Heppahaaveita

Taitaa olla liian aikaista sitä omaa hevosta miettiä, mutta silti on välillä pakko vähän vaan vilkaista minkälaisen sitä ostaisi. Tällainen ihanuus on myynnissä matkaratsatus ryhmässä facebookissa. Ja hintakin olisi ihan sopiva. Alle 5000e hevonen se kumminkin olisi oltava. Ja valmiiksi ainakin ratsukoulutettu. Ei tarvi osata sen ihmeempiä, tai olla mitään tuloksia. Jos heppalla on kisattu, niin mieluiten sitten vaikka kenttäratsatuksessa. Hyppytekniikka enemmän tarvitsee kuitenkin sitä rohkeutta ja luottamusta ihmiseen.

Minulle kuitenkin tärkeintä on että hepalla on luonnetta ja terve pää, mutta että se on sinällään helppo tyyppi. Ehkä sitä luonnetta voisi kuvata huumorintajuksi sitten. Tämä matkaratsatusharrastus on hieman muuttanut kuitekin sitä minkärotuisen hevosen haluaisin. Ennen ainut vaihtoehto oli suomenhevonen(tai pohjoisruotsihevonen), mutta väkisinkin sitä on tullut nyt katseltua arebeja. Kyseisestä rodusta minulla ei oikeastaan ole mitään kokemusta, muutamalla 1/4 arabilla olen ratsatanut. Homman vain on sellainen että jos haluaa oikeasti varteenotettavasti kisata matkaratsastusta täytyy olla arabi. Tai kyllähän se suomenhevonenkin menee 120km luokkia, mutta arabi tekee sen huomattavasti luontevammin. Kestävyys on treenamattomillakin on ihan eri luokkaa. Vaikka taitaa omakin kunto olla viela kaukana noista luokista. 15km maksimituntivauhdillahan tuossakin menee 8 tuntia satulassa, plus tietenkin kaikki valmistelut ja matkat ja el. tarkastukset. Tähän mennessä pisin luokkani on ollut se 23km, ja n.12km tuntivauhdilla. Oma kunto olisi sinänsä riittänyt vielä pidempään, mutta hepan ehdoilla mentiin. Ja kyllähän sitä illalla aika poikki oltiin kun sänkyyn kaaduttin.

Nyt kun ei kerran vielä ole varaa hevoseen niin aina voi keräillä varusteita. ;) Ihan ensimmäinen ostos oli leveämmät ja iskuja vaimentavat jalustimet, jotka näkyy tuossa alemmassa kuvassa. Ne on toivottavasti myös mukavemmat talvella kuin rautaiset samanmoiset. Toinen ostos oli metsänvihreät(eli kisavärisemme) joustopintelit, ne osoittautuvatkin ihan turhaksi halpiskamaksi jotka joustivat liikaa, ja näin ollen valuivat nilkkoihin. Syksyllä tilasin myös riimusuitset Fyrry- nimiselle suokkiruunalle(alempana kuvassa). No sovitksessa sitten huomasin että ne olivat karvan verran liian tiukat, enkä ainakaan vielä ole tilannut pidempää otsa ja poskiremmiä. Suitset olivat full-kokoiset, mutta minkäs heppa sille mahtaa jos pää on liian iso. Tallille odottelemaan jäivät siis nämä suitset, jos löytyisi tulevaisuuden kisakaverilla pienempi pää.
Ai niin ja kisoista voitettiin hieno vihreä riimu, jonka herra hukkasi samana päivänä mutaiseen pihattoon kun sen sille päähän sain...
Seuraavana ostoslistalla olisi itselle mukavemmat mr-housut ja sateenpitävät ratsatushanskat. Myös vyölaukku olisi kätevä. Hepalle sitten varmaankin sopivan värinen satulahuopa, ehkä joku kunnolla pehmustettu joka säästää enemmän selkää kuin normihuopa. Mr- satulasta saan varmaan haaveilla pitkään vielä.

"Oikeita" mr-varusteita

Aloittelijan varusteita kesän kisoista :)