Kouluviikko eteni tasaisen tappavaa tahtia perjantaihin, joten kylläpä siitä kunnialla selvittiin. Täällä sosiaalialalla on hirveästi etäopiskelua ja ennakkotehtäviä tunneille, joten olen ylpeä että niitä on tullut myös jonkun verran tehtyä. Ennakkotehtäviä on kai lähinnä siksi että opittavaa on niin paljon, että jos tunneilla käydään jokin asia käytännössä läpi(esim. kanylointi), niin teoriaa ei sitten keritä käydä. Tämän vuoksi ne asiat pitäisi olla hallussa jo etukäteen ainakin suurpiirteisesti.
Meillä alkoi tosiaan nyt perushoitytön kurssi, vaikka vielä varsinaisia harjoittelutunteja ei ole ollut. Tämän kurssin jälkeen pitäisi olla hallussa ne lähihoitajasatoiset hommat, eli opettaja sanoin "pesut ja pisut". Tämä kaikki on varmaankin sitä vähinten mukavaa asiaa hoitoalalla: ihmisten pesemistä, erinäisten eritteiden käsittelyä, ja muita henkk koht. alueelle tunkeutumisia. Voin vain kuvitella kuinka inhottavaa on olla potilaanan esimerkiksi pestävänä, kun se pesijänä olemisen ajatuskin on vielä hieman kiusallinen. Näitä taitoja harjoitellaankin toisillamme(kuivaharjoitteluna toki), jotta tietäisimme itsekkin miltä se sitten mahtaa tuntua kun siinä pyöritellään.
Samalla kurssilla opetellaan myös potilatietojärjestelmä Effican käyttöä, ja muita kirjaamisen käytäntöjä, sekä myös lääkkeiden antamista. Me ensihoitajathan olemme jo opetelleet kanylointia(videota vieressä), vaikka sairaanhoitajaopinnoissa se tulisikin oikeastaan vasta kliinisessä hoitotyössä. Ambulanssissa kanyylia kuitenkin lykätään aika usealle potilaalle, joten sen harjoittelemisen aloittaminen varhain on hyväksi. Yksinkertaista se kun ei ole, vaikka vähäisestä neulakammostani pääsikin jo aikaisemmassa kanylointiharjoituksessa. Niin ja jos se nyt jollekkin on epäselvää niin hoitoalalle opiskellessa kanyloidaan ja piikitellään luokkatovereita, eli se nyt vaan täytyy kestää. Hoitotyön kurssilla harjoitellaan lihakseen ja ihoon pistämistä, sekä tietysti suuhun, silmään ja peräsuoleen annosteltavan lääkkeen antamista. Eli pistettäväksihän sitä taas joutuu...
Näiden lisäksi hoitotyön kurssilla käydään ihan perusasioita ergonomiasta ja vuoteiden sun muiden sairaalavärkkien toiminnasta.
Toinen mielenkintoiseksi osoittautunut kurssi on on kriisipsykologia. Toisaalta se tuntuu hieman menevän ohi meidän ammatista kun ei sen potilaan/omaisten kanssan niin pitkiä aikoja tule oltua, ja senkin ajan hoidetaan kiireessä fyysisiä traumoja. Mutta kurssista saa varmasti vinkkejä ihan peruselämään, kun niitä kriisejä on kaikkialla ympärillä, ja sen aikana ilmeisesti käydään myös hieman omaa työssäselviytymistaktiikkaa jos tulee vaikeita tapauksia eteen. Kriisipsykologian ensimmäinen kosketus minulla oli viime syksyn ensihoitajaopiskelijapäivillä, jossa Suomen "kuuluisin" kriisipsykologi Salli Saari oli luennoimassa. Kriisipsykologia aiheena on vähän tälläinen mistä jokainen oikeastaan jo tietää paljon, eli miten auttaa kriisissä olevaa, mutta ei tule koskaan ajatelleeksi miksi mitkäkin käyttäytymismallit ovat hyviä. Luennolla oppi jo paljon kriisen etenemisestä ihan sokkivaiheesta hyväksymisvaiheesee. Kurssikirjana meillä on saman henkilön kirja Kuin salama kirkkaalta taivaalta, josta olen jo yli puolet lukenut, ja en kyllä voi kuin kehua!
Opiskelun lomassa tosiaan täytyy hankkia rahaakin ja huominen päivä meneekin sitten töissä jääkiekkokansan parissa. Heppauutisia minulla ei ole, kun en taaskaan varmasti pitkään aikaan pääse tallille. Täytyy pitää sormia ristissä että Fyrry-ruuna saa kovaa treeniä ilman minuakin. :) Toisaalta on mukavaa kun ei ole omaa hevosta niin se liikuttaminen ei ole vain omalla vastuulla, vaan voi ihan rauhassa olla pois tallilta kun muutkin käyvät kopotinta liikuttamassa. Seuraava heppapostaus tulee varmaan olemaan taas historian havinaa, vaikka jossain vaiheessa olisi täällä Oulussakin mukava käydä ratsastelemassa. Täällä kuitenkin on todella hyvät mahdollisuudet tasokkaaseen opetukseen. Ja nyt vasta huomasin että en ole mainostanut kotitalliani ollenkaan! Eli täällä Polestarilla asuaa aika moni heppa josta olen kertonut!
