12.3.2014

Perustason harjoittelun loppukuulumisia

Noniin, nyt se ambulanssiharjoittelukin on ohi! Tai on ollut jo yli viikon, mutta koska viime viikko oli talviloma niin en todellakaan sitä viettänyt tietokoneen ääressä. Koulukin alkoi heti maanantaina, ja persposket on taas saaneet istumatreeniä riittämiin.

Lyhyesti siis vähän siitä perustason harjoittelusta. Aikaisemmin kerroinkin, että mukavaa oli, eikä se tunne siitä neljän viikon aikana paljon muuttunut. Tein keskimäärin 3 ja 1/2  12h vuoroa viikossa, ja vaikka tuo tuntuu aika vähältä niin palkkatöiden lisäksi ei omaa aikaa oikeastaan jäänyt sekuntiakaan. Varsinkaan kun piti ottaa huomioon nuo astma- ja kuntoliikuntatutkimuksen pakolliset treenit. Sen verran kerkesin kipeänäkin olla että kolme päivää makasin sängynpohjalla kuumeessa. Miten nämä sairaudet aina ajoittuvatkin harjoittelun aikaan? Viime vuonna perustason harjoittelussakin olin useamman päivän kipeänä. Kai sitä tulee käsiteltyä ja oltua sairaiden ihmisten kanssa tekemisissä niin paljon enemmän, että pöpöt tarttuu. Vielä kun ei tuo vastustuskyky niin hyvä, kuin vaikka vuosia alalla työskenneillä, joihin ei tartu suurinpiirtein mikään enää.

Sisäkuvaa 4 viikon työoloista 
Harjoittelupaikassa oikeat työntekijät tekevät myös 12 tunnin työvuoroja sillä periaatteella että  heillä on 2 aamua, kaksi yötä, ja sitten kolme päivää vapaata. Tämä rytmi tuntuu myös itsestä ihan järkevältä, jossa voisin tulavaisuudessa työskennellä. Erityisesti miellyttää se että työvuoronsa voi suunnitella hyvin pitkän ajan päähän, mikä helpottaa oman elämän suunnittelua.
Asemalla aika kului hyvin keikkojen välillä. Salilla tuli käytyä(ihan mahtavaa luksusta olla salilla töissä!), ja asemapalveluksen tehtävien hoitamiseenkin meni aikansa. Välillä tuli sallittua itselleen myös päiväunet. :)
Ja aluksi valittelemani keikkavaje sitten korjaantuikin harjoittelun loppu kohden. Parhaimpina päivinä ajoimme 9-10 keikkaa! Mikä on siis todella paljon kun kyseisellä asemalla jokaiseen keikkaan menee vähintään se tunti. Useimmiten potilaat siis kuljetettiin Haukiputaalta Ouluun hoitoon, joten jo yksin ajamiseen meni aikaa. Ihan vertailuna Oulussa olleisiin harjoittelukavereihin, joilla saattoi mennä useimmiten vain puolisen tuntia per keikka.

Ja niistä keikoista. Tavallisimmat koodit tuntuivat, nyt kun tuota päiväkirjaani luen, olevan; 774D tai C eli yleistilan lasku, 793D tai C eli siirtokuljetus toiseen sairaalaan, 704B eli rintakipu, 706C tai B eli kaatunut tai 783D tai C eli kipu jossain muualla ruumiisssa ilman peh(yleensä selkä). Yksi A-luokan kiireellisyyskeikkakin harjoitteluun sattui, sekä useampi B-keikka. Ei kuitenkaan mitään sellaista keikkaa jossa olisi ihan tulipalokiire ollut. Tuo A keikan tilannekkin sitten rauhoittui paikalla ollessamme. Nuo yllä luettelemani koodit ovatkin oikeastaan kaikkialla ensihoidossa tavallisimmat koodit millä tehtäviä tulee, eli melko realistinen käsitys työkentästä saatiin aikaan. Tuo koodien ulkoa muistaminen ei vielä ihan onnistunut harjoittelun aikana, mutta onneksi paikalla oli lunttilappua jos jonkinlaista.

Harjoittelupaikassa sai kyllä tehdä juuri niin paljon kuin halusi. Tässä harjoittelussa oli siis tarkoitus opetella hoitaja 2, eli sen kuskin sekä mittauksia tekevän hoitajan tehtävät. Ajamaan ei koko kouluaikana päästä, mutta mittaukset alkaa sujua vaikka unissaan. Ilokseen sai myös huomata että anatomia sekä fysiologian kurssin asiat on edes jollain tavalla mielessä, ja tässä harjottelussa ne selkeytyivät myös lisää. Perustason lääkkeet tuli myös käytyä läpi, mutta koska lääkitsimme potilaita loppuen lopuksi hyvin vähän, niin niitä kyllä täytyy vielä treenailla. Muuten kädentaitoja ja kaikkia välineiden käyttöä, sai harjoitella niin paljon kuin lystäsi. Auton jokapäiväisessä tarkastuksessa tyhminkin opiskelija oppii pian että mitä löytyy mistäkin ja kuinka ne toimii. ;)

Päällimmäisenä itselle jäi sellainen olo koko harjoittelusta että se olisi voinut jatkua vielä vaikka kuinka pitkään. Kyllä sitä joskus tuli sielä takana hoitajanpenkillä vähän hymyiltyä, että mihin se elämä sitten onkaan tämänkin tytön kuljettanut, kun saa olla näin kivaa töissä. Toisaalta harjoittelu antoi paljon varmuutta toimimaan hoitaja 2 roolissa, ja nytkin tuntuu siltä että kokeneen hoitaja 2 kanssa voisi jo työskennellä kahdestaankin. Toisaalta lähes joka keikalla tuli vielä opittua uutta, ja kaikki oli vielä tosi jännää. Siinä mielessä olenkin tosi onnellisessa vaiheessa opiskeluja; jotain tuntuu jo jääneet takaraivoon, mutta joka päivä oppii uutta!

Seuraava harjoittelu on sitten Seinäjoella toukokuussa. Seinäjoelle olenkin ollut jo aikaisemmin, mutta en tällä uudella asemalla. Tässä harjoittelussa olisi sitten tarkoitus harjoitella h1 roolia, eli haastattelua ja hoitojen ja työdiagnoosin tekemistä. Eli hommaa riittää siinä kerrakseen. Toisaalta tämäkin harjoittelu jännitti, ja hyvin tästäkin selvittiin, joten pitänee uskoa itseensä että yhtä hyvin se myös keväällä sujuu.

Kesätöistä sen verran, että kotihoitoon tässä ollaan ilmeisesti menossa. Seinäjoella ja lähikunnissa ei ambulanssiin ollut haussa kuin sairaanhoitajan paikkoja, ja minulla ei vielä riitä opintopisteet sairaanhoitajan sijaistamiseen. Hieman harmittaa, mutta kylläpä sitä kerkeää siellä lanssissakin istua!

3 kommenttia:

  1. Moi! Vaaditaanko teidän koulussa b-ajokortti jo heti ennen koulun alkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulun puolesta ei vaadita mitään, koska meillä ei ole kuin hälytysajon teoriaa 4 vuoden aikana. Mutta itse kyllä suosittelisin että sitä ajokokemusta alkaa hankkia ihan normiautoilla heti kun kortti vaan on mahdollista ajaa. Itse olen ajanyt myös C-kortin, ja siitä varmasti on apua ison auton käsittelyn kanssa. Mutta tosiaan koulu ei voi vaatia ajokorttia, koska ensihoitajahan voi valmistua ja olla vaikka koko ikänsä töissä sairaalan sisällä.

      Poista
  2. Oukei, kiitti. Ja hyvä blogi sulla!

    VastaaPoista