>, joka oli kyllä melko järisyttävä kokemus. Museo oli todella upealla tavalla toteutettu, ja kyllähän se vähän kylmäsi nähdä ne sellit joissa ihmisiä on kidutettu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-0MqNby9VTiY/UqtHvDncUGI/AAAAAAAAAaM/IPKro4braW4/s1600/DSC_0343.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-0MqNby9VTiY/UqtHvDncUGI/AAAAAAAAAaM/IPKro4braW4/s1600/DSC_0343.JPG" height="139" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maisemia Budan kukkulalta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-JvW_wvwBKoA/UqtHvv2Fp5I/AAAAAAAAAaY/ZoSXMS-sMEo/s1600/DSC_0356.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-JvW_wvwBKoA/UqtHvv2Fp5I/AAAAAAAAAaY/ZoSXMS-sMEo/s1600/DSC_0356.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ketjusilta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-lcYgfs_RL1Y/UqtHvpBo1JI/AAAAAAAAAaQ/bkyZTrmnJW0/s1600/DSC_0358.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-lcYgfs_RL1Y/UqtHvpBo1JI/AAAAAAAAAaQ/bkyZTrmnJW0/s1600/DSC_0358.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">House of Terror</td></tr>
</tbody></table>
Reissun aikana käytiin tietenkin myös kylpylässä kun kerran Euroopan kylpyläpääkaupungissa käytiin. Vaikka täällä ei ollut mitään erikoisaltaita, tai miljoonia vesiliukumäkiä ja härpäkkeitä niin oli kyllä mahatava elämys pitkän kävelyn jälkeen pulahtaa satoja vuosia vanhaan ulkoaltaaseen katselemaan taivasta. Ennen kylpylää käytiin katoselemassa eläimiä kaupunginpuiston eläintarhassa, ja rakastuttiin ihan hirveäasti laiskiaisiin<3. Tietysti myös syötiin ja juotiin hyvin koko reissun aja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-rbSDnGF82qU/UqtJhFUtUNI/AAAAAAAAAas/TkwMinGEi9g/s1600/DSC_0439.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-rbSDnGF82qU/UqtJhFUtUNI/AAAAAAAAAas/TkwMinGEi9g/s1600/DSC_0439.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylpylästä<br /><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;">Reissun jälkeen oli kyllä aika uppunut olo, mutta kyllä pieni irtiotto arjesta kannatti. Eniten olen iloinen siitä että tuo ennemmin matkailua karsastanut ukko innostui uusien maiden näkemisestä. Heti kun kone oli Suomeen laskeutunut, niin herra alkoi jos selailla seuraava reissua. :D No okei, ei meillä nyt ihan heti rahaa sellaiseen ole.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;"><b><span style="color: red;">Heppoja?</span></b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;">No niitä elukoita onkin sitten nähty vähän vähemmän viime aikoina. Fyrryä en ole liikuttanut kuin syyslomalla muutaman kerran, ja tämän jälkeen joulukuun alussa kun käväisin kotopuolessa. Herralla kuitenkin kuuluu hyvää. Kesällä oli ongelmia jalkojen kanssa, jota on nyt ratkottu. Hevonen on joutunut dieetille, ja onkin laihtunut melko paljon. Se sai myös hieman lomaa liikkunnasta, ja niveliä piikitettiin. Myöskin hieroja on saanut käydä herraa hemmottelemassa. Joulukuussa huomasinkin jo selvästi että papalla polvi nousee ja se pystyy paljon enemmän tehdä työtä takajaloilla kuin ennen. Ehkäpä jos kuntoa nyt saadaan vähän kohotettua niin voimme vielä muutamat kisat mennä. Päätin nyt kuitenkin että emme enää pyri yli 30km kisoihin, kun herralla alkaa kilometrit näky jaloissa. Turha rasittaa niitä pitkillä lenkeillä, kun kunto pysyy hyvänä vähän lyhyemmilläkin. Tästä nyt vielä on kuitenkin muutama vuosi ennenkuin saan itselleni ostettua oman hevosen, joten kuitenkin joitain kisoja olisi mukava vielä Fyrryn kanssa käydä.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-TaqJXUjss4g/UqtNzUKquoI/AAAAAAAAAa4/kEWWjbpwW48/s1600/IMG_6676.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-TaqJXUjss4g/UqtNzUKquoI/AAAAAAAAAa4/kEWWjbpwW48/s1600/IMG_6676.JPG" height="426" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vauvvaleita pihatossa</td></tr>
</tbody></table>
</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;">Oulussa olen käynyt ratsastamassa aina maanataisin, ja tuntuu ainakin että olen kehittynyt jonkin verran! Kyllä onkin mahtavaa saada neuvoja sellaisiin asioihin joita ei itse edes ole huomannut. Välillä tunnin jälkeen toki aina ärsyttää kun ei ole saanut heppaa kulkemaan nätisti, mutta yleensä tulee onnnistumisen elämyksia kun opettaja kehuu hevosen muotoa ja oman käden käyttöä. :) Kun ne kantapäät vielä pysyisi alhaalla! Vaikka tähänkin olen saanut pienen ahaa-elämyksen: Saappaani ovat niin huonot(halvat) että ne eivät anna nilkalle liikkumatilaa, ja näin ollen on hakala painaa kantapäätä alas! Kun menin kerran paremminlla saappailla niin tuntuma jalustimeen oli paljon parempi ja joustava, sekä kantapääkin pysyi hyvin alhaalla....täytynee siis investoida uusiin saappaisiin.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;">Joululomalla onkin sitten taas talleilua luvassa, kun lomitakin tallin omistajaa muutamana päivänä. Olisi myös tarkoitus lumitilanteen sallisessa kokeilla hiihtoratsastusta. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;"><span style="color: red;"><b>Kuntoilua?</b></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Niin no. Sekin on vähän jäänyt vapaa-ajan puuteessa. Salilla olen käynyt kumminkin kahdesti viikossa, ja tuntuu että voima on hyvinkin lisääntynyt. Paino ei ole kumminkaa pudonnut, mutta toisaalta lihasvoima on varmastikkin kasvanut. Vähän ehkä harmittaa se että en ole käynyt kävelyllä, saati sitten juoksemassa kovinkan usein. Tosin näillä liukkalla se olisi lähinnä itsemurha. Tuo salille lämpöiseen lähteminen on melko helppo ratkaisi, vaikka haluaisin kasvattaa juuri sitä kestävyyskuntoa. Osallistun myös nyt 6kk kestävään astma ja kuntoliikunta-tutkimukseen, josta saa itselleen räätälöidyn liikuntaohjelman! Tutkimuksen luotettavuuden vuoski sitä olisis sitten noudatettava, eli toivottavasti se motivoi liikkumaan kunnolla. Tutkimuksen alkukuntoitestit menivät kumminkin keskivertoa paremmin, selkälihakset oli jopa eriomaisella tasolla, joten onneksi ei ihan rapakunnosta tarvitse aloittaa. Vielä olisi kumminkin edessä pyöräily-testi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Uikkarit jäi vähingossa sinne Budapestiin, joten uimassa en ole sitten käynyt ollenkaan...ärsyttääkö? KYLLÄ!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<span style="text-align: left;"><b><span style="color: red;">Joulu!</span></b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kaiken tämän keskellä myös joulu on tulossa! Unohdin sitten ottaa kuvan tekemistäni joulukorteista...no jokatapauksessa ne on jo lähetetty ja aika monta joululahjaakin on jo ostettu. Joulusiivouksia on aloitettu, ja tuo toinen puolisko lähtee kissojen kanssa joulunviettoon kotiseudulle jo ylihuomenna. Minulla on vielä ensi viikon torstaina petologian tentti, joten pääsen sitten jouluilemaan hieman myöhemmin. Tänä vuonna en harmittavasti ole kerennyt tehdä itse mitään lahjoja, vaikka joka vuosi olen niitä pyrkinyt tekemään. Tölkinnipsukäsilaukkukin kaatui siihen ettei nipsuja ole vielä riittävästi. Onneksi se joulu tulee kumminkin aina, vaikkei kerkiäisi valmistautuakkaan. :)</div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-33117193274448011162013-10-10T20:09:00.002+03:002013-10-10T20:11:55.421+03:00Elvystystä ja intubaatiota<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tänään meillä oli taas ensihoidon harjoitustunnit. Niiden aiheena oli elvytyksen aloittamisen kertaaminen(elvytyshän meillä käytiin kokonaisuudessaan jo syksyllä), sekä intubaatio. Elvytys hoidettiin simulaatiotyylisesti, eli periaatteessa kuin oikea keikka. Tällaisissa simulaatioissa opettaja ei neuvo, vaan katselee vain vierestä muiden luokkakavereiden kanssa. Sitten leikitään yksikköjä jotka ottavat hommat haltuun. Sitten leikkimisen jälkeen opettaja antaa palautetta, ja sitten keskustellaan koko luokan kanssa mitä meni hyvin ja mitä huonosti. Yleensä myös seuraamaan jääneet luokkatoverit on nimetty seuraamaan jotain tiettyä asiaa, tässä tapauksessa esimerkiksi painelutaajuutta tai johtamista. Näitä elvytyskeissejä vedettiin kaksin kappalein ja siinähän se aamupäivä sitten vierähti.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-NRmG2nzTMYo/Ulbcl_12hRI/AAAAAAAAAZk/zOniMD2d4_g/s1600/9503.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="256" src="http://4.bp.blogspot.com/-NRmG2nzTMYo/Ulbcl_12hRI/AAAAAAAAAZk/zOniMD2d4_g/s320/9503.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Laryngoskooppi menee minne?</td></tr>
</tbody></table>
Ennen ruokaa oli vielä intubaatioharjoituksia. Meillä oli tällä viikolla aiemmin intubaatioharjoitus kliinisessa hoitotyössä, mutta nyt näiden tuntien jälkeen sen tuntuu lähinnä naurettavalta. Meillä kun on nuo tunnut yhdessä kätilöiden ja terveydenhoitajien kanssa, joten tunnilla keskityttiin enemmän intubaatiossa avustamiseen. Tällä meidän tunnilla käytiinkin sitten tuhti paketti intubaatiooppia, sekä paljon käytännön harjoitusta intuboimisesta. Täytyy kyllä sanoa että lopputunnista se ei ollenkaan tuntunut enää vaikealta, eikä nuken niskakaan enää naksunut(nuo nuket napsuu aina kun oikealta ihmiseltä menisi hammas poikki. :D)! Tosin sitten harjoiteltiin intubaatiota kaularankavamma potilaalle, ja se ei sitten ollut enää yhtään helppoa. Tietysti nyt vähän jännittää että vaikki tuo sujuisikin kuinka hyvin nukeille, niin ne ovat anatomisesti kuitenkin niin täydellisiä, ja myös jäykkiä, ettei oikea ihminen ole varmaan lähelläkään sitä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-YbwaEaqsPN0/Ulbcl4Bdh2I/AAAAAAAAAZg/Em4QCodmOfc/s1600/ya455x.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="272" src="http://1.bp.blogspot.com/-YbwaEaqsPN0/Ulbcl4Bdh2I/AAAAAAAAAZg/Em4QCodmOfc/s320/ya455x.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tältä se nielu näyttää intuboijalle. Alla on ruokatorvi,<br />
joten putki menee lunnollisesti ylempään reikään.</td></tr>
</tbody></table>
Ja tosiaan intubaatiohan ei kuulu vielä perustason toimenpiteisiin, mutta harjoittelimme sen jo nyt sillä heti joululoman jälkeen osalla meistä alkaa leikkaussaliharjoittelu. Tässä harjoittelussa meidän täytyy ilmeisesti saada tietty määrä intbaatioita tehtyä, jotta harjoittelu on hyväksytty. Toisaalta on hieman epävarmaa, että pysyykö koko intubaatio edes ensihoitajien osaamisvaatimuksissa pitkään. Nykyään on ilmeisesti monessa paikassa käytössä jo larynxtuubi, joka on sata kertaa helpompi laittaa, ja aiheuttaa myös vähemmän koplikaatioita kun epäonnistunut nielun sörkkiminen. Ja olihan se melko brutaalin oloista tunkea metallista kuokkaa nieluun ja työntää suuta auki...<br />
<br />
Harjoitteluista tiedän nyt jo sen verran että olen aluksi neljä viikkoa Oulussa leikkaussalissa, jonka jälkeen vaihdan suoraan Haukiputaalle perustason I harjoitteluun. Siellä vietän myös neljä viikkoa. Tuntimääristä on kuitenkaan vielä osaa sen tarkemmin sanoa. Näiden harkkojen jälkeen on ilmeisesti keväällä vielä opetusta koululla ennekuin meillä alkaan perustaso II harjoittelu, joka on myös 4 viikkoa. Sen ajan vietän toivottavasti sitten Seinäjoella. Siellähän kerkesin viikon jo viime joulunalla viettää, joten paikka jo porukat ovat edes vähän tuttuja. Näiden harjoittelujen jälkeen on sitten kaksi viikkoa kestävät perustason testit, joka meinaa siis sitä että jos ne läpäisee(ja on niin onnekas että saa vielä töitä), niin ensi kesä meneekin jo lanssihommissa! Aika melkoisen ylpeä saa kyllä olla itsestä jos siihen pisteeseen pääsee!<br />
<br /></div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-24543402303762777232013-10-04T15:31:00.000+03:002013-10-10T20:10:51.295+03:00Arkista puurtamistako?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Niin onhan niistä ensihoitajaopiskelijapäivistä jo toivuttu! Ilokseni voin ilmoittaa etten sen jälkeen ole juopotellut(paitsi kerran)! Sen sijaan ei paljon kyllä ole tullut koulussakaan oltua. Tämä johtunee kuitenkin enimmäkseen siitä, että vaikka opon mukaan toisen vuoden syksyn piti olla rankin aika tässä koulussa, meillä ei tosiaankaan ole kuin yksi oppitunti päivässä. Ja minulla sattuu vielä olemaan osahyväksiluku tutkimus- ja kehittämistoiminnan kurssista joka on siis myös nyt pyörähtänyt käyntiin. Jonnin verran ahdistaa että tässä AMK:ssa aletaan näköjään tehdä opparia jo toisena vuonna, verrattuna siihen että kulttuurialalla teimme sen viimeisenä vuonna. Viimeinen vuosi on minusta myös oikeasti luontevin aika siihen, koska silloin se tieto(taito) on huipussaan. Toisena vuonna ollaan lähinnä vaan eniten sekaisin. Ja toinen ahdistava seikka on myös se, että edellisistä oppariprosessistani on vieläkin aivan liian lyhyt aika, eli noin 1,5 vuotta. Huh. Ei ole mitenkään lempihommaani tuo. Toisaalta itselläni on todennäköisesti vähemmän stressiä opparista, kuin niillä jotka eivät ole sitä koskaan tehneet. Paitsi ettei minulla ole mitään ideaa mistä sen voisin tehdä...noh, pikkuvikoja.<br />
<br />
Koulussa on opparikurssin lisäksi nyt RUOTSIA. Olisin saanut siitäkin hyväksiluvun, mutta siihenkin pitää kuitekin suorittaa sama koe. Ja tein onnekkaan veikkauksen, ettein todellakaan pääse koetta läpi ilman preppausta, eli sama oli käydä koko kurssi. Hammasta purren eteenpäin. En nyt todellakaan aio kertoa mielipiteitäni siitä kuinka tarpeellinen ruotsinkieli minusta onkaan.<br />
<br />
Näiden lisäksi meillä menee nyt kliinistä hoitotyötä, joka on siis preppausta vähän syvenpään sairaanhoitoon. Siellä opiskellaan nestehoitoa, ja muutenkin potilaan tilan seuraamista ja hoitamista vähän vaativammalla tasolla kuin hoitotyön perusteissa. Tämä on meille myös käsittääkseni viimeinen pelkästään sairaanhoitoon liittyvä kurssi. Kurssiin liittyy myös 4 viikon harjoittelu leikkaussalissa+4 viikon harjoittelu perustason ambulanssissa hoitaja 2.sen toimessa. Harjoittelut alkavat heti uuden vuoden jälkeen. Nyt meillä on luentoja sekä harjoitustunteja.<br />
Kliinisen ohella menee myös perustason ensihoito I, joka siis jatkuu viime keväältä. Nyt aiheena on erilaiset hätätilapotilaat, sekä erilaisten perustason toimenpiteiden hallitseminen. Kurssi toteutetaan myös luonnoilla, sekä harjoitustunneilla. Myöhemmin meillä tulee olemaan myös simulaatiotunteja tunneilla käydyistä hätätilapotilaista. Harjoitustunneilla ollaan tähän mennessä harjoiteltu CPAP-laitteiston käyttöä, sekä taas kerran kanyloitia ja nesteytystä. Auts. Kuinkahan monta reikää täällä koulussa joutuu ihoonsa saamaan ennenkuin on valmis. Kanylointi ei kyllä todellakaan ole mikään kivuton toimenpiden. Ja urheana opiskelijana minua alkoi tietysti heikottaa kun minua pistettiin. :D Toisten piteleminen on kuitenkin kivvaa!!<br />
<br />
Ai niin, ja onhan meillä vielä sellainen kurssi kuin terveyden edistämisen perusteet, joka on mahdollisesti turhin ikinä käymäni kurssi. Samaa asiaa on jauhettu jo useammalla kurssilla viime vuonna, ja tämä taitaa olla vaan koulun tapa kiduttaa opiskelijoita määräämällä vielä lisää nettikeskusteluja ja ryhmätehtäviä...<br />
<br />
Näinä viikkoina on tullut myös oltua melko paljon töissä. Rahallisesti menee siis "hyvin", mutta pieni uupumus vaivaa. Ratsastamassa olen kerennyt käydä maanataisin, ja se onkin mukava tauko arkeen. Saa nähdä vaan kuinka kauan on varaa 27e ratsatustuntiin. Kuntosalijäsenyyden hankin myös takaisin, ja sielläkin on pitänyt viettää aikaa. Kesän aikana olenkin onnistunut kehittämään sellaisen rapakunnon, että jos ei naurattaisi niin itkisin. Yllättävän nopeasti kumminkin se on kohonnut, eli kaikki toivo ei ole menetetty.<br />
<br />
P.S. Huomasin juuri että puhallan tietokoneen näppäimistöä välillä samalla lailla, kun silloin kun lyjyikynällä kirjoittaessa ja kumitettaessa kun ne pöpönät pitää saada pois.</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-72755314041694146532013-09-18T20:16:00.004+03:002013-09-19T20:51:26.554+03:00Ensihoitajapäivistä ja muuta aiheeseen kuulumatonta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Viime viikko meni taas kerran vähän tehden niitä näitä. heppajutuista sen verran että kävin Aaltokankaan ratsatustallilla tunnilla ensimmäisen kerran, ja taidampa alkaa käymään siellä useammin. Vakavasti otettavan kouluratsastajan ura alkakoot!<br />
<br />
Ensihoitajapäiville Tampereelle lähdimme luokan kanssa tosiaan jo keskiviikkona, koska luennot alkoivat siellä niin aikaisin aamulla. Majoituimme leirintäalueen mökeissä, jotka tosiaan koon puolesta eivät olleet niitä isoimpia. Hyvin kumminkin sovittiin! Itse eh-päivät olivat perinteisesti kaksipäiväiset. Tänä vuonna luennot keskittyivät melko paljon lapsipotilaisiin, sekä turhien riskien minimoimiseen kentällä. Myös synnytyksestä lanssissa, sekä pelastushelikopteritoiminnasta kuultiin luennot. Omasta mielestä mielenkiintoisimmat olivat juuri lapsipotilaan hoitoa ja eroavaisuutta käsittelevät luennot sekä synnytys ambulanssissa. Vaikka lapsipotilaita harvassa onkin niin tuntuu että heidän hoitamisensa se vasta tärkeää onkin! Vaikka luennolla toitotettiin sitä kuinka harvinaisia lapsipotilaat ovat, niin kummasti ensimmäisessä viikon lanssiharjoittelussa minulla sattui 2 alle kouluikäistä lasta. Olenko tässä nyt onnekas vai huono-onninen...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Nk4R5gb_g8Y/Ujs5TH6aVqI/AAAAAAAAAZA/gOIHP3J7evc/s1600/IMG_6399.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="http://2.bp.blogspot.com/-Nk4R5gb_g8Y/Ujs5TH6aVqI/AAAAAAAAAZA/gOIHP3J7evc/s640/IMG_6399.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luokkatovereita edustuskunnossa. :D</td></tr>
</tbody></table>
Perinteen mukaisesti ensihoitajilla oli myös yhteiset iltajuhlat. Oulu edusti taas kerran mahtavalla presenssillään ja kaksi Oulun enskaa poistui baarista hieman epäilyttävissä oulosuhteissa. :D Me muutkin lähdettiin melko aikaisin grillaamaan makkaraa leirintä-alueelle. Kukaan ei oikein ollut vakuuttunut tämän vuoden iltaohjelmasta eikä baarista itsestäänkään.<br />
Aikainen poistuminen tiesi kuitenkin sitä, että toisin kuin viime vuonna niin kaikki "selvisivät" jo ensimmäiselle luennolle. Päivien lopuksi selvisikin myös, että ensi vuonna matkustetaan Oulusta vielä kauemman kun seuraavat enskapäivät onkin sitten Helsingissä. Huhhuijaa, kuinkahan Helsinkin kestää Oulun saapumisen...<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-HSqmtE8qqWc/UjnaYAMQ13I/AAAAAAAAAYw/qZ4_SFOwWwE/s1600/_MG_4601.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-HSqmtE8qqWc/UjnaYAMQ13I/AAAAAAAAAYw/qZ4_SFOwWwE/s400/_MG_4601.JPG" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Välillä rikki?</td></tr>
</tbody></table>
Enskapäivien jälkeen ajelin kotoseudulle viettelemään tädin 50- vee synttäreitä ja potemaan flunssaa ja krapulaa. Tämä pirkuleen flunssa ei ole muuten vieläkään hillittänyt, vaan kestänyt jo kohta kaksi viikkoa. Sunnuntaina kävin myös tallilla Fyrryllä maastoilemassa. Mukaan tarttui myös Krista ja Ransu. Fyrry oli noh, lihavampi kuin kuukausi sitten, sekä myös helkkarin paljon karvaisempi. Matkakisat jäävät toden teolla nyt tänä vuonna meidän osalta. Herran kunto ei ole mitenkään hohdokas kun se on liikkunut nyt abaut kerran viikossa. No joka tapauksessa oli mukava käydä pitkästä aikaa tallilla!<br />
<br />
Ja sitten vielä sellainen uutinen että saatiin meidän auto myytyä! Meillä on tosiaan nyt ollut kaksi autoa käytössä kesän ajan, ja talvella ei todellakaan tarvita autoa kuin korkeintaan kerran viikossa, joten toinen sai nyt lähteä. Hieman haikeana viimeisen kerran ajoin sen Alavudelta Kuortaneelle. Nyt meidän perhe on myös virallisesti bemariton...mutta katsotaampa nyt mitä joulukuu tuo tullessaa. Hevoseton on huoleton, ja niin on varmaan bemaritonkin. Mutta minkäs sille sitten voi kun ei parempaa autoa löydy!<br />
<br />
Tänään loppuilllan ohjelmassa ah niin ihanaa haalarimerkkien ompelua!</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-37740837459039851602013-09-06T14:01:00.004+03:002013-09-18T19:29:27.848+03:00Koulun alku.<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Jahas. Kesä hurahti ohi, ja nyt on ensimmäinen viikko koulua takana. Maanatain ensimmäinen koulupäivä meni minulta ohitse, kun piti juuri samana päiväna roijata muuttokuorma Etelä-Pohjanmaalta Ouluun. Ihan jäskätti kouluun meneminen ja aluksi luennoilla oli ihan kivaa. Mutta toisena päivänä istuminen kävi jo fysiikan päälle ja oikea pakara meni ihan jumiin, sekä iskias alkoi kipuilemaan. Kun on kesän tehnyt sellaista hommaa jossa saa juuri sopivassa määrin kävellä, seisoa, nostella ja ylipäätään liikkua, niin jo 1,5h istuminen tuntuu kidutukselta. Ihmistä ei kyllä ole tehty tällaiseen. Ja kaikki kurssit tässä alusyksystä on melkein näitä luentomallisia, lukuunottamatta muutamia simulaatioita. Huoh, eli kylmä totuus koulunkäynnista valkeni taas.<br />
<br />
Hevostelut loppui muuton ohessa melkein kokonaan. Nyt jo kaiholla muitelen ihania kesäpäiviä tallilla. Kisaamiset jäikin tältä kesätä hieman lyhyeen kin Fyrryllä ei kengät pysyneet jalassa ollenkaan, ja elokuussa sillä oli jotain häikkää ristiselässä/takajaloissa. Muutama viikko vietettiin vain juoksutellen ja maasta käsin asioita tehden. Käytiin myös yhdessä vadelmassa! Minä söin vadelmat ja Fyrry söi puskat. :D Sitten ratsasteltiinkin ja ajeltiin jo hieman kevyesti, mutta kunto on edelleen aivan surkea. Katsoo nyt jos syksyllä joku pieni aluekisa mentäisiin. Pieni synkkä pilvi taivaalla on myös ollut se että Fyrry on myynnissä, ja sitä on muutama ostajakin käynyt katsomassa. Eli kovin tavoitteellisesti ei enää tässä vaiheessa uskalla harjoitella. Ollaan siis tehty lähinnä kaikkea kivaa! Uuden kisahepan toivossa kokeilen tallimme 4 vee oripoikaa Rannan Ruhtinasta vähän kentällä. Ransun kanssa olen kyllä käynyt maastossa ja kärryttelemässä, mutta herra on nyt löytänyt orin itsessään joten en ole hetkeen hänen kanssaan touhannut. Ratsuna Ransu olikin ihan mahtava! Olin tosi innostunut kuinka se kentällä kulkikaan! Mutta kaikki muu sen kanssa on hermoja raastavaa, koska hevosella on selvästi pahemman luokan ADHD. Sekuntiakaan se ei voi olla säätämättä...no tuon onneksi voi laittaa nuoruuden piikkiin. Toiveena olisi joskus päästä edes pikkuluokka Ransulla menemään. Onneksi on vielä vuosi aikaa ennen kuin ikä riittää. :D<br />
<br />
Koulun alku on luonnollisesti ollut kosteahko, ja sillä mallilla se tuntuu myös jatkuvan. Ensi viikolla on Tampereella ensihoitajaopiskelijapäivä, ja luonnollisesti luokan kanssa ollaan sinne menossa. Viime vuonna päivät olivat Kuopiossa, ja silloin oli mahtavien luentojen lisäksi myös hillittömän hauskaa olla alkoholin vaikutusen alaisena. Hyväksi havaittu kaava myös tänä vuonna siis!<br />
<br />
Seuraavassa postissa kerron vähän mitä me täällä koulussa nyt tänä syksynä edes tehdään.</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-51271298238585707342013-07-29T20:42:00.000+03:002013-07-29T20:42:10.488+03:00Kesätöissä kotihoidossa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Lupasin jossain vaiheessa kirjoittaa näistä tämän kesän kesätöistä vähän juttua. Olen siis nyt ollut kesäkuun ensimmäisetä viikosta lähtien töissä kotihoidossa. Ensimmäisen kuukauden olin pelkästään kotihoidon asumisyksikössä, joka on vähän niinkuin vanhainkodin tyylinen ratkaisu. Täällä paikassa on hoitajat päivisin paikalla 7-21.30, mutta yöllä vain kotihoidon yökkö käy muutaman kerran tarkastamassa tilanteen. Asukkailla on oma huone, tai muutuamassa huoneessa on kaksi sänkyä, yhteisinä tiloina on kaksi olohuonetta, sekä tilava keittiö ja ruokasali. Tässä asumisyksikössä potilaat ovat enimmäkseen kotihoidon hoidon asiakkaita jotka eivät ihan kokonaan pärjää enää kotona, vaan käyvät vuorohoidossa myös tässä paikassa. Potilaina on myös omaishoitajien vapaa-päivien ajan heidän hoidettaviaan, sekä sairaalasta kotiinpäin kuntoutuvia vanhuksia, tai vanhuksia jotka odottavat jotain muuta asumispaikkaa kun eivät enää pärjää kotona. Ideana kuitenkin se että asukkaat ovat tilapäisiä, ja usein aika hyväkuntoisiakin. Sitten meillä on vielä muutama vakiasukas, jotka ovat paikalla hamaan loppuun asti. Asukaspaikkoja on yhteensä 13, joista viisi on vakipaikkalaista.<br />
Aluksi hieman harmistuin kun sain ensimmäisenä työpäivänä selville että joudun olemaan samassa paikassa kokoajan töissä. Tässä kun täytyy muistaa että toivoin pääseväni liikkuvaan työhön ajelemaan ihmisten koteihin. Loppuen lopuksi työ kuitenkin osoittautui aika monipuoliseksi ja mukavaksi. Asukkaat ovat osa hyväkuntoisia, ja osa sitten hieman huonokuntoisempia, kuitekin sellaisia joiden kanssa yleensä pärjää yksin. Asumisyksikkö on melko kodinomainen, ainakin paljon enemmän kuin paikallinen vanhainkoti. Osasyy tähän tietenkin on sen melko pieni koko. Työ on ollut täälläkin vuorotyötä. Aamuvuorossa ollaan kahdestaan 7-15 ja iltavuorossa yksin 14-21.30. Tietysti joka vuorossa on omat rutiinisa ja aikansa jolloin mitäkin tehdään. Perusperiaatteena on se että vanhukset tekevät mahdollisimman paljon itse. Jos he ovat siihen kykeneviä niin saavat huolenhtia itse oman lääkehoitonsakin, paikan tavoitteena on kuitekin kotiinpäin kuntoutus. Aamulla normaalisti tehdään aamupalaa, autetaan aamupesuissa, luetaan lehtä yms. Päivemmällä on ruokailu ja kahvitus, suihkutuksia, siis kaikkea sellaista mitä sairaalankin arkeen kuuluu. Täällä kuitenkin on hieman enemmän aikaa olla asukkaiden kanssa, heidän kanssaan istuskellaan aina kun keritään, käydään kevälyllä, grillataan yms. Kaikkea sellaista mitä kotonakin tehtäisiin. Työntekijätkin pitävät paikkaa toisena kotinaan, ja siltä se tosiaan alkoi tuntua, varsinkin kun vuorohoitopotilaatkin alkoivat tulla tutuksi. Hoitaminen myös helpottuu huomattavasti kun tuntee potilaan/asukkaan paremmin. Yksi iso osa hoitoa täällä tietysti on potilaan tilan seuraaminen, jo kotona pärjäämisen varmistaminen. Ja jo varhaisessa vaiheessa minulle alkoi valjeta että vanhusten kokonaisvaltainen hoitaminen on todella haastava homma! Jos vaikka miettiin niinkin pientä asiaa kuin pissatulehdus, niin voi hyvä ihme miten suuri ongelma siitäkin voi tulla. Ja täällä tuli opittua myös että vakavammat sairaudet kuten vaikka keuhkokuume eivät välttämättä oireile mitenkään huomattavasti(esim. kuumeena)! Tutuksi on tullut hyvin kaiken maailman muistisairaudet, erihoitoiset diabetekset, turvotukset, sydänvaivat, skitsofrenia, epilepsia, halvauspotilaat, ahdistuneet potilaat, hieman hupsut potilaat, virtsavaivat jne jne. Että voi kyllä sanoa että ihan kiitettävästi on tullut oppia tällaisessakin hommassa, ottaen kuitenkin huomioon että ensihoidossakin suurin osa on vanhupotilaita. Ja ompahan sitä oppinut olemaan luotevasti muistisairaiden ja monenlaisten muidenkin ihmisten kanssa. Höpögeneraattori saa kyllä laulaa päivästä töiseen täysillä kun saa keskustella säästä ja muista ajankohtaisista asioista. Juttelun tekee tietenkin aina mielenkiitoiseksi eri asteiset muistisairauden vaiheessa olevat potilaat. :D<br />
<br />
Kuukauden jälkeen pääsin sitten myös kentälle hommiin, eli kiertämään kotihoidon paikoissa. Näihin mennään tosiaan yleensä yksin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Vuorot ovat samat kuin asumisyksikössä, mutta tässä työssä ne lipsahtavat useammin ylitöiksi. Aika iso osa potilaista on melko lähellä kotihoidon toimistoa, ja niihin pääsee melkein nopeammin kävellen, mutta kun on kauenpana asuvia potilaita niin kulkuväline on oma auto, jonne onkin nyt kesän aikana kertynyt mielenkiintoista hoitovälineitöä, josta auton toinen omistaja ei aina ole kovin innoissaan. :D Hoitajina täällä on lähinnä lähi- ja kodinhoitajia, jotka tekevät suurimman osan kotikäynneistä. Tämän lisäksi on muutama sairaanhoitaja, joilla on vastuu melko suuresta määrästä potilaita. He käyvät ottamassa näytteitä, jakamassa lääkkeitä, konsultoivat lääkäriä yms. Minun hommani on tosiaan sitten ihan sitä lähihoitajan perushoitoa, jos se jollekkin on vielä epäselvää, samoin kuin asumisyksikössä. Nämä samat kotisairaanhoidon sairaanhoitajat hoitavat myös asumisyksikön potilaita.<br />
<br />
Hoitotavoissa tässä hommassa on melkein yhtä paljon eroa kuin on potilaitakin. Peruspotilaalla käydään aamulla keittelemässä puuroa ja antamassa lääkkeet dosetista. Joskus autellaan pesuissa, ja muutenkin siistimisessä, tiskataan sun muuta. Yleensä asiakkaat osaavat hyvin kertoa mitä toivovat. Lisäksi asukkaiden luona on kotihoidon kansio josta löytyy yleensä palvelusuunnitelmaa, josta saa luntattua hieman listalta mitä paikassa yleensä tehdään. Tavallisimmin hommat keskittyvät ruokahuoltoon, hygieniaan tai lääkehoitoon. Näiden lisäksi on tullut tutuksi haavanhoitoa ja kaikenmaailman teknisten laitteiden korjailua. Potilaiden kanssa pyritään myös aina kun aika sallii ihan vain oleilemaan, jutustelemaan, lenkkeilemään ja pelailemaan. Käynnit kirjataan potilaan omaan kansioon, johon voi myös kirjoittaa mikäli tilassa tapahtuu jotain erityistä. Kansion on vähän niinkuin mini-Effica jossa on seuranta-lehtiä, reseptejä jne. Osalle asiakkaista käydään myös kaupassa, ja hoidetaan asiointia, ja muitakin asioita. Tässä hommassa on todella paljon muistettavaa.Joillekkin viedään lääkkeitä toimistolta, joku ottaa itse, joku ei saa missään nimessä syödä banaania, jollakin pitää muistaa ottaa ovihälytys pois päältä kun mene sisälle, joku käyttää vaippoja, joku ei halua mutta pitää muistaa tarkastaa, joku haluaa laittaa sunnuntaina pyhävaatteet, joku ei halua aamulla puuroa. Voitte varmaan kuvitella. Ihmiset on erilaisia, ja kun nämä asiakkaat yleensä vielä olettavat että henkilökunta muistaa ulkoa kaikki pikkujututkin. Kyllä täytyy sanoa, että vaikka minulla melko hyvä muisti onkin, niin välillä se on ollut koetuksella. Onneksi tämäkin homma helpottuu huomattavasti kun on käynyt useamman kerran yhden ihmisen luona.<br />
Oman erikoisuutensa tähän hommaan tekee tosiaan se että vastuu on melko suuri, kun yksin käy tarkastamassa potilaan tilan. Myöskin joskus hieman jännittää mennä yksin esimerkiksi mielenterveyspotilaan luokse. Mitään ongelmaa kesän aikana ei ole tullut, mutta ainahan tällaiset mietityttävät. Omat taidot ja tiedot ovat olleet kovassa testissä kun asiakkaat kyselevät vaivoistaan ja kun on pitänyt pähkäillä mitä tehdään esim. todella matalille verenpaineille. Eipä ne kirjaopit ole aina ensimmäisenä mielessä. Ja kuten aikaisemminkin selitin niin yt-lasku potilaalla voi toisiaan olla melkein mikä vaiva vaan. Kerran olen kesän aikana jo ambulanssin kutsunut paikalle yt-laskupotilaalle, ja perästä luin että kyseessä oli ilmeisesti munuaistulehdus. Että tällaista. Minusta itsestäni ainakin tuntuu että oma ammattitaito on karttunut paljon näin lyhyessä ajassa. Ja tietysti mieltä lämmittää vakityöntekijöiden kommentit kun ovat luulleet minua jo valmiiksi sairaanhoitajaksi. Tainnut olla taas oma räpägeneraattori ylikierroksilla. :D Heh heh.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan kesä on tähän mennessä ollut hyvin antoisa työn opettavaisuuden kannalta, vaikka todella vähän on jäänyt mihinkään lomailuun aikaan. Tänä kesänä kun ollut kokonaista kaksi viikonloppua vapaata, ja harvoin muutenkaan kahta päivää vapaata peräkkäin. Eli melkolailla ainut iso miinus tässä hommassa on työajat. Tiedä sitten millaisia ne olisivat loma-aikoijen ulkopuolella. Vielä minulla olisi töitä nelisen viikkoa, ja koulu alkaa rytinällä 26.8. Näin sateisella kelillä sitä jo tuntuu että se olisi pian syksy, mutta pidän vielä varpaita ristissä että vielä tulisi lämmin kesä ja auringonpaiste.</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-55075437357466929662013-07-07T21:07:00.002+03:002013-07-29T20:43:17.929+03:00Kesä!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kuten melkein kaikilla seuraamillani blogeilla niin minullakin on näköjään tullut kesätauko tähän kirjoitteluhommaan. Töitä on paiskittu niin paljon, ettei ole okein ollut ylimääräistä energiaan istua koneella. Se pieni vapaa-aika mikä on, niin mieluusti tulee tehtyä jotain ulkona. Hevostellut olen viimeinkin sydämmen kyllyydestä! Fyrryä on treenattu, ja nyt erityisesti on sitä laukkaa hiottu. Kentälläkin ollaan treenattu muutaman kerran, ja silloinkin kehitelty kaikenmoisia treenejä että laukkaa voisi hieman hidastaa ja rauhoittaa. Maastossa Fyrry on ollut oma itsensä, ja uimaankin ollaan jo päästy. :) Eilen Fyrry väläytti taas parasta itseään ja vaihtoi kahdeksikolla laukkaa muutaman kerran pyynnöstä! Ensin treenattiin ravin kautta, ja kokeilin ihan vaan piruuttani menisikö sama laukassakin...ja muutaman sekalaukan ja käsittämättömän muotoisen ympyrän jälkeen laukka vaihtui! Tosin kukaan ei ollut todistamassa tätä ihmettä...eli videotodiste täytyy kyllä saada seuraavalla kerralla.<br />
<br />
Hieman mieltä on painanut se että Fyrry on myynnissä, ja huomenna sille onkin tulossa ostajaehdokas. En kyllä keksi mitään syytä miksi sitä ei joku ostaisi, mutta pitää kai vielä pitää sormet ristissä. Toki matkarastastukseen sen on kohta jo melko iäkäs, kun jossain vaiheessa haluaisin isompia luokkia kisaamaan. Ja 3 vuoden päästä, kun olen valmistunut on jokatapauksessa tarkoituksena ostaa ihan omaan lajiin paremmin soveltuva ratsu. Mutta kyllä Fyrrystä on ollut paljon iloa näin aloittelavana matkaratsastajana!<br />
<br />
Kesällä tulee tosiaan kirjoiteltua hieman harvemmin, mutta jos vielä yhdessä kisoihin pääsemme niin raportteja kyllä tulee. Loppuun muutamia alkukesästä napattuja kuvia.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-LKBkXxQcU3w/Udms40fFf4I/AAAAAAAAAW4/NUYshz_Apps/s1600/IMG_5534.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="http://2.bp.blogspot.com/-LKBkXxQcU3w/Udms40fFf4I/AAAAAAAAAW4/NUYshz_Apps/s640/IMG_5534.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Fyrtsä vähä pompottelemas</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-93t6uXapGgs/Udms6wx7uZI/AAAAAAAAAXM/M3DZj0Nm3R0/s1600/IMG_5572.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-93t6uXapGgs/Udms6wx7uZI/AAAAAAAAAXM/M3DZj0Nm3R0/s640/IMG_5572.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rööööönnnnnnnn</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-_3yABzULMvY/Udms9R0QajI/AAAAAAAAAXU/hgZvtGRrLIE/s1600/IMG_5074.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-_3yABzULMvY/Udms9R0QajI/AAAAAAAAAXU/hgZvtGRrLIE/s640/IMG_5074.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mielipuuhaa<3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-pLEOOrtVv0U/UdmtNsqNpeI/AAAAAAAAAXc/xSRgUX2v4Kk/s1600/IMG_5088.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://3.bp.blogspot.com/-pLEOOrtVv0U/UdmtNsqNpeI/AAAAAAAAAXc/xSRgUX2v4Kk/s640/IMG_5088.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kesän ensimmäinen varsa Rannan Hilvetti</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-6skkdJS4Kho/UdmtO4csPZI/AAAAAAAAAXk/A4400XuC25M/s1600/IMG_5093.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://3.bp.blogspot.com/-6skkdJS4Kho/UdmtO4csPZI/AAAAAAAAAXk/A4400XuC25M/s640/IMG_5093.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toinen varsa Pinomäen ?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-XtJthiWVWVE/UdmtQLQGIxI/AAAAAAAAAXs/UVZGJ8z8wMM/s1600/IMG_5100.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="http://4.bp.blogspot.com/-XtJthiWVWVE/UdmtQLQGIxI/AAAAAAAAAXs/UVZGJ8z8wMM/s640/IMG_5100.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-47I694SLggA/UdmtQnI3JJI/AAAAAAAAAXw/r0hxME-KjEU/s1600/IMG_5113.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://2.bp.blogspot.com/-47I694SLggA/UdmtQnI3JJI/AAAAAAAAAXw/r0hxME-KjEU/s640/IMG_5113.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällaiset maisemat täällä Etelä-Pohjanmaalla. Tammamammat laitumellaan.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-EclC1LpyjYg/UdmtgfBbk6I/AAAAAAAAAX8/d_MhqeRZsoA/s1600/IMG_5144.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://2.bp.blogspot.com/-EclC1LpyjYg/UdmtgfBbk6I/AAAAAAAAAX8/d_MhqeRZsoA/s640/IMG_5144.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kummipoika Rannan Nokiotta muutaman minuutin ikäisenä <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-pON7ovYtTCM/UdmthODVAOI/AAAAAAAAAYE/ScmIzus9kmE/s1600/IMG_5186.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="http://2.bp.blogspot.com/-pON7ovYtTCM/UdmthODVAOI/AAAAAAAAAYE/ScmIzus9kmE/s640/IMG_5186.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Noksu ottaa vähä lepiä :D</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-60128655246378659272013-05-14T20:20:00.001+03:002013-05-14T20:21:53.708+03:00Ensimmäinen vuosi ensihoitoa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="text-align: center;">
<b style="font-family: verdana, arial, helvetica, sans-serif; font-size: 12px; line-height: 15px;">"I gave up my life to learn how to save yours."</b></div>
<br />
Tällä hetkellä tunteen on aikalailla tuollaiset. Toki positiivissa mielessä. Tämä uusi koulu ja tuleva ammatti ovat muuttaneet minua, ja suhtautumistani kaikkeen aika lailla. Sillä tavalla siis tuntuu vähän, että "luovuin" entisestä elämästä, vaikka tottakai siitä on paljon jäljelläkin. Lähinnä henkinen rauhoittuminen on tapahtunut. Oikeastaan aika hassun tuntuista että tietää mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä, ja on aika varmalla tiellä kohti sitä unelmaa!<br />
<br />
Tätä vuotta on jäljellä enää kolme viikkoa ja kaksi hassua tenttiä. No okei, ne tentit ovat mikrobiologia ja anatomia, mutta kaipa nekin porskutetaan läpi. Sitten olisi vielä enkun suullinen tällä viikolla. Miten ihmeessä tämä eka vuosi menikin näin nopeasti! Iha käsittämätön määrä tietoa on päässä ja vielä käsittämättömämpi määrä on valunut sieltä pois. Tuntii ettei aivoissa ole enää tilaa. Kesälläpä on onneksi aikaa hieman tyhjentää päätä. Keskimäärin muistettavia asioita ja käyteänteitä on niin paljon että olen hämmästynyt jos vielä jotain muistan ensi vuoden perustason tentissä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-D9Ij8bALXpc/UZJs-mW4pNI/AAAAAAAAAV4/yciCzu74OJQ/s1600/1347502289959_383807.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="280" src="http://4.bp.blogspot.com/-D9Ij8bALXpc/UZJs-mW4pNI/AAAAAAAAAV4/yciCzu74OJQ/s400/1347502289959_383807.png" width="400" /></a></div>
<br />
Opiskelu on ollu oikeastaan aika samanlaista kuin oletinkin. Minua ei haitannut alun perushoidolliset jututukaan, nekin olivat omalla tavallaan kivoja. Mutta kuten sanoin, niin en kyllä tule ikinä työskentelemään perushoitajana, ei vain riittäisi motivaatio sellaiseen. Kaikki kurssit ovat olleet mukavia, tai edes siedettäviä. Jokaisesta on varmasti ollut jonkin verran hyötyä tulevaisuuden ammatissa. Ja mitä sitä nyt ensimmäisenä vuotena on opiskeltu? Tässäpä lista kursseista(suurinpiirtein aikajärjestyksessä) jotka on tänävuonna suoritettu, ja perässä hieman selitystä siitä mitä ne sisältivät. Tuo ammattikorkeakouluslangi kun ei ole mitään maailman selkeintä...<br />
<br />
<b>Opiskelia oppimisyhteisössä ja tietoyhteiskunnassa</b> - Opokurssi, tutustumista kouluun + tietotekniikkaa<br />
<b>Kansanterveys ja moniammatillinen yhteistyö - </b>Suomalaisesta terveydenhuollosta ja kansansairauksista<br />
<b>Hoitotieteen perusteet ja etiikka</b> - Lainsäädäntöä, etiikkaa, pykäliä, tieteellistä tutkimusta...<br />
<b>Ensihoidon ja akuuttihoitotyön perusteet</b> - Suoritettiin Ensiapukurssin I ja II asiat hieman laajennetusti+kanylointia<br />
<b>Ensihoidon ja akuuttihoitotyön perusharjoittelu - </b>2vk ambulanssi/päivystys<br />
<b>Kansansairaudet</b> - Suomen yleisimpien sairauksien patologia toteaminen, hoito yms.<br />
<b>Suomen kieli ja viestintä</b><br />
<b>Englannin kieli ja viestintä</b><br />
<b>Farmakologia ja lääkehoito - </b>Lääkkeenantotavat, hygienia, paljon asiaa lääkkeistä ja lääkeaineista<br />
<b>Kehityspsykologia - </b>Ihmisen käytöksestä eri ikävaiheissa<br />
<b><i>Kriisipsykologia</i></b>(vapaasti-valittava) - Mielenkiintoista tietoa kriisissä olevan ihmisen käytöksestä ja auttamisesta, sekä myös ammatillesessa mielessä itsensä järjissä pitämisestä tiukoissa tilanteissa<br />
<b>Ensihoitolääketiede I</b> - Ensihoidossa usein vastaantulevien potilaiden hoitoa, paljon muutakin kuin vaan lääkkeitä<br />
<b>Hoitotyön perusteet</b> - Perushoidon opettelua<br />
<b>Hoitotyön perusharjoittelu</b> - 4vk vuodeosastoilla<br />
<b>Perustason ensihoito I</b>(osa kurssista) - Hoitoelvytys<br />