Meillä alkoi tosiaan nyt perushoitytön kurssi, vaikka vielä varsinaisia harjoittelutunteja ei ole ollut. Tämän kurssin jälkeen pitäisi olla hallussa ne lähihoitajasatoiset hommat, eli opettaja sanoin "pesut ja pisut". Tämä kaikki on varmaankin sitä vähinten mukavaa asiaa hoitoalalla: ihmisten pesemistä, erinäisten eritteiden käsittelyä, ja muita henkk koht. alueelle tunkeutumisia. Voin vain kuvitella kuinka inhottavaa on olla potilaanan esimerkiksi pestävänä, kun se pesijänä olemisen ajatuskin on vielä hieman kiusallinen. Näitä taitoja harjoitellaankin toisillamme(kuivaharjoitteluna toki), jotta tietäisimme itsekkin miltä se sitten mahtaa tuntua kun siinä pyöritellään.
Samalla kurssilla opetellaan myös potilatietojärjestelmä Effican käyttöä, ja muita kirjaamisen käytäntöjä, sekä myös lääkkeiden antamista. Me ensihoitajathan olemme jo opetelleet kanylointia(videota vieressä), vaikka sairaanhoitajaopinnoissa se tulisikin oikeastaan vasta kliinisessä hoitotyössä. Ambulanssissa kanyylia kuitenkin lykätään aika usealle potilaalle, joten sen harjoittelemisen aloittaminen varhain on hyväksi. Yksinkertaista se kun ei ole, vaikka vähäisestä neulakammostani pääsikin jo aikaisemmassa kanylointiharjoituksessa. Niin ja jos se nyt jollekkin on epäselvää niin hoitoalalle opiskellessa kanyloidaan ja piikitellään luokkatovereita, eli se nyt vaan täytyy kestää. Hoitotyön kurssilla harjoitellaan lihakseen ja ihoon pistämistä, sekä tietysti suuhun, silmään ja peräsuoleen annosteltavan lääkkeen antamista. Eli pistettäväksihän sitä taas joutuu...
Näiden lisäksi hoitotyön kurssilla käydään ihan perusasioita ergonomiasta ja vuoteiden sun muiden sairaalavärkkien toiminnasta.
Toinen mielenkintoiseksi osoittautunut kurssi on on kriisipsykologia. Toisaalta se tuntuu hieman menevän ohi meidän ammatista kun ei sen potilaan/omaisten kanssan niin pitkiä aikoja tule oltua, ja senkin ajan hoidetaan kiireessä fyysisiä traumoja. Mutta kurssista saa varmasti vinkkejä ihan peruselämään, kun niitä kriisejä on kaikkialla ympärillä, ja sen aikana ilmeisesti käydään myös hieman omaa työssäselviytymistaktiikkaa jos tulee vaikeita tapauksia eteen. Kriisipsykologian ensimmäinen kosketus minulla oli viime syksyn ensihoitajaopiskelijapäivillä, jossa Suomen "kuuluisin" kriisipsykologi Salli Saari oli luennoimassa. Kriisipsykologia aiheena on vähän tälläinen mistä jokainen oikeastaan jo tietää paljon, eli miten auttaa kriisissä olevaa, mutta ei tule koskaan ajatelleeksi miksi mitkäkin käyttäytymismallit ovat hyviä. Luennolla oppi jo paljon kriisen etenemisestä ihan sokkivaiheesta hyväksymisvaiheesee. Kurssikirjana meillä on saman henkilön kirja Kuin salama kirkkaalta taivaalta, josta olen jo yli puolet lukenut, ja en kyllä voi kuin kehua!Opiskelun lomassa tosiaan täytyy hankkia rahaakin ja huominen päivä meneekin sitten töissä jääkiekkokansan parissa. Heppauutisia minulla ei ole, kun en taaskaan varmasti pitkään aikaan pääse tallille. Täytyy pitää sormia ristissä että Fyrry-ruuna saa kovaa treeniä ilman minuakin. :) Toisaalta on mukavaa kun ei ole omaa hevosta niin se liikuttaminen ei ole vain omalla vastuulla, vaan voi ihan rauhassa olla pois tallilta kun muutkin käyvät kopotinta liikuttamassa. Seuraava heppapostaus tulee varmaan olemaan taas historian havinaa, vaikka jossain vaiheessa olisi täällä Oulussakin mukava käydä ratsastelemassa. Täällä kuitenkin on todella hyvät mahdollisuudet tasokkaaseen opetukseen. Ja nyt vasta huomasin että en ole mainostanut kotitalliani ollenkaan! Eli täällä Polestarilla asuaa aika moni heppa josta olen kertonut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti