Harjoittelukuulumisia

Perushoidon harjoittelua on kulunut nyt vähän yli viikko. Töissä olen kerennyt kuitenkin olla vain muutaman päivän, kun heti ensimmäisellä viikolla minulle tarttui ilmeisesti norovirus. Sairaalassa se nyt vielä pyörii osastolta toisella, vaikka kyseiseltä osastolta jossa minä olen niin sen olisi pitänyt jo poistua. Olen ollut viimeksi oksennustaudissa ala-aste ikäisenä, enkä edes muistanut kuinka kamalaa se olikaan! Hyh! Onneksi tauti meni parissa päivässä ohi, vaikka vieläkin on sellainen vähän hönttyrä olo.

Olen siis harjoittelussa Oulun Kaupunginsairaalan osastolla A2, joka on palliatiiviseen hoitoon(eli oireenmukaiseen) ja saattohoitoon erikoistunut osasto. Toki osaastolla on muitakin potilata. Voisi melkein sanoa, että kaikki potilaat ovat pääsääntöisesti monisairaita vanhuksia. Ensimmäisenä päivänä jo huomasin että oikeastaan kaikilla on jonkin sortin syöpä tai muu vakava peruselintoimintojen ongelma, kuten vaikka loppuvaiheen sydämmen vajaatoiminta. Potilailla on paljon myös muita sairauksia; sydän- ja verisuonisairauksia, sairastettuja sydänkohtauksia ja aivohalvauksia, maksakirrooseja, munuaisten ja maksan vajaatoimintaa, COPDtä, astmaa, muistisairauksia ja kaikkea mahdollista noihin liittyvää ja liittymätöntä. Sinänsä tämä harjoittelu on aika haastava kun pitäisi osata huomioida kaikki potilaan sairaudet. Ja kun kaikilla on monta sairautta niin homma menee monimutkaiseksi.
Osastolla on keskimäärin 40 potilasta, ja vaihduntaakin on jonkin verran. Jos jokun huone tyhjenee niin aina on tulossa uusi tilalle. Työntekijät on jaettu tiimeihin, jossa on sairaanhoitaja ja lähihoitaja. Minun tiimini hoitaa  noin 11 potilasta kerralla. Määrä voi tietysti vaihdella. Lääkkeet osasatolla jakaa farmaseutti, mutta sairaanhoitaja hoitaa silti paljon lääkeasioita vuoron aikana. Lähihoitaja ja sairaanhoitaja tekevät kumpikin kuitenkin perushoidollista työtä yhdessä.

Tähän mennessä olen ollut aamuvuorossa ja iltavuorossa töissä. Yövuoro on sitten harjoittelun loppuvaiheessa. Olen oppinut niin paljon osastolla työskentelemisestä etten oikein edes tiedä mistä sitä aloittaisi. Tietysti olen tutustunut osastoon ja sen eri toimintoihin lääkehuoneesta saunaan. Sitten on tietenkin perus pesut ja potilaan puhtauden ylläpitäminen on tullut tutuksi. Olen päässyt syöttämään ja liikuttelemaan potilaita, harjoitellut perusmittauksia, avustanut katetroinnissa, opetellut kipipumpin käyttöä, tutustunut PEG-ruoan antamiseen ja tietysti harjoitellut potilaan kanssa oloa ylipäätään. Oikeastaan tämän harjoittelun tärkeintä antia minulle on nyt ollut se että saan varmuutta olla yksinkin potilaan kanssa. Nämä kaikki on opittu perushoitaja  ohjauksessa. Tarkoituksena olisi muutamana päivänä olla myös sairaanhoitajan mukana että pääsisin enemmän mukaan lääkehoitoon. Nyt olen annostellut potilaalle vain suuhun lääkettä, laastareita sekä silmiin ja korviin laitettavaa lääkettä. Joku päivä menen myös farmaseutin mukaan ja harjoittelen lääkkeiden jakoa potilaiden dosettiin, sekä mahdollisesti lääkkeiden tilaamista. Kuolemankin kanssa on jo oltu tekemisissä, ja kolmantena harjoittelupäivänä valmistelimme vainajan ja veimme hänet  sairaalan kylmiöön josta hautaustoimisti sitten hänet hakee viimeiselle matkalla. Kuoleman näkeminen ei oikeastaan järkyttänyt, sillä tässä tapauksessa se oli varmasti helpotus. Mutta kyllä se kosketti, ja oli arvokas olo kuljettaa potilasta viimeistä kertaa. Sairaalassahan eläviä kuljetetaan aina jalat edellä sängyssä maaten, mutta kuolleet menevät pää edellä.

