Maastolenkkeilyä

Minulla oli ensimmäisen kerran ratsataessa mukana tuo uusi sykemittari josta aikaisemmin puhuin. Mentiin melko rauhallinen lenkki kolmen hevosen voimin. Itse menin Nono- nimisellä suokkiruunalla, joka on tällä hetkellä tallilla vaihtarina, kun tallin jöötä pitävä oripoika Pikku-Jätkä lähti Nonon kotitallille Alavuden ratsatuskoululle reenattavaksi kevään kantakirjaukseen. En ole Nonolla koskaan ennen mennyt, ja alkutieto oli että sillä olisi jonkinasteinen "maastokammo" nuoruudesta kun se oli astunut maa-ampiaisen pesään. Kokeilemattahan tälläisiä ei voi tietää, ja Nono suoriutuikin lenkistä oikein hyvin. Sillä ei varmaan hetkeen oltu maastoiltu niin se ei ihan tajunnut mikä on tarkoitus kun vierekkäin ravaillaan. Kyllähän me sitten laukattiinkin maastossa, ja mitään muuta pahaa sanottavaa Nonosta ei ole, kuin että se on hieman kovasuinen. Sallittakoon pieni innostus kuitenkin maastossa. :) Loppumatkasta tulin välillä alas selästä ja talutin kun pieni heppa tuntui vähän väsyvän kaiken karvansa sisälle. Tallille päästyä se kuitenkin aloitti heinäkasan mutustamisen varsin tyytyväisenä.

Tässä vähän käyrää katsottavaksi miltä se lenkki sitten oikeein näytti. Tuo korkein nopeus ja oma sykekkin samalla tuli laukkapätkän aikana. Tuossa kun välillä on noita pieniä hyppäyksiä nopeudessa, niin Nono aina lähti raviin(tai laukkaan) muiden perään, kun se raukka oli paljon hitaampi kävelijä kuin ikiliikkujat Fyrry ja Pusu.
Niin tosiaan tultiin samaa reittiä takaisin, joten siksi tuo näyttää hieman kummalliselta. Ja huomatkaa että minua selvästi alussa vähän jännitti kun alkukävelyssä oma syke laskee pikkuhiljaa kokoajan. Heh.

Harjoitustulos 16.12.2012 12:16