Mielenterveystyön harjoittelu

Torstaina loppuu kolmen viikon mielenterveystyön harjoittelu OYS osastolla 81, joka on siis päivystysosasto. Potilaat tulivat mt-päivystyksestä, tai toisilta osastoilla jos eivät siellä pärjänneet. Potilailla saattoi olla esim. psykoosi, skitsofrenian paheneminen(yleensä lääkkeet ottamatta), masennus, mania, persoonallisuushäiriö, syömishäiriö, huumeiden vieroitusoireita tai niiden aiheuttama psykoosi, delirium tai hankaloitunut muistisairaus johon liittyy aggressiivisuutta. Ymmärsin että osastolla ei kuitenkaan olisi tarkoitus vastaanottaa delirium tai geriatrisia potilaita.

Tullessa potilaat haastateltiin lääkärin ja kahden hoitajan kanssa päivystyksessä, ja jos lääkäri katsoi hoidon tarpeelliseksi, niin potilas siirrettiin osastolle.  Hoito saattoi olla pakkohoito tai sitten vapaaehtoinen, jos potilaan kanssa yhteisymmärryksessä sovittiin osastolle siirtyminen. Potilas laitettiin muutamaksi päiväksi tarkkailun alle, jolloin hän ei päässyt osastolta ulos. Tarkkailun päättymisestä päätti lääkäri. Potilaalle myönnettiin hänen tilansa mukaan vaapakulku osastolta ulkomaailmaan, tai sitten aikarajoituksellinen vapaakultu, tai lupa ulkoille esimerkiksi vain hoitajan kanssa. Joillakin ei ollut ulkoilulupaa ollenkaan. Hoitoneuvotteluissa lääkärin kanssa päätettiin sitten onko potilaalla pidättävä(eli pakkohoito) tai vapauttava hoitopäätös. Vapauttavan hoitopäätöksen potilaan saivat periaatteessa lähteä osastolta koska halusivat. Mielenterveyslaki määrittää aika tarkkaan minkä vuoksi potilaan pystyi asettamaan pakkohoitoon. Osastolla potilaat olivat keskimäärin 7 päivää josta he sitten siirtyivät jatkohoito-osastolle tai kotiin jonne järjestettiin sitten esim. avohoidon palveluita.

Osaston arki vaikutti aluksi aika verkkaiselta, mutta kun pääsi kunnolla mukaan toimintaan, niin kyllähän sitä kiirettä oli. harjoittelun jälkeen tuli olo, että en varmaan ole koko vuonna puhunut näin paljon kuin kolmen viikon aikana. Osasto oli vähävirikkeinen, ja kaikkien potilaiden kanssa ei paljon auttanut keskustella, kun he olivat niin akuutissa psykoosissa. Mutta kyllä siinä taudin helpottaessa yllättävän paljon puhuttavaa löytyi. Päivähuoneessa tuli vietettyä paljon aikaa jutellen potilaiden kanssa. Osallistuin myös paljon hoitoneuvotteluihin ja potilaiden vastaanottamisiin. Muutaman päivän päästä sitä uskalsi jo lähteä jututtamaan esim. tarkkailussa olevia potilaita ja kyselemään vähän heidän tilastaan. Koulussakin oli sanottu että ei ne ihmiset rikki mene siitä mitä niiltä kysyy, ja ohjaajakin rohkaisi vain juttelemaan. Ja yllättävän helppoa se olikin! Olin itsekin ihan yllättynyt miten hyvin potilaiden kanssa jutteleminen meni. Aluksi tuntui etten osaa kysyä mitään, mutta noin vain sekin lähti sujumaan! Avuksi oli tottakai kuin oli ollut kuuntelemassa kun muut työntekijät ja lääkärit juttelevat potilaille. Sitä oppi ottamaan puheeksi niinkin hankalia asioita kuin itsemurhaa ja huumeiden käyttöä. Aika väsyttävää tuo vain oli, kuin piti antaa aika paljon myös itsestään. Samalla piti kuitenkin varoa kertomasta potilaille liikaa itsestään ja omasta elämästään. Mielenkiintoisia ja todella syvällisiä keskusteluja käytiin uskoinnoista(tämä oli vähän kyllä kielletty aihe osastolla..), politiikasta, elämästä ja kuolemastakin. Yllätyksenä tuli että osastolla ei potilaita paljonkaan lääkitty. Jostain vain jumissa sellainen mielikuva että mt-potilaat ovat ihan tokkurassa lääkkeistä. 

Oma ajatus oli tässä harjoittelussa enimmäkseen saada työkaluja mt-potilaan kohtaamiseen ensihoidossa. Ja tottavie, kyllä tuli taas niin paljon uusia kokemuksia, että oksat pois. Vaikka muutaman mt-potilaan kanssa olenkin ollut tekemisessä sekä kotihoidossa, että ensihoidossa, niin todellinen ymmärrys siitä mitä heidän päässään saattaa pyöriä tuli vasta nyt. Aikaisemmin sitä vähän jännittikin näiden potilaiden kohtaamista, mutta näinkin lyhyen jakson aikana oppi arvioimaan erityisesti psykoottisia potilaita. Totta kai sitä on ihan alussa tässä mielenterveyden arvioinnissa, mutta nyt jo pystyy ihmisen kasvoista ja silmistä tulkitsemaan onko potilas kenties uhkaava tai arvaamaton.  Harjoittelun aikana näin muutaman vakavasti sairaan kroonisen skitsofreenikon, ja kyllähän se aika järkyttävää on millainen katse ja elekieli näillä henkilöillä on. Sitä kuitenkin näkee sen ihmisen mikä siellä sairauden takana jossain on, ja tuntuu jotenkin niin kamalalta ettei potilas pysty itse kontrolloimaan itseään. Selkeinä hetkinä potilas on avun ulottuvilla normaali, mutta huonoina hetkinä todella hyökkäävä. Onneksi mielenterveyden ongelmat saadaan nykyään hoidettua melko hyvin, ja uskoisin että vaikeahoitoisia mt-potilaita ei enää niin paljon ole. Eihän tokikaan kaikki psykoosissa olevat olleet uhkaavia, sairauden esiintymistapa riippuu näköjään paljon henkilön omasta persoonallisuudesta. Samoin harhojen laatu.  Kyllähän siellä ihan hauskojakin juttuja välillä kuulu, ja pokan pitämistä sai myös harjoitella. Samalla tuli myös huomattua että mielenterveyden häiriöitä on ihan kaikenlaisilla ihmisillä, ja voi ihan rehellisesti sanoa tästä lähtien kaikille potilaille ettei siinä ole mitään kummallista ja hävettävää, koska olen oikeasti nyt nähnyt potilaita joka ikä-, varallisuus, ja uskontokunnasta.

Itselle hankalia potilaita olivat erityisesti persoonallisuushäiriöiset, joilla ei usein ollut yhtään sairauden tuntoa. Näiden potilaiden käsitellyssä tarvitsi paljon itseluottamusta ja kokemusta. Osaston työntekijät tekivät kyllä todella hyvää työtä, joista aika harvoin saa potilaalta kiitosta. Aika paljon nämä sairaudentunnottomat potilaat protestoivat hoitoa ja halusivat vain lähteä kalppimaan osastolta. Lääkärit saivat myös oman osansa valituksesta ja uhkailusta. Mutta kyllä omankin harjoittelun aikana sieltä lähti kiitollisena muutama hyvin sairaana tullut potilas pois.
Tässä oli vähän tiivistetysti tunteita harjoittelusta. Toki siellä tuli tehtyä paljon muutakin kuin juteltua, mutta päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen keskustelut potilaiden kanssa. 

Löysin myös tälläisen mielenkiintoisen simulaation miltä ne harhat voisivat kuulostaa. Viereinen video voisi ehkä antaa siihen vähän osviittaa.

Koulussa on nyt viimeisetkin tentit tältä keväältä menneet läpi. Säteilytyöstä tuli hyväksytty ja teholääketieteen tentistä oikein 5! Tosin lääkärin tekemä tentti oli aika helppo, ilmeisesti hoitajien ei tarvitse oikein tietää mitään. ;) Ensi maanataina alkaakin sitten Seinäjoen lastenosastolla Lasten hoitotyön harjoittelu! Jälleen uusi aluevaltaus, josta ei oikein paljon kokemusta alunperin ole.