Tällainen pikainen postaus siis harjoittelun alkamisesta. Tiedän kyllä jo tässä vaiheessa että en tällaiselle osastolle halua töihin. Työtä on henkilömäärään katsottuna aivan liikaa, ja potilaiden kanssa tulee hyvin tutuksi. Työn ei minusta välttämättä ole fyysisesti liian raskasta, kun vain muistaa oikeat työasennot, mutta henkisesti ainakin minulla potilaat pyörivät päässä vielä kotonakin. Tämä tietenkin voi johtua myös siitä  että joka päivä tulee jotain uutta eteen, ja aina hieman jännittää että pärjääkö. Osastolla on kuitenkin myös aika paljon tekemisissä omaisten kanssa, ja hoidon laadun täytyisi pysyä hyvänä, ja oman käyttäytymisen ammattimaisena. Minusta tämä vielä korostuu sellaisella osastolla jonne jotkut ihmiset ovat tulleet jäädäkseen. Heidän elämänsä viimeset hetken olisi pystyttävä tekemään mahdollisimman arvokkaaksi.
Harjoittelu jatkuu nyt vielä hieman yli kaksi viikkoa joten teen uutta postausta sitten kun kerkeän.

Kesäkuvahaaste

Sain Kristalta ensimmäisen haasteen, ja mikäs sen sopivampaa keväiseen mielialaan kuin katsella kuvia viime kesältä. :) Haastessa tulee siis etsiä viisi kesäistä kuvaa ja kuvailla niitä yhdella sanalla. Sitten tulisi haastaa viisi muuta blogin kirjoittajaa tekemään sama. Lukemistani blogeista melkein kaikki ovat tämän tehneet, joten haasteen saa ottaa vastaa kuka tahtoo!

Seikkailu

Virkistyminen

Maalaismaisema

Sattumuksia

Kokemus

Lajiharjoittelua ja kesätöitä!

Kävinmpä sitten sunnuntaina Fyrryn kanssa maastoilemassa 22km. Ei jaksettukkaan mennä sitä 30km koska ratsastajaa alkoi viiden kilometrin kohdalla pissattaa niin että viimeiset metrit alkoi olla jos tuskaa. :D En sukaltanut pysähtyä tienviereenkään kun kumminkin joku olisi tullut autolla ja meikä sielä pylly pystyssä repimästä hevosta joka ei haluaisi odottaa. No tulipahan koettua minkälaista on keventää yli tunti infernaalisessa pissahädässä.
Tällä kertaa mentiin ihan uutta reittiä, ja minuakin vähän jännitti jos oikeasti eksytään. Fyrryä jännitti matkalla mm. lumiaura, koira, rääkkäävä auto, hirvimiesten merkkinauhat, hirvitorni, moottorikelkka sekä aaltopeltikasa joka kolisi tuulessa. No kaikki oli oikeasti ihan normaaleja hevosia jännittäviä asioita, ja heppa on onneksi niin viksi ettei ala riekkua vaan lähinnä tuijoittaa ja sitten karauttaa ohi nopeammin kuin oli tarkoitus. Nyt mentiin koko lenkki pelkkää käyntiä ja ravia, ja yllätykseksi keskinopeus oli suurempi kuin aikaisemmin tehdyllä lenkillä jossa laukattiin muutaman kerran! Ravilla hevonen jaksaa mennä vaikka kuinka monta kilometriä putkeen, mutta aina laukan jälkeen ilmeisesti tahti hidastuu sen verran, että siitä hetkellisestä nopeuden kohoamisesta ei olekkaan mitään hyötyä. Tuli siis ihan omakohtaisesti todettua se että tasaisen tappava hölkkä on kaikista paras etenemismuoto.
Lenkin jälkeen herra jäi sisälle kuivattelemaan ja sai herkkumössönsä. Kävin sitten vielä maanantain aamuna ennen Ouluun lähtöä sillä köpöttelemässä puolisen tuntia ilman satulaa, jottei paikat menisi ihan jumiin. Tällä kertaa se antoi helposti kiinni tarhasta, kun joskus vähän on tapaha  koittaa liueta pois alta. Ehkä sillä oli oikeasti mukavaa lenkillä, toivottavasti. Tässä vielä tuon lenkin treenitulos:

Fyrry 10.03.2013 12:56

Aina nälkä ja kokoajan jano. 

