Nyt se harjoittelu on sitten kokonaisuudessaan ohi. Ensimmäisetä viikosta lanssissa kerroinkin aikaisemmin. Tämän viikon vietin Seinäjoen teveyskeskuksen päivystyksessä. Minulla oli viisi vuoroa joista yksi oli iltasellainen. Melko rauhallinen viikko oli, joinakin päivinä sai mukavasti tehdä mutta osaksi sai vain odotella potilaita. No mikäs siinä, valtakunnassa kaikki hyvin kun ei ole potilaita. :)
Ensimmäiset kaksi päivää olin paariaulassa jonne tulee paaripotilaita, sekä laijittelusta niitä potilaita jotka eivät jaksa istua, tai niitä joilta täytyy ottaa paljon tutkimuksia,esimerkiksi EKG. Loput päivät olinkin sitten päivystyävän sairaanhoitajan kanssa pitämässä "räkäklinikkaa", eli ottamassa vastaan niitä potilaita jotka eivät tarvitse lääkärin vastaanottoa, ja ottammassa arvoja lääkäriä varten. Viikon aikana tuli varmuutta potilaan kohtaamisesta paljonkin, sekä perusmittauksein tekemisestä. Nyt luonnistuu EKG lätkien sijoittelu ja johtojen kiinnittäminen. Tunnistan myös terveen sinusrytmin, ja sitten sen että siinä on jotain vikaa. Vian laatua en kyllä vielä osaa tunnistaa, mutta siitä tulee koulussa sitten myöhemmin. Verenpaine, saturaatio, sokeri yma arvojen muttaaminen on tämän harjoittelun aikana muuttunut helpoksi. Pääsin myös hieman kirjaamaan Efficaan potilaan tietoja, ja harjoittelemaan järjestelmän käyttöä. Meillä ei siis ole vielä koulussa ole ollut tästä mitään, mutta vanha ohjelmisto toimi samalla logiikalla kun kaikki yksikertaiset tietokoneohjelmat. Paitsi että se oli jumissa aina..Ai niin ja pääsinhän minä kanylointiakin koittamaan kahteen potilaaseen, kumpaankaan vaan se ei onnistunut.
Sairaanhoitajan mukana harjoittelin sitten CRP:n ottoa(sitä sai sitten tehdä paljonkin), ketoaineiden mittausta ja virtsanäytteen tulkitsemista. Seuraamaan pääsin myös kipsausta ja haavan ompelua. Potilaita viikon aikana oli laidasta laitaan. Paaripuolella paljon vanhuksia joilla pumppu reistaili, ja sairaanhoitajan kanssa vähän nuorempaa porukkaa joilla oli mahatauti/nuha/päänsärky. Viikon aikana tuli myös todettua kuinka paljon turhaa porukkaa tulee ENSIAPUpäivystykseen. Nuha ei minusta ole aikuisella ihan se syy sinne hakeutua. Kuulemma vielä joulun aikaan kun vastaanotot on kiinni niin porukka vain lisääntyy. No, ymmärtäähän sen kun mikään muu paikka ei ole auki niin sinne hakeudutaan.
Työporukka oli aivan mukava, mutta päivystyksessä ei ollut ihan samanlaista yhteishenkeä kun ensihoitajien kesken. Vaikka täällä ne lääkärit olivan kuulemma mukavimmasta päästä hoitajan kannalta, kuin esimerkiksi perus osastotyössä.
Kaiken kaikkiaan tämä ensimmäinen harjoittelu oli mukava, ja ihan hyvässä kohtaa opiskeluissa. Vaikka aluksi pelotti että mitään en kyllä osaa, niin ohjaajat olivat aina niin mukavia että uskasi kokeilla niitä vähäisiä taitojaa kentällä. Ja paljon uuttakin oppi! Tuntuu että opin tämän kahden viikon aikanen enemmän tulevaisuuden työstäni kun puolen vuoden koulun aikana.
Koulu alkaa taas 7. päivä tammikuuta, mutta sitä ennen rentoudutaan ja tehdään vähän töitä tallilla. Valinnaisiakin saimme koulussa valita ensi jaksolle, ja koska sain hyväsiluettua englannin ja äidinkielen, minulle jäi tilaa lukujärjetykseen.Valitsimpa siihen sitten kriisipsykologian, toivattavasti se on mielenkiintoinen kurssi.
Heppailemaankin tosiaan pääsen joululomalla tarpeeksi, kun olen töissä tallilla välipäivät ja uudenvuoden. Eilen kävin tekemässä myös työvuoron. Aamulla kaikki sujui hyvin, vaikka tietysti piti hieman miettiä, että missäs järjestyksessä ne hommat hoituukaan, näin pitkän tauon jälkeen. Vähän pidempään minulla meni kuin normaalisti kun päivänvalolla ajattelin käydä tarkistamassa aitauksen. Noh, niissähän oli kaikissa katkenneita lankoja, niin korjaamiseen menikin sitten aikaa. Illalla sitten hommat ei mennyt ihan putkeen. Ransu(nuori oripoika) oli murtautunut naapuritamman aitaukseen. Tamma on onneksi kantavana, eikä oikein lämmennyt lähentelylle, mutta kavioit viuhui siihen malliin että hirvitti Ransun puolesta. Onneksi sattumalta äitini lähti mukaan tallillle niin sain Ransun kiinni, ja äitini talutti tamman edeltä talliin. Ransu oli toistamiseen murtautunut lankku- ja sähkölanka-aitauksestaan...Tämän kaiken lisäksi tallin pikku prinsessa Stella-poni ei meinannut haluta tulla talliin ollenkaan. :D Noh pitänee toivoa että välipäivillä hommat sujuu vähän sutjakammin.
Nyt hiljennyn joulunviettoon, ja itseni lihottamiseen. Pullantuoksuista joulua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti