Ensimmäinen harjoittelu

Kuten vähän arvelinkin niin en ihan tällä viikolla ole kerinnyt/jaksanut tulla koneelle kirjoittelemaan tänne. Osaksi harjoittelun takia, mutta onhan tässä ollut näitä joulunvalimistelukiireitäkin. Mutta nyt pientä päivitystä. Ensimmäinen ensihoidon harjoittelu alkoi tosiaan maanatai aamuna klo 8.00 Seinäjoen paloasemalla. Voin sanoa, että en nukkunut varmaan silmällistäkään edellisenä yönä, kun jännitti niin paljon. No melkeinpä heti asemalle päästyäni alkoi melkein naurattaa, että miksi ihmeessä sitä piti jännitää. Asemalla oli todella mukavan leppoisa ilmapiiri, ja kaikki työntekijät olivat niin konkareita opiskelijoiden kanssa, että ei siinä paljon enää kerennyt jännitellä. Vaikka meille oltiin jo ennalta mainostettu, että olkaa aktiivisia ja kyselkää, niin aluksi oli vaikeaa kysellä mitään, kun ei tiennytkään oikein mistään mitään. Onneksi kokeneet ensihoitajat osasivat hyvin ohjata ja kertoa asioista suu pyöreänä seisovalle opiskelijalla. :)
Ensimmäisenä päivänä perehdyttiin enshoidon organisaatioon Seinäjoella, aseman käytntöihin ja sääntöihin, sekä käytiin läpi ambulanssin tavaroita. Tämän perehdytyksen jälkeen päästiinkin sitten lanssin kyytiin! Meitä oli tosiaan kaksi harjoittelijaa samalla asemalla, mutta kumpikin pääsi hoitotasoisen ambulanssin mukaan. Kyllä se ihka ensimmäinen keikka jännittikin, kun minulle sattui vielä niin että keikka ajettiin pillit päällä, kun tapauskin oli vähän kiireisermpi. Mutta päivän mittaa ensihoitajien rauhallisuus oli todella tarttuvaa, eikä uudet potilaat ja tilanteet jännitäneet enää yhtään. Todella nopeasti tuli omaksuttua se toimintamalli millä kentällä toimitaan.

Seinäjoen paloasema. Noita keltaisia hoitotason lansseja on nykyään siis kaksi, ja yksi valkoinen perustasolla oleva lanssi löytyy myös. Palokalustosta en osaa sanoa mitään.

Tässä harjoittelussa tarkoitus oli lähinnä tarkkailla työskentelyä, ja potilaan kanssa toimimista. Omiin tavoitteisiini kuului kuitenkin myös hieman potilaan tutkimista. Perusmittauksia pääsikin kokeilemaan ihan mukavasti vähän kiireettömimmillä potilailla. Ja opastusta tähänkin tuli hyvin, eikä kukaan hermostunut, vaikka verenpaineen mittaus ei kerralla onnistunutkaan. :)
Seuraavina päivinä sitten päisvysteltiin asemalla, ja mentiin keikoille mukaan sitä mukaa kun niitä tuli. Välillä oli todella hiljaista, ja välillä ei keretty edes takaisin asemalle kun uusi keikka tuli. Todella vaihtelevaa hommaa siis! Kaikennäköistä tuli nähtyä, ihan peruskuljetusajoista vanhankodista terveyskekuskseen, kolaripaikolle. Ja ikähaarukkaakin viikossa tuli ihan vauvasta vaariin. Mitään todella inhottavaa en viikon aikana ole vielä nähnyt, luonnollisesti vähän verta ja poikki menneita luita, mutta ne eivät oikeastaa hetkauttaneet näin työtilanteessa. Kaikista vaikeinta oli yllättäen vahempien ihmisten kanssa työskentely. Tuntui jotenkin kurjalta katsella vanhuksia, jotka eivät oikeastaan tajua mitään tästä maailmasta, ja pelkäävätkin uusia tilanteita ja ihmisiä. Vaikeaa myös hoitaa tällaisia, kun he eivät itse pysty pahemmin kertomaan olostaan. Pitänee toivoa että tähän tottuu, ainakin jonkin verran, vahukset kuitenkin ovat aika suuri osa ensihoidon asiakkaista. Toki mukaan mahtui myös oikein reippaita iäkkäämpiä ihmisiä!

Tänään päivällä alkaa ensimmäinen yövuoro. Sen odotan olevan aika vilkas, kun vielä on pikkujoulut meneillään. :) Vuoro kestää 17-08, eli 13h, saa nähdä miten sellaisen rykäisin jaksaa! Nuo humaltuneet on onneksi varsin tuttu asiakaskunta, kun baarihommiakin on takana jo aika monta vuottaa. Siinä ei tule ongelmaa, eniten jännittääkin sitten mahdolliset agressiiviset narkkarit joiden käytösessä ei ole päätä eikä häntää. Sormet ristissä siis että tulee mahdollisimman kiinnostavia keikkoja, muttei liian hankalia.

Tähän mennessä harjoittelussa on kyllä hyvin paljon vahvistunut se tunne että tämä on oikea ala minulle. Kaikista vaikenta kuitenkin on ne hetket kun ei ole mitään keikkaa, ja asemalla vaan hengataan ja odotetaan jotain tapahtuvaksi. Kuitenkaan siinä ei ihan hirveästi voi tehdä jotta pysyy siinä minuutin lähtövalmiudessa. Minä kun olen sellainen että kokoajan on oltava jotain tehtävää. Tähänkin varmasti tottuu, ja oppii käyttämään ajan hyödyksi.

Vähän heppajuttuakin lopuksi: Kävin tiistaina kun oli vapaata aamupäivästä tallilla. Sielä kun ei siihen aikaan ollut ketään niin ratsatin Fyrry nimisellä hepalla kentällä yksikseni. Fyrry oli ilmeisesti ollut parin viikon lomalla joten energiaa oli. Varsin virtaviivaista menoa oli enisimmäiset 15 min, ennenkuin sain sen hieman ravissa rauhoittumaan. Osasyy tähän oli varmaan se että vieressä lastattiin ponia traileriin, ja Fyrry halusi joku mukaan, tai mahdollisimman kauas trailerista. :D Toisaalta oli mukavaa ratsastaa sillä kun se kerrankin kentällä osoitti eteenpäinpyrkimystä. Tehtiin ihan perusjuttuja, ja nostetiin vähän laukkoja pienille volteille. Sitten kokeilin vähän pohkeenväistöä. Käynnissä tuli tosihyvät väistöt, mutta ravissa Fyrry luuli väistävää pohjetta laukkapohkeeksi useamman kerran joten se ei ihan näyttävästi mennyt. Kenttä oli hyväss kunnossa, ainakin vielä. Toivottavasti myös pysyisi pitkälle kevääseen, eikä tulisi plussakelejä tässä välissä niin että pohja jäätyy.