<b>Anatomian ja fysiologian perusteet</b>(2 osainen kurssi) - Perusoppia kehon toiminnasta + paljon latinan termejä<br />
<b>Mikrobiologian perusteet ja infektioiden torjunta </b><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Näistä tulikin sitten yhteensä minulle 61 opintopistettä, ja jos miettii että neljän vuoden tuntkinto on 240, niin aika hyvässä tahdissa menin. Yksi ylimääräinen pistekkin tuli hankittua. :D</div>
</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1437876284125968961.post-36374226889774809912013-05-13T20:17:00.000+03:002013-05-13T20:19:58.186+03:00Mr-kisat Sastamalassa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="background-color: white; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">
<b>Kyllä, nyt se on virallisesti suoritettu! Ensimmäinen 30km aluestartti hyväksytysti läpi!</b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lauantaina oli siis tiedossa meidän kauden ensimmäiset kisat, ja startattiin sitten tason 2.2 luokassa. Matka oli tässä kisassa 30,7km ja tavoitenopeus 10-15km/h.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kisa-aamu valkeni vähän turhankin varhain. Tallilla oltiin huoltajan Tommin kanssa klo 4.15. Ruokittiin ihan ensimmäisenä tallilla olevat muut hevoset (=suurinpiirtein 17kpl), ja vietiin heinät pihatolaisille. Olin jo edellisenä päivänä lievässä paniikissa pakannut melkein kaiken valmiiksi, joten aamuksi ei jäänyt kuin hevosen hoitaminen ja ruokien pakkaaminen. Matkaratsatuskisojen eläinlääkärintarkastuksessa kysytään aina aamulämpöä, joten mittasin Fyrryn lämmön, ja juotin sen samalla "varastoon". Herralle kelpasikin aamutuimaan koko sangollinen melassi-elektrolyytti vettä. Sitten tukka vielä pikaleteille, ja pintelit jalkoihin. Hevonen asteli koppiin tyytyväisenä heinää syömään, ja vaikka hieman alkumatkasta pompottikin, niin rauhoittui lopulta. Jossain vaiheessa jopa luultiin, että se nukahti sinne koppiin kun ei mitään liikettä tuntunut. Kuljettamista olin sekä minä, että kuski jännännyt eniten, mutta loppujen lopuksi se meni täysin ilman ongelmia. Ajamiseen meni noin kolmisen tuntia, ja perillä kopista katsoi vieläkin ihan tyytyväisen näköinen hevonen, joka ei edes ollut hiessä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-FnHVl0xrAvM/UZEQenq0wLI/AAAAAAAAAT8/MCk2JsMcVH4/s1600/IMG_4862.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://2.bp.blogspot.com/-FnHVl0xrAvM/UZEQenq0wLI/AAAAAAAAAT8/MCk2JsMcVH4/s640/IMG_4862.JPG" width="422" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kevään ekat vihreät, samalla kun toimitaan huoltajan takkitelineenä.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
Kisapaikalla oltiin hieman aikaisessa, mutta paikalla olikin jo pidempien luokkien osallistujia. Ensin taluteltiin Fyrryä hieman, ja herra sai maistella kesän ensimmäiset vihreät. Täällä pohjoisemmassa kun niitä ei vielä silloin ollut näkynyt. Hevosen naaman saamiseksi irti ruohikosta saikin sitten käyttää hieman voimaa. :D Huoltaja Tommin kanssa kummatkin söimmekin hieman, ja aikaa jäi silti käydä eläinlääkärin tarkissa ennen reittiselostusta. Tarkastuksessa syke 36, hengitys 18, ja kaikki muut kohdat A, eli lähtölupa tuli. Tarkin jälkeen pojat meni taas syömään, kukin taholleen ja minä lähdin kuuntelemaan reittiselostuksen. Siinähän selvisi, että reitillä oli jos jonkinmoista jännitettävää: kaksi puusiltaa, jo aikaisemmin tiedoss ollut kivisilta, SUO, lehmiä ja lampaita. Mikään muu ei oikeastaan jännittänyt kun aikaisemminkin mainostettu kivisilta. Reittiselostuksessa sovitiin myös toisen ratsukon kanssa huollot samaan paikkaan. Päästiinkin sitten taittamaan koko matka yhtä matkaa <a href="http://antsuilua.blogspot.fi/">Kirsin ja Hoscon</a> kanssa. Nopeustavoite oli meillä aikalailla sama, ja oli mukavaa saada reitille kokenutta seuraa! Fyrrykin tuntui tulevan toimeen Oskun kanssa oikein hyvin, vaikka se ei yleensä jostain syystä pidä kimoista hevosista. </div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-1Dhat1NDCkg/UZEVu4V-pyI/AAAAAAAAAVk/VQ8mwOvoXHI/s1600/945598_10201077865697374_1542262380_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="223" src="http://2.bp.blogspot.com/-1Dhat1NDCkg/UZEVu4V-pyI/AAAAAAAAAVk/VQ8mwOvoXHI/s400/945598_10201077865697374_1542262380_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kammottu kivisilta!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
Reittiselostuksen jälkeen juotettiin Fyrrylle vielä sangollinen herkkuvettä ja nakattiin varusteet päälle. Lähtölinja ylitettiin heti, ja muutaman kymmenen metrin käyntipätkän jälkeen koko 7 ratsukon seurue paineli reipasta ravia hiekkatiellä. Ensimmäisellä etapilla tuli vastaan ne kaksi puusiltaa. Fyrry meni ensimmäisestä Oskun perässä oikein hyvin, mutta toisella sillalla se oli vetohevosena, ja teki sitten äkkistopit sillan kohdalle. No onneksi joku muu ampaisi eteen ja taas matka jatkui. Tällä etapilla oli myös yllä oleva kivisilta, ja se olikin sitten paljon pidempi luonnossa. Osku oli sillalla kärjessä, ja veti koko porukan hienosti sillasta yli ratsain. Fyrry tuli toisena, mutta ei paljoa epäröinyt kun Osku oli jo mennyt sillan yli. Jäi mietityttämään olisiko se mennyt lopulta itsekkin edellä siitä yli. Sillan jälkeen matka taittui ravissa ja laukassa, kunnes tultiin suopätkälle. Reitti olikin sitten todella upottava, ja Fyrrykin upposi muutaman kerran mahaan asti. Ei ehkä ihan lempparireittisuunnitelmani, mutta kaikki ratsukot pääsivät pystyssä ja ehjänä suosta yli. Tyytyväisenä siitä että suo-osuudelle ei onneksi tarvinnut mennä uudelleen.</div>
<div class="" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-sMMvefpMVe0/UZEQrwXKJgI/AAAAAAAAAUU/WlBneajd1yk/s1600/IMG_4908.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://4.bp.blogspot.com/-sMMvefpMVe0/UZEQrwXKJgI/AAAAAAAAAUU/WlBneajd1yk/s640/IMG_4908.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä seurassa ratsatettiin ensimmäiselle huollolle asti.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pian suon jälkeen olikin ensimmäisen huollon vuoro. Fyrry katseli jo autoa korvat hörössä, ja oikeassahan se oli. Auton luona oli Tommin veden ja porkkanoiden kanssa. Vesi ei herralle maistunut, mutta porkkanat sitäkin enemmän. Huollolla Fyrry hieman puuskittu, mutta jatkoi matkaa aivan tyytyväisenä. Ratsastaja oli tyytyväinen, ettei ollut laittanut tuulitakkia päälle, oli nimittäin KUUMA! Pikku juoman jälkeen matka jatkui taas reipasta ravia. Jossain vaiheessa saatiin muutkin ratsastajat kiinni, ja menettiin ohikin, kun heillä oli huollot eri paikassa. Tässä vaiheessa Fyrry veti joukkoa jonkin aikaan, mutta sen tahti oli varsin kova. Harmillista että vielä kisoissa ei onnistunut se tasainen lönkyttely mitä kotona harrastetaan. Fyrry painoi aika paljon kuolaimelle, eikä malttanut pysyä ollenkaan rauhallisessa ravissa, vaan kokoajan kiristi tahtia. Muutaman kerran nostin sillä laukankin ylämäkeen, mutta koska ravi on sille vielä paljon luontaisempaa, niin annoin sen enimmäkseen ravata omaa kiito/liito/kaahotus-raviaan. Toisella huollolla tultaessa huomasin sitten että edellisen etapin vauhti oli kostautunut, ja hevonen puuskutti tosissaan, ja oli hieman apaattinen. No porkkana kelpasi, ja matkaa jatkettiin hetki ihan kävellen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-TSRL2ygYLLc/UZEQv_ChrsI/AAAAAAAAAUc/uCk5fv-4SZw/s1600/IMG_4923.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://2.bp.blogspot.com/-TSRL2ygYLLc/UZEQv_ChrsI/AAAAAAAAAUc/uCk5fv-4SZw/s640/IMG_4923.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäisellä huollolla.</td></tr>
