Mr-kisat Sastamalassa

Kyllä, nyt se on virallisesti suoritettu! Ensimmäinen 30km aluestartti hyväksytysti läpi!

Lauantaina oli siis tiedossa meidän kauden ensimmäiset kisat, ja startattiin sitten tason 2.2 luokassa. Matka oli tässä kisassa 30,7km ja tavoitenopeus 10-15km/h.

Kisa-aamu valkeni vähän turhankin varhain. Tallilla oltiin huoltajan Tommin kanssa klo 4.15. Ruokittiin ihan ensimmäisenä tallilla olevat muut hevoset (=suurinpiirtein 17kpl), ja vietiin heinät pihatolaisille. Olin jo edellisenä päivänä lievässä paniikissa pakannut melkein kaiken valmiiksi, joten aamuksi ei jäänyt kuin hevosen hoitaminen ja ruokien pakkaaminen. Matkaratsatuskisojen eläinlääkärintarkastuksessa kysytään aina aamulämpöä, joten mittasin Fyrryn lämmön, ja juotin sen samalla "varastoon". Herralle kelpasikin aamutuimaan koko sangollinen melassi-elektrolyytti vettä. Sitten tukka vielä pikaleteille, ja pintelit jalkoihin. Hevonen asteli koppiin tyytyväisenä heinää syömään, ja vaikka hieman alkumatkasta pompottikin, niin rauhoittui lopulta. Jossain vaiheessa jopa luultiin, että se nukahti sinne koppiin kun ei mitään liikettä tuntunut. Kuljettamista olin sekä minä, että kuski jännännyt eniten, mutta loppujen lopuksi se meni täysin ilman ongelmia. Ajamiseen meni noin kolmisen tuntia, ja perillä kopista katsoi vieläkin ihan tyytyväisen näköinen hevonen, joka ei edes ollut hiessä. 

Kevään ekat vihreät, samalla kun toimitaan huoltajan takkitelineenä.

Kisapaikalla oltiin hieman aikaisessa, mutta paikalla olikin jo pidempien luokkien osallistujia. Ensin taluteltiin Fyrryä hieman, ja herra sai maistella kesän ensimmäiset vihreät. Täällä pohjoisemmassa kun niitä ei vielä silloin ollut näkynyt. Hevosen naaman saamiseksi irti ruohikosta saikin sitten käyttää hieman voimaa. :D Huoltaja Tommin kanssa kummatkin söimmekin hieman, ja aikaa jäi silti käydä eläinlääkärin tarkissa ennen reittiselostusta. Tarkastuksessa syke 36, hengitys 18, ja kaikki muut kohdat A, eli lähtölupa tuli. Tarkin jälkeen pojat meni taas syömään, kukin taholleen ja minä lähdin kuuntelemaan reittiselostuksen. Siinähän selvisi, että reitillä oli jos jonkinmoista jännitettävää: kaksi puusiltaa, jo aikaisemmin tiedoss ollut kivisilta, SUO, lehmiä ja lampaita. Mikään muu ei oikeastaan jännittänyt kun aikaisemminkin mainostettu kivisilta. Reittiselostuksessa sovitiin myös toisen ratsukon kanssa huollot samaan paikkaan. Päästiinkin sitten taittamaan koko matka yhtä matkaa Kirsin ja Hoscon kanssa. Nopeustavoite oli meillä aikalailla sama, ja oli mukavaa saada reitille kokenutta seuraa! Fyrrykin tuntui tulevan toimeen Oskun kanssa oikein hyvin, vaikka se ei yleensä jostain syystä pidä kimoista hevosista. 

Kammottu kivisilta!