Aikaisemmassa viestissä puhuin noista kesätöistä ja annas ollakkaan kun sain maanataina mukavan puhelun! Pääsin kesäksi töihin kotihoitoon, ja työt alkaa 3.6! Nyt sitten aloin jännittämään että kuinka pärjään. :D Kolmisen päivää töissä on perehdytystä, jossa kuljetaan toisen hoitajan mukana, mutta sitten pitäisi pärjätä itse. No tärkeintä siinä työssä on varmaan hyvä supliikki jotta pärjää kaikenlaisten asiakkaisen kanssa. Jännän äärellä kumminkin olen kesään asti!

Koulu alkaa oikeastaan jo tänään viimeisella farmakologian luennolla, ja perjantaina olisi sitten tentti. Ensimmäisestä tentistä sain 5, joka on siis paras arvosana, mutta tämä tuleva tentti menee kyllä niin yli hilseen ettei mitään toivoa. Olen onnellinen jos pääsen edes läpi. Nyt olisi tarkoitus muistaa kaikki lääkeryhmät ja nimet joilla hoidetaan sydän ja verisuonitauteja, kaikki kipulääkkeet sekä antibiooti ja vaikka mitä muuta. En edes muista mitä minun pitäisi muistaa...

En edes tänään pääse tunnille, koska minulla alkaa työt jo yhdeltä, ja tunti on neljästä kuuteen. Meillä on tosiaan joitakin tunteja aina noi typerinä aikoina koska luennoitsijat ovat lääkäreitä, jotka tekevät ihan oikeitakin töitä.

Tulihuuppausta ja muuta haaveilua

Tauti alkaa hellittää ja enää nenästä tulee vain sellaisia metrin mittaisia räkäkumipalloja! No tämä niin sanottu loma meni sitten melkein kokonaan sängyn pohjalla maaten...ja vähän vieläkin on mieli maassa. No ei auta. Eilen en vieläkään ollut ratsatuskunnossa mutta kävin ajamassa Fyrryn kanssa sellaisen 10km hölkkälenkin. Mukaan lähti myös tallin omistaja nuorella suokkiorilla Ransulla. Ransu on lähiaikoina rikkonut aitoja taas enemmän kuin laki sallii, joten se on sitte ollut sisällä päivät miettien tekemisiään. Eli tällä lenkillä oli tarkoitus purkaa vähän sen virtaakin, joten se sai raskaammat kärryt peräänsä. Lenkki oli Fyrrylle peace of cake, mutta Ransu saatiin sopivasti piippuun.

Minulla oli tälle viikolla miljoona hommaa, mutten ole saanut niitäkään hoidettua taudin takia. No tänään otin itseäni niskasta kiinni ja soittelin vähän kesätöitä. Hakemuksiahan olen jo laittanut, mutta aina kannattaa soitella vähän niiden perään. Ja sehän kannatti  koska kävikin sitten niin että sain samantien kutsun tulla "haastatteluun" läheiseen kotihoidon toimistoon! Tämä ei mikään virallinen haastattelu ollut, joten en ala analysoimaaan miten se meni. Mutta juteltiin vähän mietä olemme koulussa nyt tehneet ja siitä millainen työ kotihoito olisi. Tällä hetkellä se tuntuukin olevan varsin mielekäs vaihtoehto, kun ambulanssiin ei vielä tänä kesänä pääse. Koitohoito on kuitenkin samalla tavalla varsin itsenäistä ja vastuullista hommaa.
Koitohoidon lisäksi olen hakenut terveyskeskukseen vuodeosastolle, sekä viimeisenä vaihtoehtona postia jakamaan. Vaikka edelleen postin jakaminen on minusta paras tapa viettää kesää!