</tbody></table>
Ennen viimeistä huoltoa Fyrryltäkin alkoi löytyi hyvä vauhti, eikä se enää niin kovasti painanut ohjalle. Vielä täytyy kyllä kotona harjoitella sitä että muita hevosia voi tulla vierestä ohi, ilman että täytyy heti alkaan vetämään ja kisaamaan. Kolmannella huollolla hevonen olikin sitten varsin tyytyväinen, eikä puuskuttanut yhtään. Vieläkään ei kelvannut kuin porkkana, mutta koska se oli kotona ja ennen lähtöä juonut niin hyvin, niin en suuresti juomattomuudesta stressannut.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-dWstzRw1Kog/UZEQ6apvdsI/AAAAAAAAAUs/c35s8WgMnes/s1600/IMG_4973.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://2.bp.blogspot.com/-dWstzRw1Kog/UZEQ6apvdsI/AAAAAAAAAUs/c35s8WgMnes/s640/IMG_4973.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viimeiselle huollolle tulossa.</td></tr>
</tbody></table>
Viimeinen etappi tultiin aika rauhallista lönkytteluravia, ja muutamia pakollisia käyntipätkiä asfaltilla ja pellolla. Ennen maalia oli vielä muutaman sadan metrin alfalttipätkä jossa käveltiin sitten loppukäynnit.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-YMtUsidrzC8/UZEQ80NcdRI/AAAAAAAAAU0/hMMT5tFk2fM/s1600/IMG_4996.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://3.bp.blogspot.com/-YMtUsidrzC8/UZEQ80NcdRI/AAAAAAAAAU0/hMMT5tFk2fM/s640/IMG_4996.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viime metrejä, ja Fyrry haluaa jo syödä. :D</td></tr>
</tbody></table>
Maalissa ratsatusaika oli 2h 31min 36sek, ja keskinopeutta tuli siis 12,15km/h. Suurinpiirtein tähän oltiikin tavoiteltu, joten hyvä! Ihan ensimmäisenä maaliintulon jälkeen otettiin satula pois, ja saatiikin sitten toiselta tiimiltä lainaan sykekahvaa. Heti ratsatuksen jälkeen syke oli 72(sykeraja hyväksyttyyn suoritukseen on siis 64), eli ei vielä tarkastukseen ollut menemistä. Siinä sitten viilennettiin Fyrryä kaatamalla vettä kaulalle, ja herra sai myös juodakseen. Suitset vaihdettiin odotellessa riimiin, ja ilman kuolaimia herran hörppikin kaksi sangollista vettä! Nesteytyksestä ei siis tarvinnut huolentia. Käytiin vielä kerran tarkastamassa syke kahvalla, se sitten se olikin jo 58 paikkeilla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-OX_IRsrqt2A/UZERANzPEII/AAAAAAAAAU8/8JOLMNUlquU/s1600/IMG_5028.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://4.bp.blogspot.com/-OX_IRsrqt2A/UZERANzPEII/AAAAAAAAAU8/8JOLMNUlquU/s640/IMG_5028.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Fyrry tekee mitä osaa parhaiten...</td></tr>
</tbody></table>
Näin hyvin laskeneilla sykkeillä uskalettiinkin mennä jo kokeilemaan. Eläinlääkärin tarkastukseen mentiin 15 min maaliintulon jälkeen ja syke oli mittauksessa 54. Juoksutuksessa herralla riitti vielä virtaa melkein juosta eläinlääkrin päälle, joten väsymystä ei ollut enää havaittavissa. Kaikista kohdista saatiin taas A, joten sillä sinetöitiin hyväksytty suoritus!<br />
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-GQJqgZGW8UM/UZERDaPy2wI/AAAAAAAAAVM/kbGIr91XOFc/s1600/IMG_5043.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://2.bp.blogspot.com/-GQJqgZGW8UM/UZERDaPy2wI/AAAAAAAAAVM/kbGIr91XOFc/s640/IMG_5043.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">El-tarkissa</td></tr>
</tbody></table>
Tarkin jälkeen herra pääsi syömään lisää heinää ja sai päiväruokansakkin samalla. Huoltaja meni ansaituille päivänokosille, ja minä jäin odottelemaan palkintojenjakoa. Aika pian se tulikin ja Fyrrykin sai tottakai hienon ruusukkeen! Kaikki 7 ratsukkoa luokasta saivat hyväksytyn suorituksen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Kglzn9SIKig/UZERFajpEPI/AAAAAAAAAVU/-vCF8w683yo/s1600/IMG_5057.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://4.bp.blogspot.com/-Kglzn9SIKig/UZERFajpEPI/AAAAAAAAAVU/-vCF8w683yo/s640/IMG_5057.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hih, mikä söpöläinen!</td></tr>
</tbody></table>
Kotimatkalle valmistauduin sitten juottamalla vielä hevosta ja keräämällä tavarat. Sitten täytyikin jo herättää huoltaja jotta saadaan koppi takaisin kiinni, ja hevonen kyyttiin. Fyrry kiipesi koppiin taas tyytyväisenä syömään heinää, ja matka sujui taas todella hyvin. Kotonakin oltiin muutama tunti ennen kuin edes olin osannut odottaa. Fyrtsä sai vielä hetken rouskuttaa heinää karsinassa, ja pääsi sitten pihattoon kavereiden kanssa lepäilemään.<br />
<br />
Kisat oli todella hyvin järjestetty, ja kaikki sujui jouhevasti! Huoltokin pelasi, vaikka aluksi pelkäsin sen olevan hieman alilmotivoitunut. :D Kuulemma seura oli hyvää huolloilla, ja päiväkin oli hieno. Olen todelle ylpeä Fyrrystä. Loppuen lopuksi melko vähällä treenillä päästiin eka alueluokka läpi. Tämä antaa kyllä lisää treenimotivaatiota, ja sitten syksymmällä uskallusta koittaa sitä 50km matkaa!<br />
Parannettavaakin toki löytyi. Tottakai normaalin kunnon kohottamisen lisäksi täytyy ottaa laukkaa vielä enemmän mukaan. Tajusin että meidän max 2km laukkapätkät ovat olleet aika helppoja hevoselle, eikä se juurikaan ole kuin hieman puuskuttanut niiden jälkeen. Hikoamista ei ole tapahtunut. Eli rauhallista laukkaa, pidempiä pätkiä tullaan tekemään tulevaisuudessa. Olisi myös tärkeää saada treeniseuraa että voisi harjoitella rauhassa menemistä kaverin kanssa. Fyrry on todella mukava yksin ratsatatessa, ja menee tasaista nopeutta, mutta heti kun on seuraa niin sen vanhat ravunrinvaistot ottavat vallan. Enemmän siis kaverimaastoja, ja myös perällä menemistä. Edelläkin kun on yleensä ollut aika helppoa, kun hevosella ei ole ollut kiiree. Olisi myös mahtavaa päästä tekemään mäkitreeniä, mutta koska täällä Etelä-Pohjanmaalla ei ole mäkiä, niin se taitaa jäädä haaveiksi. Kesällä onneksi voi sitten harrastaa uimalla harjoittelemistakin.<br />
<br />
Eli hyvä mieli jäi kisoista, ja treeni jatkuu!</div>
Tiiahttp://www.blogger.com/profile/03260879004844378590noreply@blogger.com8