Reittiselostuksen jälkeen juotettiin Fyrrylle vielä sangollinen herkkuvettä ja nakattiin varusteet päälle. Lähtölinja ylitettiin heti, ja muutaman kymmenen metrin käyntipätkän jälkeen koko 7 ratsukon seurue paineli reipasta ravia hiekkatiellä. Ensimmäisellä etapilla tuli vastaan ne kaksi puusiltaa. Fyrry meni ensimmäisestä Oskun perässä oikein hyvin, mutta toisella sillalla se oli vetohevosena, ja teki  sitten äkkistopit sillan kohdalle.  No onneksi joku muu ampaisi eteen ja taas matka jatkui. Tällä etapilla oli myös yllä oleva kivisilta, ja se olikin sitten paljon pidempi luonnossa. Osku oli sillalla kärjessä, ja veti koko porukan hienosti sillasta yli ratsain. Fyrry tuli toisena, mutta ei paljoa epäröinyt kun Osku oli jo mennyt sillan yli. Jäi mietityttämään olisiko se mennyt lopulta itsekkin edellä siitä yli.  Sillan jälkeen matka taittui ravissa ja laukassa, kunnes tultiin suopätkälle. Reitti olikin sitten todella upottava, ja Fyrrykin upposi muutaman kerran mahaan asti. Ei ehkä ihan lempparireittisuunnitelmani, mutta kaikki ratsukot pääsivät pystyssä ja ehjänä suosta yli. Tyytyväisenä siitä että suo-osuudelle ei onneksi tarvinnut mennä uudelleen.

Tässä seurassa ratsatettiin ensimmäiselle huollolle asti.

Pian suon jälkeen olikin ensimmäisen huollon vuoro. Fyrry katseli jo autoa korvat hörössä, ja oikeassahan se oli. Auton luona oli Tommin veden ja porkkanoiden kanssa. Vesi ei herralle maistunut, mutta porkkanat sitäkin enemmän. Huollolla Fyrry hieman puuskittu, mutta jatkoi matkaa aivan tyytyväisenä. Ratsastaja oli tyytyväinen, ettei ollut laittanut tuulitakkia päälle, oli nimittäin KUUMA! Pikku juoman jälkeen matka jatkui taas reipasta ravia. Jossain vaiheessa saatiin muutkin ratsastajat kiinni, ja menettiin ohikin, kun heillä oli huollot eri paikassa. Tässä vaiheessa Fyrry veti joukkoa jonkin aikaan, mutta sen tahti oli varsin kova. Harmillista että vielä kisoissa ei onnistunut se tasainen lönkyttely mitä kotona harrastetaan. Fyrry painoi aika paljon kuolaimelle, eikä malttanut pysyä ollenkaan rauhallisessa ravissa, vaan kokoajan kiristi tahtia. Muutaman kerran nostin sillä laukankin ylämäkeen, mutta koska ravi on sille vielä paljon luontaisempaa, niin annoin sen enimmäkseen ravata omaa kiito/liito/kaahotus-raviaan. Toisella huollolla tultaessa huomasin sitten että edellisen etapin vauhti oli kostautunut, ja hevonen puuskutti tosissaan, ja oli hieman apaattinen. No porkkana kelpasi, ja matkaa jatkettiin hetki ihan kävellen.

Ensimmäisellä huollolla.

Ennen viimeistä huoltoa Fyrryltäkin alkoi löytyi hyvä vauhti, eikä se enää niin kovasti painanut ohjalle. Vielä täytyy kyllä kotona harjoitella sitä että muita hevosia voi tulla vierestä ohi, ilman että täytyy heti alkaan vetämään ja kisaamaan. Kolmannella huollolla hevonen olikin sitten varsin tyytyväinen, eikä puuskuttanut yhtään. Vieläkään ei kelvannut kuin porkkana, mutta koska se oli kotona ja ennen lähtöä juonut niin hyvin, niin en suuresti juomattomuudesta stressannut.

Viimeiselle huollolle tulossa.

Viimeinen etappi tultiin aika rauhallista lönkytteluravia, ja muutamia pakollisia käyntipätkiä asfaltilla ja pellolla. Ennen maalia oli vielä muutaman sadan metrin alfalttipätkä jossa käveltiin sitten loppukäynnit.

Viime metrejä, ja Fyrry haluaa jo syödä. :D

Maalissa ratsatusaika oli 2h 31min 36sek, ja keskinopeutta tuli siis 12,15km/h. Suurinpiirtein tähän oltiikin tavoiteltu, joten hyvä! Ihan ensimmäisenä maaliintulon jälkeen otettiin satula pois, ja saatiikin sitten toiselta tiimiltä lainaan sykekahvaa. Heti ratsatuksen jälkeen syke oli 72(sykeraja hyväksyttyyn suoritukseen on siis 64), eli ei vielä tarkastukseen ollut menemistä. Siinä sitten viilennettiin Fyrryä kaatamalla vettä kaulalle, ja herra sai myös juodakseen. Suitset vaihdettiin odotellessa riimiin, ja ilman kuolaimia herran hörppikin kaksi sangollista vettä! Nesteytyksestä ei siis tarvinnut huolentia. Käytiin vielä kerran tarkastamassa syke kahvalla, se sitten se olikin jo 58 paikkeilla.

Fyrry tekee mitä osaa parhaiten...

Näin hyvin laskeneilla sykkeillä uskalettiinkin mennä jo kokeilemaan. Eläinlääkärin tarkastukseen mentiin 15 min maaliintulon jälkeen ja syke oli mittauksessa 54. Juoksutuksessa herralla riitti vielä virtaa melkein juosta eläinlääkrin päälle, joten väsymystä ei ollut enää havaittavissa. Kaikista kohdista saatiin taas A, joten sillä sinetöitiin hyväksytty suoritus!

El-tarkissa

Tarkin jälkeen herra pääsi syömään lisää heinää ja sai päiväruokansakkin samalla. Huoltaja meni ansaituille päivänokosille, ja minä jäin odottelemaan palkintojenjakoa. Aika pian se tulikin ja Fyrrykin sai tottakai hienon ruusukkeen! Kaikki 7 ratsukkoa luokasta saivat hyväksytyn suorituksen.

Hih, mikä söpöläinen!

Kotimatkalle valmistauduin sitten juottamalla vielä hevosta ja keräämällä tavarat. Sitten täytyikin jo herättää huoltaja jotta saadaan koppi takaisin kiinni, ja hevonen kyyttiin. Fyrry kiipesi koppiin taas tyytyväisenä syömään heinää, ja matka sujui taas todella hyvin. Kotonakin oltiin muutama tunti ennen kuin edes olin osannut odottaa. Fyrtsä sai vielä hetken rouskuttaa heinää karsinassa, ja pääsi sitten pihattoon kavereiden kanssa lepäilemään.

Kisat oli todella hyvin järjestetty, ja kaikki sujui jouhevasti! Huoltokin pelasi, vaikka aluksi pelkäsin sen olevan hieman alilmotivoitunut. :D Kuulemma seura oli hyvää huolloilla, ja päiväkin oli hieno. Olen todelle ylpeä Fyrrystä. Loppuen lopuksi melko vähällä treenillä päästiin eka alueluokka läpi. Tämä antaa kyllä lisää treenimotivaatiota, ja sitten syksymmällä uskallusta koittaa sitä 50km matkaa!
Parannettavaakin toki löytyi. Tottakai normaalin kunnon kohottamisen lisäksi täytyy ottaa laukkaa vielä enemmän mukaan. Tajusin että meidän max 2km laukkapätkät ovat olleet aika helppoja hevoselle, eikä se juurikaan ole kuin hieman puuskuttanut niiden jälkeen. Hikoamista ei ole tapahtunut. Eli rauhallista laukkaa, pidempiä pätkiä tullaan tekemään tulevaisuudessa. Olisi myös tärkeää saada treeniseuraa että voisi harjoitella rauhassa menemistä kaverin kanssa. Fyrry on todella mukava yksin ratsatatessa, ja menee tasaista nopeutta, mutta heti kun on seuraa niin sen vanhat ravunrinvaistot ottavat vallan. Enemmän siis kaverimaastoja, ja myös perällä menemistä. Edelläkin kun on yleensä ollut aika helppoa, kun hevosella ei ole ollut kiiree. Olisi myös mahtavaa päästä tekemään mäkitreeniä, mutta koska täällä Etelä-Pohjanmaalla ei ole mäkiä, niin se taitaa jäädä haaveiksi. Kesällä onneksi voi sitten harrastaa uimalla harjoittelemistakin.

Eli hyvä mieli jäi kisoista, ja treeni jatkuu!