Tässä ja ensi kuussa on onneksi kaikkea kivaa tapahtumassa, joten toivottavasti tämä lievä alavireisyys katoaisi pian. Pian alkaa korkeakoululiikunnan huuppauskurssi, ja parin viikon päästä on Oulussa Kevät Breikki, eli kokonainen päivä huuppausta ja kehonilmaisua! Koko päivä huipentuu sitten tulileikkeihin pimeässä! Tuossa vieressä vähän videota miltä palavan vanteen kanssa huuppaaminen voi näyttää.

Näiden kahden lisäksi on Jyväskylässä matkaratsatuskisat, jonne toivottavasti päästään lähtemään lievittämään pettymystä peruuntuneista Kauhavan kisoista. Ja kaiken huipuksi lähdemme luokan kanssa viettämään kivaa Ruka Spring Brakeen 18.-21.4. :) Niin joo ja harjoittelu alkaa vähän yli viikon päästä, mutta vielä en osaa sanoa että onko se muutakuin hyvin jäännää! KErron sitten enemmä'n harjoittelusta kun se alkaa.

Kipeänä ei ole kivaa

Olen nyt neljättä päivää maannut vain sisällä kuumeen kourissa, ja päähän tässä hajoaa. Tänään uhmasin tuulta ja menin kuitenkin käymään tallilla katsomassa heppoja. Vähän siinä piristyin, mutta alkoi myös ärsyttämään lisää, kun en voinut ratsastaa. Jo hepan hakeminen tarhasta sai hengityksen vinkumaan. Visiitin päätarkoitus oli kokeilla aikaisemmin tilaamaani Polypad-huopaa Fyrrylle. Se oli aika sopiva! Ehkä hieman pituutta sivuille olisin toivonut, mutta selän pituussuunnassa huopaa riitti oikein hyvin. Huopa tuntui mukavan pehmoiselta, ja odottelinkin innolla mitä heppa sanoo siitä sitten ratsastaessa. Kävin myös tällä viikolla hakemassa Fyrrylle isommat kisaputsit etusiin. Niissä ei nyt mitään kuvattavaa ollut, ihan perus mustat ja itse itseensä kiinnittyvää mallia.

Fyrryä ei huvita.

Sairastaminen siis jatkuu, ja viikolopun kisatkin oli peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. :( No en varmaan olisi kyllä pystynyt osallistumaankaan. Mutta päätin että jos tästä vähän tervehdyn niin teen sitten viikonloppuna sen kisanlenkin mittaisen maaston, tokikin vähän rauhallisemmin. Eli 30km mennään jos ei kuolla. 

Matkaratsatuksen starttikurssi

Käväisin eilen lauantaina Valkolassa matkaratsatuksen starttikurssilla, ja suoritin samalla alulupakokeen. Ja se meni läpi! Jes! Enää ei tarvitse kun maksaa oma aluelupa ja sitte ollaan kummatkin(heppa ja ratsastja) aluetasolla. Samanlaisen kurssin kävin viime vuonna, mutta eri seuran järjestämänä. Vaikka nämä olivat aika erilaisia omalla tavallaan, niin yhtä antoisaa oli silti kuulla vähän lajin uusia tuulia! Kyselin myös vähän vinkkiä kokeneemmikta ratsatajilta että kumpi sykevyö olisi parempi hevoselle, ratsu- vai ravurimallinen. Ja suositteluja sai enenmmän ravurien kehon ympäri menevä vyö, kun ratsujen lätkät. Näin vähän kyllä itse ajattelinkin. Eli seuraavaksi kun saan ylimääräistä rahanaa niin sykevyö-ostoksille siis!
Kurssilla en osallistunut matkaratsatusharjoitteeseen, kun en jaksanut järjestellä hevosen siirtoa pitkän matkan taakse niin lyhyen matkan tähden. Myöskin issikan vuokraus tuntui hieman kalliita vaihtoehdolta, joten lähdin luennon ja syömisen jälkeen ajelemaan kohti kotikontuja, pää täynnä intoa ja uusia treenivinkkejä! Onneksi jätin sitten ratsastamatta koska illalla minulle puski kuume, ja tällä hetkellä se on vain koventunut. Eli meni hiintoloman hepan treenaukset uusiksi...toivottavasti kerkeän ainakin muutaman kerran ratsastaa. Nyt on jokainen paikka kipeä, muun muassa korvakäytävät, ja olen lähinnä nukkunut koko päivän...huoh.